14.11.2007 SVT Europan teksti-tv:n kotimaan uutisissa kerrottiin, että kaikki itsemurhat aletaan tutkia Ruotsissa.
Itsemurhiin päädytään mm. seksuaalisen hyväksikäytön, raiskausten, kiusaamisen, henkisen ja fyysisen väkivallan seurauksina.
Näissä tapauksissa on mahdollista asettaa yllämainituista teoista epäilty syytteeseen ja vastuuseen rikoksestaan, vaikka uhri kuoli oman käden kautta. Ilman näitä tulevia tutkimuksia, nämä henkilöt eivät koskaan paljastu, eivätkä koskaan joudu vastaamaan teoistaan. He voivat jatkaa entiseen malliin rikollisuuttaan usein lähipiirin vaikenemisen johdosta, viranomaisten tietämättä.
Nämä henkilöt voivat olla ns. ”tavallisia” isiä, äitejä, veljiä, sukulaisia, ystäviä, koulukavereita, työtovereita, pomoja, jne.
Ruotsissa on alettu puhua myös siitä, kuinka paljon mielisairaaloissa on potilaina erimuotoisen väkivallan uhreja. Heistä monet elävät siellä lopun elämäänsä.
Väkivallan tekijä elää vapaana yhteiskunnassa, tekee työtä, on jopa arvostettu kansalainen erilaisten yhteisöjen piireissä. Se on väärin!
Suomi sen kun vaikenee. Ehkä Suomessa aletaan tutkia näitä asioita 100 vuoden päästä. Suomihan on erittäin kehittynyt länsimaa.
Suomessa ajatellaan, että se on riittävä rangaistus rikolliselle, jos lähipiiristä joku päätyy itsemurhaan. Että siinä on elämälle tarpeeksi kannettavaa.
Tällainen ajattelu on itsemurhaan päätyneen, kesken jääneen elämän, elämän halveksuntaa.
Itsemurhiin päädytään mm. seksuaalisen hyväksikäytön, raiskausten, kiusaamisen, henkisen ja fyysisen väkivallan seurauksina.
Näissä tapauksissa on mahdollista asettaa yllämainituista teoista epäilty syytteeseen ja vastuuseen rikoksestaan, vaikka uhri kuoli oman käden kautta. Ilman näitä tulevia tutkimuksia, nämä henkilöt eivät koskaan paljastu, eivätkä koskaan joudu vastaamaan teoistaan. He voivat jatkaa entiseen malliin rikollisuuttaan usein lähipiirin vaikenemisen johdosta, viranomaisten tietämättä.
Nämä henkilöt voivat olla ns. ”tavallisia” isiä, äitejä, veljiä, sukulaisia, ystäviä, koulukavereita, työtovereita, pomoja, jne.
Ruotsissa on alettu puhua myös siitä, kuinka paljon mielisairaaloissa on potilaina erimuotoisen väkivallan uhreja. Heistä monet elävät siellä lopun elämäänsä.
Väkivallan tekijä elää vapaana yhteiskunnassa, tekee työtä, on jopa arvostettu kansalainen erilaisten yhteisöjen piireissä. Se on väärin!
Suomi sen kun vaikenee. Ehkä Suomessa aletaan tutkia näitä asioita 100 vuoden päästä. Suomihan on erittäin kehittynyt länsimaa.
Suomessa ajatellaan, että se on riittävä rangaistus rikolliselle, jos lähipiiristä joku päätyy itsemurhaan. Että siinä on elämälle tarpeeksi kannettavaa.
Tällainen ajattelu on itsemurhaan päätyneen, kesken jääneen elämän, elämän halveksuntaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitä päivää, jolloin yhteiskunta virallisesti tunnustaisi vastuunsa kansalaistensa elämän murskaamiseen tuskin tämän vuosisadan aikana tullaan näkemään, jos ylipäätään koskaa sellainen päivä tässä "lintukodossa" koittaa. Psykiatrit ovat todistelleet parhaansa mukaan, ettei mitään kärsimystä ole olemassakaan, vaan sairaaloihin suljetut ihmiset ovat rakenteellisesti viallisia, ja heidän aivojensa välittäjäainetasapaino aiheuttaa kaikki oireet. En usko, että tulen koskaan kuulemaan, että suomalainen psykiatria tunnustaisi ihmisten joutuneen kärsimään niin paljon, että heidän mielensä ei sitä enempää kestänyt. Lääkäri ei sitä ihmisarvoa potilailleen anna, että heidät nähtäisiin särjettyinä ihmisinä eikä pelkkinä mielisairaina.
Suomi on ilmapiirinsa takia aikamoinen kehitysmaa. Taalla saa yllyttaa ihmisia itsemurhaan ilman, etta siita joutuu minkaanlaiseen vastuuseen.
Tiedan, etta on yleista etta joku ihminen aanestetaan jopa ihmisyhteisoissa tekemaan itsemurha. Tuntuu, etta se tehdaan ihan jo lapsuudessa ja varmasti se on monella tiedossa. Psykiatrit eivat tee asialle mitaan vaan yllyttavat uhria vaan ottamaan kiltisti laakkeet kun oikeastaan jonkunlainen pehmeampi yhteiso olisi uhrille parempi paikka elaa tai jopa ihan maiseman vaihto. Yleensa varmaan Suomen valtion kannattaisi kustantaa tallaisissa tapauksista maastamuutto ja uudelleensijoittaminen toiseen maahan. Ongelma on ihan tarpeeksi paha.
Jos jostakin tuntuu elo ihan sietamattomalta Suomessa niin olis kiva jos olis sellainen sosiaaliterveyspalvelu kuin maastamuutto ja uudelleensijoittaminen. Mutta suurta eettista vastuuta tietenkin vaatis tallainen toimenpide, ettei sijoitettavasta henkilosta annettaisi ihan hoperoja tietoja uuteen kotimaahan. Itse en kovin hirveesti usko enaa suomalaisiin virkamiehiin ovat sen verpaa suupaltteja.
Uudelleensijoittaminen varmaan pitais antaa jollekin ihmisoikeusjarjestolle joka olis valtioista taysin riippumaton ja oikeudenmukainen.