Heti alkuun, että en aio mitään nimiä kertoa enkä mitään mistä päin ollaan tai vastaavaa enkä aio vastata muutenkaan tänne. Pakko vain saada sanottua tämä jonnekin, ja tämä paikka tuntui sopivalta. Ehkä juuri se oikea voisi tästä meidät tunnistaa, mutta muuten ei.
Eli ikävä on erästä naista, jonka työn kautta tapasin, ja jonka opin tuntemaan joten kuten töiden ulkopuolelta (lähinnä baarireissujen aikana). Hän on varattu (minä en), mutta hän oli kyllä kiinnostunut minusta ainakin jonkin verran. Se tuli aika selväksi monestakin eri asiasta ajan kuluessa.
Lopulta kävi kuitenkin niin, että emme enää voineet olla yhteydessä erään asian takia. Sen jälkeen olemme harvakseltaan nähneet, ja silloinkin en ole enää voinut edes moikata saati sitten sanoa mitään. Jotenkin jäi vain niin paha olo koko tapahtumasta, että olen vain yrittänyt välttää mitään kontaktia.
En syytä sinua kuitenkaan mistään, ei tästä pahasta olosta tai mistään muustakaan. Haluaisin vieläkin tavata jossain taas samalla tavalla kuin silloin ennen, ja jutella taas kaikkea mukavaa tai hölmöä, ja olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Itse en asialle kuitenkaan voi tehdä (tai edes halua tai pysty) enää mitään. Jos minulle sattuisit tulemaan juttelemaan, niin en tosiaan työntäisi sinua pois tai välttelisi sinua, itse en vain tosiaan enää varmaan koskaan mitään aloitetta keskusteluun voi tehdä. Minun pää vain sattuu toimimaan näin, joku hiton pelkotila tai mikälie, mutta vielä kerran, en syytä sinua mistään.
Eli ikävä on erästä naista, jonka työn kautta tapasin, ja jonka opin tuntemaan joten kuten töiden ulkopuolelta (lähinnä baarireissujen aikana). Hän on varattu (minä en), mutta hän oli kyllä kiinnostunut minusta ainakin jonkin verran. Se tuli aika selväksi monestakin eri asiasta ajan kuluessa.
Lopulta kävi kuitenkin niin, että emme enää voineet olla yhteydessä erään asian takia. Sen jälkeen olemme harvakseltaan nähneet, ja silloinkin en ole enää voinut edes moikata saati sitten sanoa mitään. Jotenkin jäi vain niin paha olo koko tapahtumasta, että olen vain yrittänyt välttää mitään kontaktia.
En syytä sinua kuitenkaan mistään, ei tästä pahasta olosta tai mistään muustakaan. Haluaisin vieläkin tavata jossain taas samalla tavalla kuin silloin ennen, ja jutella taas kaikkea mukavaa tai hölmöä, ja olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Itse en asialle kuitenkaan voi tehdä (tai edes halua tai pysty) enää mitään. Jos minulle sattuisit tulemaan juttelemaan, niin en tosiaan työntäisi sinua pois tai välttelisi sinua, itse en vain tosiaan enää varmaan koskaan mitään aloitetta keskusteluun voi tehdä. Minun pää vain sattuu toimimaan näin, joku hiton pelkotila tai mikälie, mutta vielä kerran, en syytä sinua mistään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mistä huomasit naisen kiinnostuksen? Näin naisena kiinnostaisi tietää olenkohan mahtanut paljastua... ;)
Tuohon ekaan viestiin liittyen, se oikea oikeasti voisi arvata, jos hänestä olisi kyse. Mutta, jotta asian saisi vielä selvemmäksi, niin laitetaan vielä vähän vastausta tähän (oikeassa olit, että luen kyllä vastaukset, mutta tarkoitus ei tosiaan ollut vastata. Ihan selvyydeksi laitan vain tämän, ettei enempää tule tällaisia epäselvyyksiä). Mutta viestistäsi voin arvata, että et tuollaista varmaan kysyisi, jos olisit se oikea.
Kiinnostuksen huomasi siitä, että hän halusi esim. tanssia kanssani (baarissa), kysyi hyvin henkilökohtaisia asioita, tykkäsi muutenkin olla aina minun seurassa... ja menihän se jopa ... puolelle... Tietysti humalassa sitä saattaa tehdä asioita, joita ei muuten tekisi, mutta kuitenkin.
Eiköhän tuo riitä sen oikean tunnistamiseen (kovin paljon enempää varmaan vinkkiä voisi antaakaan ilman nimiä), vaikka en tosiaan usko, että hän täällä pyörisi.
HUIH?
oon kamalan pahoillaan kaikesta ja en oo muista tarkasti mitä tapahtu silloin.. humalassa olin myös minä..
en missään nimessä halunnut sua loukata saatikaan aiheuttaa huonoa oloa..
en tiijä oletko ke se sinä mutta omasta puolesta voi nsanoa että kaipaan niitä hölmö puheluita.. ;=
- rannan tuntumaa-
Tiedän että aijot vastaukset lukea, joten kerron että minulle on käynyt jokseenkin samalla tavalla,
suunnaton ikävä on koko ajan erästä miestä, jonka tapasin ensimmäistä kertaa keväällä jolloin aloitin työt eräässä paikassa. Minä olen se varattu.. Noh, ensimmäisen kerran kun satuimme samaan "ravintolaan", sen jälkeen hän on vallannut pääni aivan totaalisesti, jos joskus voin olla puolituntia ajattelematta häntä niin taitaa olla ennätys..
Hän tietää varmasti että olen hänestä kiinnostunut, sen olen tehnyt vähän liiankin selväks ;)
Mutta sitten...eräässä paikassa näin hänet ja hän näki meidät, vaik katseet eivät kohdanneetkaan, tiedän että näki.. Olen ajatellut että silläkin on tarkoituksensa, et ehkä muuten olisi saanut tietää, olit silloin aikas komia =)
Se oikeestaan sattuu eniten kun en kertonut, mutta ei kyllä olla niinkään vakavasti mistään puhuttu, ja aluksi kyllä luulin että olit varattu.
Kesä kului emmekä nähneet juurikaan, enkä tiennyt enää mitä ajattelet minusta. Pelkäsin ettet muistaisi ollenkaan. Odotin syksyä, toivoin että kaikki oli niin kuin ennen, mutta ei ollut, et enää tullut moikkaamaan, varmasti tiesit missä päin pyörin.. nähtii baarissa, eikä mitään..
Jälkeen päin ajateltuna vasta olen tajunnut että taisit olla oikeesti ihastunut, ja tää paha olo, näkemises sattuu ihan pirusti, toisaalta sitä odottaa, ehkä hymyilen mutta sisällä tuntuu ihan muulta, oot säkin hymyillyt vielä, tänään esimerkiks ja moikkasitkin, vaikka aattelin että kävelet vaan ohi...
Voikun vois tavata uudemman kerran, vähemmin humaltuneena =D jossain muualla kun työpaikalla, mutta olen päättänyt olla nolaamatta enää itseäni silmissäsi, ja baareissa et mua enää näe.. pakko sanoa että jos sinä et asialle mitään tee jää kaikki muistoihin, mulle ne merkitsi paljon, sinä merkitset paljon, enkä tiedä milloin yli pääsisin.
Enkä ole ikinä ihastunut keneenkään näin valtavasti, ikinä mikään ei ole sattunut näin valtavasti. Mutta kiitos hymystäsi se saa mut taas jaksamaan, jonkin aikaa etipäin