Sinun

Ja senkös takia ne tällä palstalla pyörii, että ne kantavat syyllisyyttä ratkaisustaan? Kuinkakohan moni niistä myöntää sen? Eli C: syyllisyyttä täynnä...

A. Mietin pitkään ja olin kauan kahden vaiheilla. Lopulta abortille alkoi tulla vastaan ja päätös oli tehtävä. Päätin pitää lapsen, mutta päätös oli tiukka ja kaduinkin sitä välillä raskauden aikana kun oli vaikeita päiviä. En tiedä mikä sai lopulta niin päättämään. Varmaankin se, että äitini lupasi olla tukenani ja se, että olin aina kuitenkin pitänyt lapsista. Olin 18-vuotias.

B. Poikaystäväni kanssa suhde oli huonoissa kantimissa, mutta perheeni oli tukenani. Olin nuori enkä erityisen äidillinen ikäisekseni. Pidin kyllä lapsista.

C. Elämä oli kieltämättä kyllä raskasta monien vuosien ajan. Välillä olin pahasti masentunut, vaikka sainkin perheeltä apua. Poikaystäviä ei juurikaan ollut ja kumppanin löytäminen oli vaikeaa. En erityisesti tuntenut vetoa itseäni vanhempiin miehiin eivätkä samanikäiset pojat halunneet tavata tyttöä, jolla oli lapsi. Olin usein yksinäinen. Muut äidit olivat vanhempia eikä ollut paljonkaan juteltavaa. En heidän kanssaan oikein ystävystynyt. Kaverit pyörivät omissa ympyröissään eikä siihen useinkaan kaveri lapsen kanssa mukaan oikein mahtunut.

Nykyään lapseni alkaa lähestyä teini-ikää ja olen vain onnellinen, että hän on olemassa -tietenkin. Elämä on kovasti muuttunut ja olen naimisissa. Mutta kyllä se siis otti vaikka paljon antoikin.

D. Abortti on mielestäni ihan jokaisen oma asia. Olin tukena niin siskoni kuin ystäväni päätyessä aborttiin enkä millään tavalla tuominnut. Minun valintani oli vain minun valintani, ja vaikka olen lapsesta todella onnellinen, elämäni suunnan se kyllä muokkasi aika erilaiseksi kuin se olisi muuten ollut. En ole aborttia vastaan vaikka en itse aborttia tehnytkään.

En tieedä lasketko minua aborttia harkinneeksi, kun tuo harkinta kesti niin vähän aikaa :D ensijärkytyksen ajan. No joka tapauksessa, hetken harkitsin.

A. Mistä erityisestä syystä jätitte aborttia harkittuanne sen tekemättä?

Monestakin syystä. Mies oli iloinen yllätyksestä, ja toinen lapsi oli suunnitelmissa joka tapauksessa, vaikkakin hiukan myöhemmin. Suunnitelmia vain rukattiin ajallisesti hiukan, mitään hävittävää ei ollut.

B. Mitkä olivat yleiset asiaan vaikuttavat tekijät ja henkilöt

Tuli kai jo mainittua.

C. Millainen oli sittemmin elämännne lapsen kanssa?

Välillä yhtä helvettiä ja välillä hienointa mitä kuvitella saattaa :D nykyjään jälkimmäistä on huomattavasti enemmän.

D. Mitä sanoisitte aborttia harkitsevalle?

Että ainut todellinen harkintaperuste on se haluaako lasta vai ei. Mikään ulkoinen syy, varallisuus tai toisten mielipiteet, ei ole syy aborttiin jota ei itse halua, ja mikään varallisuus tai toisten mielipide ei ole syy jatkaa raskautta jota ei tahdo olevan olemassa.

***

A Ymmärsin mitä olin tekemässä ja se tuntui vahvasti väärältä.

B Lääkäri ei kirjoittanut heti lähetettä, käski miettiä vielä muutaman päivän. Todennäköisesti tämä koitui lapseni (ja itseni) pelastukseksi. Jos lähete olisi laitettu niin asiasta tuskin olisi puhuttu enää ja olisin vaan yrittäny mielessäni vakuutella sen olevan parasta näin, miten pieni se vielä on, ja että mulla on siihen oikeus jne...

C En osaa kuvitellakaan elämää ilman lasta. Eihän se aina helppoakaan ole ollut, varsinkaan yksinhuoltajana, mutta en vaihtais poiskaan. Parempaa kaikki silti nyt on kun toisen vaihtoehdon jälkeen.
Jos mistään asiasta niin tästä olen itseeni tyytyväinen että uskalsin kuunnella kylmän järjen sijaan sydämeni ääntä.

D Anna lapselle elämä ja välty lopunelämän syyllisyydentunteelta.