niin kuin runoja kaipauksesta

2.


Istumme verannalla
kääriytyneenä samaan huopaan,
emme puhu mitään
poskesi punottavat vielä.

Ja silmiesi kirkkaassa sameudessa
lipuvat luotettavat laivat,
turvallisten kosketusten jälkikuvat
minä huomaan.

Olet oppinut luottamaan
etten lähde,
luottamuksesi täyttää minut
ilolla.

Istumme verannalla
kääriytyneenä samaan huopaan
ja kuiskaat hiljaa:
rakastan.

Sinun sanasi korvissani
kuuntelen yötä,
ja se tuikkii tähtiä, se tuikkii
tähtiä.

Vielä sittenkin
kun olet painanut kevyen suudelman huulilleni
ja mennyt sisälle nukkumaan
minä katselen hämmästynein silmin.

Tuhansia tuikkivia tähtiä.

3.


Tänä yönä sisimpäni
on ollut tulvillaan herkkää
iloa,
tai ainakin.

Hetken aikaa minusta tuntui
aivan siltä,
katsoessani rakastaviin silmiisi
joissa lipuivat kosketusteni jälkikuvat.

Olen istunut
tunnustellen pimeää.
Kaikkea mitä yössä voisi tapahtua
jos unet kävisivät toteen.

Minä ajattelin
että sinä olisit tässä,
ja me istuisimme
vieretysten saman huovan alla.

Puhuisit minulle lempeästi, kertoisit
että luotat rakkauteeni
ja kuiskaisit hiljaa, että sinäkin
rakastat.

Sitten menisit sisälle
ja minä jäisin tähän vielä
ja sanasi korvissani
yö olisi täynnä tuikkivia tähtiä.

Ajattelen sinut vierelleni,
kuiskaan äänelläsi
hiljaa korvaani: rakastan,
ja hetken aikaa olen tulvillani iloa.

4.

Risteyksessä pellolle lentänyt auto
aukileikatuin katoin,
uhreja kannetaan ambulansseihin
juuri kun saavumme

Ajamme hiljaa ohi:
kaksi, ehkä kolme uhria
Hiljaa nostamme kätemme siunaamaan heitä ja
rukoilemme koko sydämestä

Tien pinta on paikoitellen jäässä
Muistuu mieleen
monia rakkaita ystäviä
joiden matka päättyi lujaa, katkesi äkisti

5.


Tulen ulkoa sisälle, lasken kassini
lattialle ja menen vielä
vähäksi aikaa polvilleni sohvan viereen,
rukoilen uhrien puolesta

Sitten olen vain hiljaa,
jonkin aikaa aivan hiljaa mietin
tätä elämääni vaiheineen
Keittelen teetä

Avaan tietokoneen,
pakenenko itseni kohtaamista ja vaikeita
asioita, vai tulenko tänne
ihan vain muuten, harrastuksen vuoksi

En osaa aina sanoa
Cornucopia kyselee millä tavalla
tuotokseni rustaan, mietin
Vastaisinko tähän

Yö kuluu
kirjoittaessa,
aamu lähenee, tämä runo
on niin faktaa kuin vain osaan

Kuvittelinko yksinäisen miehen verannalle
kuvittelemaan itsensä jonkun kanssa vieretysten ja
kirjoitin suuhunsa sanat, jotka hän
kuvitellun rakkaansa suuhun asetti: rakastan?

En tiedä
Oikeastaan en edes kuvitellut, kirjoitin vain -
katsellen lauseiden muodostumista
haen vieläkin kupin teetä

Näiden runojen jälkeen,
olen lähestulkoon varma siitä:
sammutan tietokoneen
ja valot

Mutta hän jää runooni,
tuo kirjoitettu,
ihmisten nukkuessa ja herätessä,
joku, joka on pelkkä hahmotelma paperilla, laulaen:

6.


Sinun sanasi korvissani
kuuntelen yötä,
ja se tuikkii tähtiä, se tuikkii
tähtiä.

mukavia sellaisia : )
sait vielä erilaisen tähden tuikkimisen runoosi, välillä tuntui että se on kärsinyt inflaation tällä palstalla.

kerrankin osaat sanoa vähällä paljon - täytyy
sanoa, että yllätit.

Ihana runo, ja pitänee ajan kanssa tutustua
noihin muihin. Olet näämmä ahkeroinut oikein olan
takaa.

Paranemisiin parta, paranemisiin ja aamua sitten
joskus kun heräilet Sinäkin, koska taidat olla
mamimassa myöskin.