Kertokaapa nuoret, mikä teidät saa noihin roolipeleihin koukkuun, että osa jättää opiskelut, perhesuhteet.Elää pelkällä roskaruualla ja cokiksella, ettekä huolehdi enää itsestänne. Oletteko ajatelleet, että virtuaalipelit eivät ruoki teitä, eivät maksa vuokraanne jne. Te elätte hektisessä maailmassa ja te olette menneet koukkuun. Ajatelkaa, ei virtuaalimaailma teitä elätä. Missä teidän todelliset ystävänne ovat? Mitä te menette piiloon ? Mikä tässä elämässä on niin pelottavaa, että pitää mennä epätodelliseen maailmaan ?
Peliaddiktion uhrit
Hämmentää
7577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko alkoholisoituminen parempi vaihtoehto?
Entä huumeet?
Vaiko kaupungilla riehuminen, paikkojen sotkeminen tai kadunvarressa tai ostarilla maleksiminen?
Pitäisikö piestä vanhuksia kun ei ole muutakaan tekemistä?
Tai vaikkapa potkia ikkunoita sirpaleiksi ja varastaa kaikki mikä irti lähtee?
Miksei tuollaisiin tapauksiin puututa yhtä kiihkoillen kuin tällaisiin yksittäisiin, uusiin tapauksiin? Miksi yhteiskunta kääntää kasvonsa todelliselta ongelmalta? Onko se vain helpompaa? Halvempaa?
On helppo puhua ja luvata kauniita asioita kun eteen tulee tällaisia tapauksia, mutta niin kauan kun todellinen ongelma on olemassa, en usko tulevaisuuteen.
Ainakaan peliaddiktoituneet eivät ole haitaksi kuin itselleen.
Mitä sinä itse teet kun haluat irtautua hetkeksi arjesta?
Otatko saunakaljan? Menetkö mökillesi grillaamaan makkaraa? Metsästätkö? Vedätkö hermosavut?
Kun nyky-yhteiskunta on mitä on: Korruptoitunut, kieroutunut, mätä, tekopyhä. En ole lainkaan yllättynyt, etteivät nuoret halua elää tässä maailmassa, jonka meille annatte.
Miksi jättävät opiskelut? Maailma muuttuu kokoajan. Kun itse aloin opiskella, alallani maalailtiin ruusunpunaista tulevaisuutta. Nykyään kupla on puhjennut ja töitä ei ole. Ketä kiinnostaa opiskella itsensä ammattiin, johon ei pääse kiinni?
Mikä vika "roskaruuassa" on? Ainakin se on valmiina silloin kun sen tarvitsee. Huolestuttavampaa olisi jos he eivät söisi lainkaan. Eikö kodeissa enää opetella ruuanlaittoa? Onneksi itse osaan tehdä ruokaa. Monet ystävistäni ei. He syövät tätä "roskaruokaasi". Jopa entinen naapurini, rauha hänen muistolleen, ei eläessään osannut laittaa edes perunoita kiehumaan. Silti hän eli pitkän elämän.
Pelit eivät ruoki ketään. Ne eivät maksa vuokraa. Ne eivät korvaa ihmiskosketusta. Silti ne tarjoavat sisältöä moniin elämiin. Elämiin, jotka eivät halua kohdata teidän muokkaamaanne maailmaa. Kiittäkääpä itseänne lämpimällä kädellä. Kysykää samalla itseltänne: Mikä meni kasvatuksessa vikaan kun jälkikasvunne käyttäytyy niinkuin käyttäytyy? Eikö aikaa riittänyt? Oliko television aukaiseminen vain niin paljon helpompaa?
Toivottavasti heräät ajattelemaan asiaa vähän syvällisemmin. Maailmassa on oikeitakin ongelmia.
Moro!
Vaikka olen 39 vuotias perheenisä jäin koukkuun WoW:iin. Pelailin joskus 90 luvun puolivälissä paljonkin, mutta ei sellaista määriä kuin WoW:issa. Ostin uteliasuudesta WoW:in heti kun se tuli Eurooppaan, joskus helmikuussa 05. Se oli aivan uskomaton kokemus. Peli oli silloin graafisesti hieno, pelaaminen oli vapaata, ei juonta mitä seurata, samaten alussa sai leveleilta, aseita, gearia, etc... helposti. Ongelma on että peli vaikeutuu loppua kohti. Joten saman onnistumisen tunteen saaminen kestää tunteja ellei päiviä tai viikkoja loppuvaiheessa. Joten loppuvaiheessa pitää panostaa aivan helkutusti. Toinen ongelma on se yhteisöllisyys. Sä et halua pettää "WoW ystäviä", olemalla poissa raideilta. Joten mielummin valvot öitä koneen äärellä kuin olet perheesi kanssa tai nukut.
Pelailin sitä toukokuuhun 07 asti. Yritin välillä pari kertaa eroon, mutta aina aloitin uudestaan. Olen nyt ollut WoW-vapaa 7 kuukautta enkä edes enää halua palata pelin pariin. Pääsin eroon kun mun neljäs lapsi syntyi ja samoihin aikoihin 5 vuotias tytär kysyi että miksi sä pelaat tota peliä. Otin silloin niskasta kiinni ja lopetin. Helppoa ei ollut ja oli vieroitusoireita. Peli pyöri varmaan kuukauden mielessä. Joitankin voi naurattaa tämmönen riippuvuus, mutta se on joillekin täyttyä totta.
Mä luulen että pelaaminen liittyy luonteeseen aika paljon eikä ikään. Mulla se lähti että halusin irtautua arjesta ja kiinnostuksesta MMPROG:iin. Itse olen pelaillut pelejä sillä tavalla että pelaan lopppun ja heitän roskiin. MMORG:ia ei voi pelata sillä tavalla. Se jatkuu loputtomiin... aina on uusi ase, gear, etc... saatavilla.
Itse yritän kyllä kattoa lasteni pelaamisen perää ja myöskin itseni perään 8). Joten kannattaa vähän vahtia mitä lapset pelaa
En kyllä ole ainut jolla on ongelmia WoW:in pelaamisen suhteen. Tossa on yksi web linkki, mihin ihmiset kertoo tarinoitaan WoW:ista.
http://www.wowdetox.com/.
Suosittelen lukemista, jos on ongelmia pelaamisen suhteen. Jotkut on tosi riipaisevia. Itsekin kirjoitin omani tänne kun lopetin, joskus viime keväänä.
Noille MMORG:eille pitäisi laittaa haittavero niinkuin tupakalle ja viinalle. Ne koukuttaa ihan samalla tavalla.
- Ex-Wow pelaaja -
Oma lyhyT wow-elämä. Alotin wowin vähän samaan tapaan kiinnostuksesta mmorpg:eihin ja silloInen elämä oli aika mitää sanomatonta. Pelasin lähes joka päivä ekan 2kk aikana, parhaimmillaan 15h päivässä.
Kun olin lopulta päässy outlandiin ja odotin jtn uutta "ihmettä", kuten alku aikoina huomasin että se peli vaan junnaa paikallaan. Kerää tavaroita,kasvata hahmoas, aina tulee parempia kamoja, käyt eri instansseissa ja suurin osa muista pelaajista on mulkkuja,tai ei osaa pelaa. Sitä samaa ja samaa, vitun oravanpyörä.
Sit aloin kelaan onko tässä mitää järkeä, ei, wowissa ei ole mitään järkeä, se tarjoo pakokeinon pois tästä todellisuudesta ja ehkä pienen hetken ajan voit nähdä asiat toisin. Mutta lopulta kaikki on samaa. Niinpä lopetin wowin n. 2kk sitten. Pelasin vaan 4kk, pääsin levelille 70, ja tuhlasin pienen osan mun elämästä johonkin vitun peli maailmaan. WOWI ON VAIN PELIÄ VAIKKA MONELLE, AINAKIN MUN KILLASSA SE OLI LÄHES KOKO ELÄMÄ.
Mutta jokasen oma päätös, jos pelaat niin pelaa vaan, onhan se aina parempaa tekemistä kun dokaa ittensä sekasin joka vitun viikonloppu. Mie suosittelen wowin sijasta lenkkeilyä ja matkustamista.
On täysin väärin luulla, etteikö pelaavilla ihmisillä olisi muuta elämää. Minäkin pelaan, vaikka olen jo kohta kolmekymppinen ja vieläpä nainen. Minulla on kuitenkin myös "oikea" elämä enkä ole syrjäytynyt yms. Pelaaminen on hyvä tapa purkaa stressiä, raivoamatta ystäville ja perheelle. Livepelaamisen kautta saa myös uusia tuttavuuksia ja kielitaito kohenee, kun pitää puhua englantia. Uskon, että monet nuoret, jotka pelaavat, ovat kielitaitoisia ja tietävät paljon tietokoneista yms. Joten eiköhän heillä ihan hyvä tulevaisuus ole edessään. Ja muuten, nykyään pelaamisestakin voi tulla ammatti, jollain tapaa. Kyllähän joku ne pelit tekee ja arvostelee jne. Silloin näiden pelaavien nuorten taitoja kysytään. Kyllä minä ainakin nauran makeasti, kun joku nuori tyyppi kerää pelien suunnittelulla tms. hyvät rahat. Olen erittäin iloinen heidän puolestaan. Nörttiys kunniaan! :)
...kun en pelaa tietokoneella, vaikka pelaisinkin niin en ainakaan niitä roolipelejä.
Pelaan konsoleilla, ja pelaaminen suurinpiirtein ainoa asia mitä teen ikinä.
Herään, pelaan, nukun, herään, pelaan, nukun.
Ei ole muuta maailmassa.
Ei ole addiktiota, pelaan siksi kun se on ainoa tekeminen maailmassa.
Syön todellakin vain pikaruokaa ja leipää, en muuta.
Ei tämä elämä maapallolla pelottava ole, se on vain sairas ja typerä että parempi vain elää omassa paremmassa maailmassa.
Jätän opiskelut, työt ja ihmissuhteet tarkoituksella pois.
Turhaa tähän keskusteluun on vastata mitään. En usko että tuon viestin kirjoittaja koskaan tulee lukemaan vastauksia saatika sitten kommentoi niitä.
Leijukoot hän omassa pilvilinnassaan "tietäen", että on oikeassa. Tuollaisille ihmisille on ihan turha yrittää todistaa mitään.
Tuon alkuperäisen viestin kirjoittajan mielestä varmaan hänen tapansa elää on se ainoa oikea tapa. Kaikkia ihmisiä vaan ei elämässä kiinnosta samat asiat. Jos joku tykkää pelata, pelatkoon. Mitä haittaa siitä kenellekään on? Jokainen tehköön elämällään mitä haluaa. Ei täällä maan päällä loppujen lopuksi niin kauaa olla...