Ystävä

Sinä olit meistä aina se rohkeampi;
sinä halusit omistaa taivaan, tuulet ja tähdet.
Sinä nostit leukasi pystyyn
ja kiipesit jokaisen vastoinkäymisen yli,
niin ylpeästi.
Kuin esteet olisi laitettu eteesi vain siksi että voisit voittaa ne.

Minä olin meistä se herkempi;
Se joka itki kuolleita pikkulintuja,
unohtui unelmiin päiväkausiksi
rakensi sanoillaan pilvilinnoja pieniin vihkoihin.
sinä kutsuit minua menninkäiseksi,
olinhan puoliksi satuolento.

Nyt,
kun aika on nakertanut meistä pahimmat särmät, me seisomme yhä käsi kädessä maailman edessä.
Sinun kanssasi jaksan kyllä.

Ystävä,
maailman lohdullisin sana.