Tästä viikko sitten 13-vuotias poikani oli mennyt saunaan aikaisemmin ennen meitä muita. Yleensä me olemme saunoneet yhdessä mutta en minä voinut tietää että tällä kertaa hän halusi olla yksin. Olenhan minä pannut merkille että pojassa alkaa muutoksia pikkuhiljaa tapahtumaan niin henkisiä kuin fyysisiä.
Poika ensin äkäisesti sanoi että mites me nyt sinne tultiin. No siinä kävi niin että hänen 5-vuotias pikkuveli alkoi yhtäkkiä huutamaan "kattokaa *eemelin* pippelissä on karvoja". Kamala tilanne ja melkein tappeluksihan se meni mutta poika lähti ovet paukkuen ja kiroten ulos kylpytilasta. Olin itsekkin vähän tolaltani kun en tiennyt mitä sanon koko tilanteeseen. Sanoin pikkuveljelle että hänelle tapahtuu ihan samanlaiset muutokset sitten joskus.
Sanoin pojalle että kyllä se pikkuveli lopettaa rällättämisensä varmasti eikä hänen tarvitse häpeillä tai peitellä paikkojaan. Ehdotin että jos se on hänelle helpompaa jos käytäisiin vaan kahdestaan mutta siitäkös se suuttui vielä enemmän ja sanoi että saunoo tästä lähtien yksin. Olen menettämässä muutenkin kontaktia koko poikaan ja hän on alkanut itsenäistymään, mutta puhevälit haluaisin mielelläni säilyttää. Emme ole aikaisemmin murrosiästä sen enempää puhuneetkaan ja minusta tuntuu että hän tuohtuisi joten päätin että on parempi olla hiljaa ja käyttäytyä niin kuin ennenkin vaikka poika kuinka kapinoisi.
No se syy miksi olen hieman masentuneena on se kun sain kuulla pojan suusta loukkauksen bi-seksuaalisuuttani kohtaan. Vaimoni hänelle suuntatumisestani kertoi kun oli mennyt hermot kun poika oli kironnut TV:n ääressä ja homotellut ihmisiä. En oikeastaan ajattelut kertoa koko asiasta ainekaan vielä koska ei ole mitään tarvetta. Ehkä se oli pojalle järkytys että oma isä on kuulunut niihin homostelijoihin joita hän joka paikassa haukkuu. Voihan sitä nyt sanoa että olen hetero mutta en valitettavasti halua iskeä itseäni mihinkään kastiin.
Mutta siis se miten asia meni kun vaimo yritti vielä tässä pari päivää sitten saamaan poikaa samaan saunaan ettei tarvitse niin kauan saunaa lämmittää ja että hän näyttää pikkuveljellensä pahaa mallia niin poika sanoin että ei mene "homopikkuveljensä" kanssa saunaan enää koskaan ja että mistä lie on pikkuveli perinnyt homoutensa. Viitaten todennäköisesti minuun. Tiedän että minun pitäisi aikuisena ymmärtää että homous ei periydy eikä poika varmastikaan sitä tarkoittanut mutta en haluaisi joutua "syrjinnän" kohteeksi omassa perheessäni. Ja vähiten odotan sitä omilta lapsiltani. En minä vihainen vaimolle ole. Varmaan asia olisi paljastunut pojalle ennemmin tai myöhemmin.(tai ei koskaan)
Mutta tunnen itseni nyt huonommaksi isäksi kuin koskaan. Kasvoin itse ilman isää koko ikäni ja olin todella epävarma siitä millainen miehen malli minä olen lapsilleni. Toivoin ensimmäisen kohdalla että hän ei olisi poika. En halunnut silloin poikalapsia. Sen takia että ajattelin olevani todella huono malli pojalle. Mutta olin silloin 17 vuotias ja en haluaisi käyttää nyt mitään vahvoja termejä kuten "vahinkolapsi" joten jätän sen asian sikseen. 13 vuotta on tässä kuitenkin vierähtänyt mutta minä astuin tai oikeastaan sain astua vasta poikani elämään myöhemmin hänen ollessa 5 vuotias(vaimon isä raivoissaan tietenkin "toilailuistamme" joten minut pidettin perheeni ulkopuolella kunnes oikeus voitti). Poika pärjää koulussa hyvin ettei ihan erinomaisesti (tulee isäänsä :D) ja hän on taitava joten voin ylpeä siitä että hänestä on kehittynyt se mikä hän on.
Mutta silti epäröin edelleen kykyjäni isänä ja nyt kun bi-seksuaalisuuteni varjo lennähti taas tähän mukaan niin olo on kamala ja poikaan ei saa mitään kontaktia nyt kun murrosikäkin on. Ovien paiskomiseksi menee hänen osaltaan eikä huutamisesta ole mitään hyötyä.
Kyllä se minulle passaa että hän yksin saunoo. Taitaa nämä meidän saunomiset muuttua muutenkin saunavuoroiksi. Mutta yhden päivän takia on koko perhe-elämä muutunut kokonaan.
Poika ensin äkäisesti sanoi että mites me nyt sinne tultiin. No siinä kävi niin että hänen 5-vuotias pikkuveli alkoi yhtäkkiä huutamaan "kattokaa *eemelin* pippelissä on karvoja". Kamala tilanne ja melkein tappeluksihan se meni mutta poika lähti ovet paukkuen ja kiroten ulos kylpytilasta. Olin itsekkin vähän tolaltani kun en tiennyt mitä sanon koko tilanteeseen. Sanoin pikkuveljelle että hänelle tapahtuu ihan samanlaiset muutokset sitten joskus.
Sanoin pojalle että kyllä se pikkuveli lopettaa rällättämisensä varmasti eikä hänen tarvitse häpeillä tai peitellä paikkojaan. Ehdotin että jos se on hänelle helpompaa jos käytäisiin vaan kahdestaan mutta siitäkös se suuttui vielä enemmän ja sanoi että saunoo tästä lähtien yksin. Olen menettämässä muutenkin kontaktia koko poikaan ja hän on alkanut itsenäistymään, mutta puhevälit haluaisin mielelläni säilyttää. Emme ole aikaisemmin murrosiästä sen enempää puhuneetkaan ja minusta tuntuu että hän tuohtuisi joten päätin että on parempi olla hiljaa ja käyttäytyä niin kuin ennenkin vaikka poika kuinka kapinoisi.
No se syy miksi olen hieman masentuneena on se kun sain kuulla pojan suusta loukkauksen bi-seksuaalisuuttani kohtaan. Vaimoni hänelle suuntatumisestani kertoi kun oli mennyt hermot kun poika oli kironnut TV:n ääressä ja homotellut ihmisiä. En oikeastaan ajattelut kertoa koko asiasta ainekaan vielä koska ei ole mitään tarvetta. Ehkä se oli pojalle järkytys että oma isä on kuulunut niihin homostelijoihin joita hän joka paikassa haukkuu. Voihan sitä nyt sanoa että olen hetero mutta en valitettavasti halua iskeä itseäni mihinkään kastiin.
Mutta siis se miten asia meni kun vaimo yritti vielä tässä pari päivää sitten saamaan poikaa samaan saunaan ettei tarvitse niin kauan saunaa lämmittää ja että hän näyttää pikkuveljellensä pahaa mallia niin poika sanoin että ei mene "homopikkuveljensä" kanssa saunaan enää koskaan ja että mistä lie on pikkuveli perinnyt homoutensa. Viitaten todennäköisesti minuun. Tiedän että minun pitäisi aikuisena ymmärtää että homous ei periydy eikä poika varmastikaan sitä tarkoittanut mutta en haluaisi joutua "syrjinnän" kohteeksi omassa perheessäni. Ja vähiten odotan sitä omilta lapsiltani. En minä vihainen vaimolle ole. Varmaan asia olisi paljastunut pojalle ennemmin tai myöhemmin.(tai ei koskaan)
Mutta tunnen itseni nyt huonommaksi isäksi kuin koskaan. Kasvoin itse ilman isää koko ikäni ja olin todella epävarma siitä millainen miehen malli minä olen lapsilleni. Toivoin ensimmäisen kohdalla että hän ei olisi poika. En halunnut silloin poikalapsia. Sen takia että ajattelin olevani todella huono malli pojalle. Mutta olin silloin 17 vuotias ja en haluaisi käyttää nyt mitään vahvoja termejä kuten "vahinkolapsi" joten jätän sen asian sikseen. 13 vuotta on tässä kuitenkin vierähtänyt mutta minä astuin tai oikeastaan sain astua vasta poikani elämään myöhemmin hänen ollessa 5 vuotias(vaimon isä raivoissaan tietenkin "toilailuistamme" joten minut pidettin perheeni ulkopuolella kunnes oikeus voitti). Poika pärjää koulussa hyvin ettei ihan erinomaisesti (tulee isäänsä :D) ja hän on taitava joten voin ylpeä siitä että hänestä on kehittynyt se mikä hän on.
Mutta silti epäröin edelleen kykyjäni isänä ja nyt kun bi-seksuaalisuuteni varjo lennähti taas tähän mukaan niin olo on kamala ja poikaan ei saa mitään kontaktia nyt kun murrosikäkin on. Ovien paiskomiseksi menee hänen osaltaan eikä huutamisesta ole mitään hyötyä.
Kyllä se minulle passaa että hän yksin saunoo. Taitaa nämä meidän saunomiset muuttua muutenkin saunavuoroiksi. Mutta yhden päivän takia on koko perhe-elämä muutunut kokonaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi pyhä jysäys!!Kelaa nyt et olisko susta ollu murrosiän kynnyksellä ollu kiva kuulla että isä ei ookkaa normaali?!?Ei vaimollaskaa sit yhtään leikannu ku meni tollasen pommin heittää!!!Ja hei,jos poikaasi auttaa se että "isket itsesi kastiin" niin niele ylpeytesi ja tee se.Vanhemmille katse peiliin riittää!!
Pystytkö edes selittämään käsitteen normaali ihmisten kohdalla? Tämä maailma on täynnä mitä ihmeellisempiä asioita ja kaikilla on nykyään jotakin ongelmaa joten on vaikea etsiä ihmisiä tähän normaalien kastiin. Joten aika pahasti kolahti tuo sinun lauseesi. Pystytkö sinä väittämään olevasi täydellinen, täysin viaton ja normaali isä?
Vaimo ehkä ei ajatellut sitä paljastaessaan sen enempää mutta hän halusi antaa pojalle jotain ajateltavaa koska on hyvin halveksuttavaa edes käyttää homo-sanaa haukkumis mielessä koska koko sana ei edes tarkoita suoraan homoseksuaalia vaan se on latinaa. Ja on tullut huomattua että nuoret miehet käyttävät homo sanaa vähän liikaakin. Kadulla sitä kuulee kun jengi jossain kaupan edessä höpöttää niin joka toinen sana on vittu ja toinen homo. Että ehkä tästä voisi poika oppiakin jotain tai vähintään jättää sen homottelun vähemmäksi. Nimittäin olisi hänenkin aika tajuta että ihmiset on hyväksyttävä sellaisena kuin he ovat.
Niin ja poika tuskimpa välittää siitä että sanon olevani hetero nyt kun mennyttä ei voi muuttaa ja hän on sen verran älykäs että ei mene siihen lankaan jos sanomme että äiti vain hupsutteli. Se on kuitenkin ilmiselvää että olen valinnut heteron tien (haloo, 2 lasta ja kolmas tulossa pian) Mutta olen silti bi-seksuaali. Enkä aio sitä kieltää koska se on valehtelua. Ja asia on esillä jo eikä siitä ole puhuttu enempää mutta voin yrittää selittää asian siten että selitän mikä bi-seksuaali ylipäätänsä on. Eli henkilö joka ei välitä siitä onko hänen kumppaninsa mies tai nainen vaan ainaostaan siitä saako hän rakkautta. Minä sain sitä naiselta ja sen tien valitsin. Minusta bi-seksuaalina oleminen ei ole edes paha asia koska se on merkki siitä että pystyy hyväksymään erilaisia ihmisiä ja pääpointti on rakkaus. Mutta kuka tahansa ei voi olla bi-seksuaali eikä se ole valinnan kysymys tai ON/OFF nappula josta voit kytkeä homo tai hetero vaiheen päälle.
Hän ymmärtää asian varmasti paremmin kun tietää käsitteestä enemmän. Hän ei kuitenkaan ole tyhmä joten epäilen että hän pystyy asian suodattamaan ajan kanssa. Uskon varmasti että tuo vastarinnan pitäminenkin loppuu kun hän tajuaa miten lapsellista se on. Kaikenlisäksi meillä on tiedossa pieni retki pääkaupunkiin kahdestaan koska hän oli viimeeksi sairaana eikä päässyt mukaan ja lupasin viedä hänet viimeistään joulukuussa ja hän eilen siitä kyseli. Joten luulen että hän alkaa rauhoittua.
Poikasi voi vaikka innostua homoasiasta jos tutustutat hänet homopiireihin ja pyydä että ottaa kavereitaankin mukaan. Mitä sitä piilottelemaan tärkeää asiaa. Naapureillekkin on hyvä kertoa mitä sitä valehtelemaan niillekkään.
Pidä vaan pääsi, niin pääset sillä vielä elämässäsi pitkälle.
Olisi kiva jos kommentoisit näitä ajatuksia.
Yllättävän pitkäänhän teillä onnistui tuo yhteissaunominen. Itse kieltäydyin moisesta jo alta koulukkaana ja halusin yksityisyyttä.
Anna pojille mahdollisuus omiin saunavuoroihin.
Ei se minua haittaa ollenkaan. Monilla vain tuntuu olevan se käsitys että "kyllä suomalaiset voivat käydä yhdessä saunomassa ilman sen suurempia hämminkejä" ja veljeni sitä varsinkin höpöttää kun tulee käymään ja poikani ei silloin tule kanssamme saunaan. Enkä itsekään allekirjoita tuota kovinkin suomalaisuutta korostavaa väitettä kun monissa perheissä on saunavuorot. Että annan pojan olla rauhassa jos sitä haluaa.
sattumukset herkässä iässä olevalle pojalle yhtäkkiä ja lähes yhtä aikaa. Varmaan tuo homottelu liittyy seksuaaliseen heräämiseen, ja murrosiästä johtuviin kaikenlaisiin epävarmuuksiin ja hämmennyksiin. Muistat varmaan itse millaista oli.
Yritä olla ottamatta kovasti itseesi. Kunhan tilanne ylipäänsä rauhoittuu, niin olisi varmaan syytä puhua pojan kanssa tytöistä, tykkäämisestä, rakkaudesta ja seksistä ylipäänsä. Aloita siitä tykkäämisosastosta, ja jatka sit pidemmälle, jos poikaa kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, niin ei väkisin.
En tiedä millaiset välit teillä noin yleensä on, mutta jos ette yleensä tapaa keskustella mistään, niin nyt voisi olla hyvä aika aloittaa päivittäisten kuulumisten kyselyt: vaikka sitä saakin monesti pelkkää ovea vastineeksi, niin ainakin lapset tietää, että välitetään.Ja kertokaa sille pojalle ihan ensimmäisenä, että saunavuorot on kaikista ihan ok ja jättäkää se keskustelu sit siihen. Jos näyttää olevan hyvä hetki, niin siihen perään voi mainita, että tämä muutos tuli vähän yllättäen kun ei oltu etukäteen juteltu asiasta mitään, mutta jos tulevaisuudessa sit yritettäis keskustella jos muutoshaluja on, niin voidaan kehittää joku yhteinen toimintamalli ennen kuin sattuu ikäviä tilanteita.
Se tässä vähän onkin kun poika on pienestä pitäen pitänyt minua idolinaan ja nyt sattui tälläistä. Mutta en usko kuitenkaan että hän viitsii kauaa jatkaa tälläistä. Hänelläkin on normaalit äkäiset kautensa ja hyvin ne ovat kuitenkin päättyneet. Meillä on kuitenkin yhteisiä harrastuksia ja olemme olleet läheisiä joten tuskinpa tästä välit lopullisesti rikkoutuivat. Nyt vain on kontakti yllättäen vähentynyt mutta uskon että tämä menee ohi.
Itse muistan ainakin tuon ikäisenä käyttäytyneenin samanlailla.. Tosin saunassa halusin käydä yksin jo aikaisemmin.. Sain kiukkukohtauksia ilman suurempaa syytä ja niin edespäin. Yksi asia ei varmasti tule muuttumaan, boys will be boys :)
Mä tiedän yhden tytön, joka juuri 13-vuotiaana näki isän ekaa kertaa pukeutuneena naiseksi. Tyttö meni aivan sekaisin. Kaikki mitä hän oli ajatellut isästään, oli nyt pirstaleina. Isä ei ollutkaan enää se ihminen, joksi hän isää luuli. En tiedä, mitä tytölle nyt kuuluu, mutta aika vaikean murrosiän kävi lävitse. Olisi varmaan isän kannattanut olla paljastamatta asiaa ihan vielä....
http://www.youtube.com/watch?v=PRiYkwtBK34&feature=related
Nyt on kulunut vähän yli viikko koko tapahtumasta. Meillä on ollut tapana pojan kanssa käydä joka toinen viikko uimahallissa ja tänään ei käyty uimahallin saunassa vaan sanoin että lämmitetään kotona jos se on hänelle helpompaa. Käyn nuoremman pojan kanssa uimahallissa niinä viikkoina kun en vie vanhempaa. En vie samaan aikaan koska minusta jokaisen lapsen kanssa tulee viettää aikaa yhdessä siten että ei tarvitse muiden olla mukana. Se antaa hyvän mahdollisuuden puhua vanhemmalle jos jokin asia painaa ilman että muut kuulevat. Ja sitten yhteiset perheretket on erikseen. Koska uiminen on kaikkien mieleen niin pidän sitä erinomaisena harrastuksena.
Joten tänään autossa kyselin pojalta ne päivän kuulumiset normaaliin tapaan ja kyllähän sieltä muutakin tuli kuin kouluun liittyvää. Koska minä pidän aina lupaukseni enkä kerro asioita eteen päin joten en kerro tässä nyt mitä poika sanoi vaikka ettehän te minua tunne mutta lupauksen rikkomista se olisi joka tapauksessa. Mutta sanoin hänelle ettei hänen tarvitse hävetä mitään ja puhuin omasta murrosiästäni hänelle.
Kotona laitoin saunan päälle ja koska vaimo oli leipomassa niin hän ei tullut ja nuorempi poika nukkumassa niin menin yksin. Mutta ihan sattumalta vanhempi poika tuli mukaan. Sanoi että jos pikkuveli eikä äiti tule niin hän voi tulla saunaan minun kanssani. Joten kaikki päättyi hyvin vaikka pieniä muutoksia onkin tapahtunut.
En näe syytä perua bi-seksuaalisuuttani tai alkaa itkemään menneitä. Poika puhuu minulle taas ja arvostan sitä todella. Harmi vain että meidän saunomisia kahdestaan ei voi järjestää noin vain koska en voi syrjiä hänen pikkuveljeään. Joten aina kun tulee tälläinen tilaisuus niin varmasti hän tulee vaikka en sitä vaadikaan. Hän on kuitenkin sen verran viisas poika ettei minun tarvitse tästä kamalaa painetta ottaa. Ja murrosikä on aika helvetillistä ja tiedän sen itsekin oikein hyvin.
En usko että häntä vaivaa bi-seksuaalisuuteni tai hän olisi homofoobikko koska tuskinpa hän suostuisi saunomaan kanssani tai ylipäätänsä olemaan kanssani jos häntä vaivaisi. Minä olen kuitenkin ollut hänen tuki ja turva ja hän tietää varmasti millainen isä minä olen.
Taas stressasin liikaa, mutta kiitos erityisesti muutamille vastaajille. Jos on vielä jotain sanottavaa jollain niin senkus sanotte mutta en ole varma jaksanko raahautua tänne enää. Voin käydä huomenna kurkkaamassa.
tullut siihen tulokseen, että te olette samiksia nyt, eli miehiä, ja lapset ja naiset on noloja. Hyvä että puheyhteys ja luottamus säilyy, vaikka välillä vähän tökkienkin. Tsemppiä teidän perheeseen, se murrosikä ei kasvata ainoastaan lapsia vaan myös vanhempia.
Ole ylpeä itsestäsi ja kasvata poikasikin hyväksymään erilaiset ihmiset. Älä ota liian vakavasti sinua kohtaa heitetyt kritiikit. Anna elämän jatkua ja jutelkaa asioista sitten kun poikasi on siihen valmis.
Seksuaalinen "poikkeama" ei nykyaikana ole niin ihmeellistä kuin esim. 20 vuotta sitten.
Jos näytät muille että muka häpeäisit taipumustasi: poikasikin alkaa tehdä niin sinua kohtaan.
Sisareni tyttö kävi isänsä ja minun kanssani mökkisaunassa innokkaasti leikki-ikäisestä koulu-
laiseksi saakka.Pestiin harjalla ja saippualla selkää.Saunottiin, uitiin paljon -aina alasti-, kolmestaan. Oli mukavaa.
Äitinsä kun ei ole "sauna-ihminen".
Siinä 10-11 vuotiaana tytölle alkoi jäädä uimapuku
riisumatta lauteilla. Ja alkoi tytön katsekin ahtaassa saunassa viipyillä pitempään
tietyissä kohdin enon ja isän alastomia
vartaloita ja ehkä alkoi naiseuttaan "hävetä". -Nyt 12 vuotiaana Minna-tyttö on alkanut kehittyä sukupuolisesti.
Eikä enää tule meidän miesten kanssa saunaan, vaan käy yksin. - Näin nuori tyttö on saanut vertailla rauhassa turvallisessa perhesaunassa suvun
miesten ja naisten eroja.
Luonto sitten kyllä tekee tehtävänsä...