minä asun Ruotsissa ja seurailen mielelläni kotimaan palstoja. Huomaan että suomalaisilla on paljon paremmat tiedot kilpirauhas sairauksista se kun ruotsalaisilla, ihmiset ovat valistuneita ja tietoisia omasta tilanteestaan, minulla oikein hävettää kun olen lukiessani huomannut miten pienet tiedot minulla on omasta tilanteestani ja kaikki nuo arvojen numerot kun monet näyttävät tietävän prikulleen. Jos olisin aikaisemmin lukenut tätä palstaa niin kai olisin vähän pysynyt kärryillä, nyt vilisee arvojen numerot silmissä ja lopulta en käsitä mitään. Itsekseni olen usein miettinyt kun voin huonosti ja olen väsynyt että jos minulla on liian pieni tai suuri annos lääkettä. Lupaan seurata tätä sivua tarkoin jos jotain jäisi päähän. Ja kaikkein parasta omalla kielellä.
heippa-
kaikille vajiksille--
3298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja asunut Ruotsissa "kultaisella 60-luvulla"
Kerran vuodessa otetaan verikoe , sen perusteella tyroksiiniannos . Painon (yli) kanssa pakkaa olla tekemistä , laskemaan päin se nyt viimeinkin on .
samma här , painon kanssa, kun lapset huomauttelee että sitä on pyöristynyt niin sanon niille että se on vaan kropan kehitystä, ja kuten sanottu kehitystä ei saisi estää. Niin että kuten entinen akka sanoi " Nainen sata kiloinen, on riemukas ja iloinen " Leikki sikseen , taas on kumma olo näin aamusta ja tuntuu että ei oikein jaksaisi mitään,tabletit on loppu joten pitää tässä vääntää itsensä apteekkiin ostoksille.
Silloin kun sairastuin liikatoimintaan yli 10 vuotta sitten, niin en edes tiennyt tällaisten tautien olemassaolosta!
Ihmettelin pitkään laihtumista ja korkeaa sykettä, huonoa oloa jne. Jopa yhden leikkauksen kävin läpi ja lääkäri ihmetteli nopeaa sykettä, mutta kukaan ei sen enempää opastanut hakeutumaan tutkimuksiin. Luulin vain olevani sellainen väsynyt ja vetelä tyyppi, koska oireita oli niin pitkään ja olin nuori ja naiivi. Sairaus sitten pääsikin aika pahaksi.
Kauhukseni oon täältä joskus lukenut, kuinka jollekin on annettu vain masennuslääkettä hoidoksi ilman tutkimuksia tai jollakin on ollut peräti arvot koholla, mutta ei ole siltikään saanut lääkitystä! Huonoa tuntemusta on siis lääkäreilläkin, vaikka sairaudet aika yleisiä ovatkin. Älä siis turhaan häpeile omaa tietämättömyyttäsi, kun ei asiantuntijatkaan tunnu tietävän asioista kunnolla..!
Onneksi nykyään on netti ja tällaisia palstoja, niin saadaan tuettua toinen toisiamme! :)