Miksei hoideta kunnolla

kehitysmaa, ei siinä sen kummempaa selitystä ole.
Muita euroopan maita ei voi edes verrata enää suomeen, johan mm who vertaakin suomea lähinnä entisen itäblokin ja afrikan maihin - tilastollisesti myös terveydenhuollon suhteen olemme siis virallisestikin kehitysmaa.
Ei täällä mitään hoitoa saa muuta kuin isolla rahalla yksityiseltä tai sitten suhteilla ja hemmetillisellä tuurilla.

kärsin minäkin aikoinaan. Silloin tilaa ei hoidettu ollenkaan. Muutamassa kuukaudessa, enintään puolessa vuodessa, tilanne normalisoitui. Tietenkään elämä ei palaa lapsen syntymän jälkeen enää koskaan samanlaiseksi kuin se sitä ennen oli. Lapsen syntymä mullistaa vanhempien, erityisesti äidin, elämän lopullisesti.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsii nykykäsityksen mukaan 10-20% äideistä. Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu suurelta osin hormoneista. Äidin estrogeenitaso laskee synnytyksen jälkeen 40 000-kertaisesti. Kyllähän se vaikuttaa. Jos tilanne haluttaisiin korjata, tarvittaisiin hormonihoitoa, mutta ainakin minusta olisi tuntunut pelottavalta ryhtyä rankalle hormonikuurille imetysaikana.
Minua auttoi se, että olin ollut tekemisissä eläinten kanssa ja huomannut, kuinka poikiminen ja penikoiminen vaikuttaa niihin. Emojen käytös muuttuu selvästi. Rauhallisimmastakin kissaemosta saattaa tulla varsinainen naarastiikeri. Ymmärrän, että synnytyksen jälkeinen mielialan vaihtelu on normaalia, luontoäidin viisautta. Äidin on oltava herkkänä voidakseen vastata jälkeläisensä tarpeisiin ja varjellakseen sitä vaaroilta.
Kun vauva on pieni, äidin pitäisi keskittyä siihen mahdollisimman paljon ja lakata huolehtimasta muista asioista. Se vähentää stressiä.
Viittasit lopuksi ääri-ilmiöön eli lapsenmurhiin. Onneksi ne ovat erittäin harvinaisia, vaikka jokainen niistä on liikaa. Otan jälleen esimerkin muusta eläinkunnasta. Uhattuna eläinemo voi syödä tai muuten surmata poikasensa. Juuri tuota ulkopuolelta tulevaa uhkaa ja ahdistusta pitäisi välttää. Äidin ei kannata asettaa itselleen ja lapselleen suuria vaatimuksia. Tavallisen kotona olon ja lapsen kanssa puuhailun pitäisi riittää. Työasiat, harrastukset, laihduttamisen yms. saa jättää siihen, kunnes lapsi on isompi. Pikkuvauvan äidin ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, vaan hän on itseoikeutetusti itsensä ja lapsensa elämän keskipiste ja yksinvaltias. Onneksi nykyään on suhteellisen pitkät äitiyslomat.

Seuraavassa linkissä on tietoa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja naisten masennuksesta yleisemminkin:

http://web4health.info/fi/answers/child-postpart-dep.htm

Onnea vain uuden ihmisen johdosta! Ensi kesänä te molemmat olette aivan toisenlaisessa vaiheessa elämäänne.