Oma tarinani lienee tuttu monelle. Aikaisemmin olin pullukka, sitten sairastuin ensin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja vähän myöhemmin reumaan.
Kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa kaikkia kehon toimintoja. Ei lisää ruokahalua kuten liikatoiminnassa. Vähäkin syöminen lihottaa vajaatoiminnassa, siinä ei dieetit auta. Ihminen on väsynyt, alakuloinen, kulkee kuin zombi, kun ei kertakaikkiaan jaksa mitään. Siihen on turha sanoa, että syö vielä vähemmän ja liiku enemmän. Jos ei jaksa, niin ei jaksa. Onneksi tauti löytyi ja lääkkeet siihen.
Meni joitakin vuosia ja sairastuin reumaan. Kovat lääkkeet hoidoksi ja silti joka paikka on kipeä. Yhtenä lääkkeenä kortisoni, aluksi 40mg/vrk, joka on todella paljon. Jokainen tietää, että lääke itsessään ei lihota, mutta kerää nestettä ja lisää ruokahalua. Mikä siinä on tulos, on aika ilmiselvää.
Reumaa sairastavalle on myös turha sanoa, että lähde liikkeelle, kun joka paikka on kipeä ja särkee. Miten siinä lähtee liikkumaan, kun pelkkä oleminen tuottaa tuskaa?
Meistä jotkut vain valitettavasti saavat näitä sairauksia joiden sivuvaikutuksena tai lääkkeen sivuvaikutuksena on lihominen. Kukaan ei sitä halua, mutta valitettavasti siinä useimmiten niin käy.
Tarkoitukseni ei ole puolustella lihavuutta, miksi puolustelisin? Kerron vain oman historiani lihavuudesta. Onneksi nyt ollan menossa parempaan suuntaan, paino laskenut parin vuoden aikana noin 20kg. Hidasta tahtia, mutta pysyypä varmemmin poissa ne kilot, kun ei ihmekuureja yritäkään. Vieläkin olen lihava, mutta en niin lihava kuin pahimpina aikoina, kun kortisoni oli turvottanut kasvotkin täysikuuksi.
Jos kuvittelette, että on mukava katsoa turvonneita kasvojaan peilistä, niin erehdytte pahan kerran. Olisin voinut lyödä peilin rikki, kun katsoin kuvaani siitä. Onneksi kortisoniannos on nyt paljon pienempi ja suurin osa sen sivuvaikutuksista poissa. Vielä riittää kasa muita lääkkeitä tähän tautiin, joista osa tekee pahoivoivaksi, vaikka ottaisi pahoinvointilääkettä, mm. sytostaatteja.
En usko, että kukaan vapaaehtoisesti näitä vaivoja itselleen ottaisi, mutta pakko niiden kanssa on oppia elämään painoipa sitä tai tätä.
Kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa kaikkia kehon toimintoja. Ei lisää ruokahalua kuten liikatoiminnassa. Vähäkin syöminen lihottaa vajaatoiminnassa, siinä ei dieetit auta. Ihminen on väsynyt, alakuloinen, kulkee kuin zombi, kun ei kertakaikkiaan jaksa mitään. Siihen on turha sanoa, että syö vielä vähemmän ja liiku enemmän. Jos ei jaksa, niin ei jaksa. Onneksi tauti löytyi ja lääkkeet siihen.
Meni joitakin vuosia ja sairastuin reumaan. Kovat lääkkeet hoidoksi ja silti joka paikka on kipeä. Yhtenä lääkkeenä kortisoni, aluksi 40mg/vrk, joka on todella paljon. Jokainen tietää, että lääke itsessään ei lihota, mutta kerää nestettä ja lisää ruokahalua. Mikä siinä on tulos, on aika ilmiselvää.
Reumaa sairastavalle on myös turha sanoa, että lähde liikkeelle, kun joka paikka on kipeä ja särkee. Miten siinä lähtee liikkumaan, kun pelkkä oleminen tuottaa tuskaa?
Meistä jotkut vain valitettavasti saavat näitä sairauksia joiden sivuvaikutuksena tai lääkkeen sivuvaikutuksena on lihominen. Kukaan ei sitä halua, mutta valitettavasti siinä useimmiten niin käy.
Tarkoitukseni ei ole puolustella lihavuutta, miksi puolustelisin? Kerron vain oman historiani lihavuudesta. Onneksi nyt ollan menossa parempaan suuntaan, paino laskenut parin vuoden aikana noin 20kg. Hidasta tahtia, mutta pysyypä varmemmin poissa ne kilot, kun ei ihmekuureja yritäkään. Vieläkin olen lihava, mutta en niin lihava kuin pahimpina aikoina, kun kortisoni oli turvottanut kasvotkin täysikuuksi.
Jos kuvittelette, että on mukava katsoa turvonneita kasvojaan peilistä, niin erehdytte pahan kerran. Olisin voinut lyödä peilin rikki, kun katsoin kuvaani siitä. Onneksi kortisoniannos on nyt paljon pienempi ja suurin osa sen sivuvaikutuksista poissa. Vielä riittää kasa muita lääkkeitä tähän tautiin, joista osa tekee pahoivoivaksi, vaikka ottaisi pahoinvointilääkettä, mm. sytostaatteja.
En usko, että kukaan vapaaehtoisesti näitä vaivoja itselleen ottaisi, mutta pakko niiden kanssa on oppia elämään painoipa sitä tai tätä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>Siihen on turha sanoa, että syö vielä vähemmän ja
>liiku enemmän. Jos ei jaksa, niin ei jaksa.
>Onneksi tauti löytyi ja lääkkeet siihen.
Kilpirauhasen vajaatoiminnassa ihminen syö luonnostaan usein vähemmin, ja paino pysyy sitä kautta suht samana.
Ei se liikunta laihduta paljoakaan. Laihduttava tekijä on se, että syöt vähemmän kuin kulutat.
Nyt en ihan ymmärrä oletko samaa mieltä vai erimieltä. "Kilpirauhasen vajaatoiminnassa ihminen syö luonnostaan usein vähemmin, ja paino pysyy sitä kautta suht samana." Pätkä tekstistäsi. Totta on, että syö vähemmän, kun ei nälkäkään vaivaa, mutta se vähempikin syöminen lihottaa. Tämän asian tiedän ihan omakohtaisesti, enkä ala väittelemään siitä. Onko sinulla todettu kilpirauhasen vajaatoiminta?
kilpparin vajis ei vaikuta syömisen määrään , paino nousee , teki mitä teki . Liikunta laihduttaa kyllä ja on muutenkin terveellistä , kunhan aineenvaihdunta on kunnossa .
Minulla vajis todettiin 10 v. sitten , paino nousi vaikka teki mitä . Painonpudotus on ollut aika pitkänsitkeä homma .....