Joululahjojen kalleudesta on usein parjattu ja lasten vaatimuksista...
Olisikin joskus mukavampi lahja jos mummi tai ukki veisi lapsen lapset uimahalliin tai vaikka pulkkamäkeen kuin toisi tipehöörää. Oman ajan antaminen lapsen lapsille on nyky isovanhemmille ylivoimaista ei nähdä kuin jouluna ja syntymäpäivillä kun on niin kiiire.
Olisikin joskus mukavampi lahja jos mummi tai ukki veisi lapsen lapset uimahalliin tai vaikka pulkkamäkeen kuin toisi tipehöörää. Oman ajan antaminen lapsen lapsille on nyky isovanhemmille ylivoimaista ei nähdä kuin jouluna ja syntymäpäivillä kun on niin kiiire.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tekstiä. Ihan kuin olisi tarkoitettu kaikille vaikka aivan varmasti koski vain aloittajan kohtaa.
ÄLKÄÄ VIITSIKÖ ENÄÄ PUHUA YLEISELLÄ TASOLLA SILLOIN KUN KERROTTE VAIN OMIA ASIOITANNE !
Eipä ole ihmisellä paljon odotuksia joulusta, kun ehdottaa, että joku veisi lapset uimahalliin.
Ne ovat kiinni jouluna, tiedoksi.
On ihan turhaa vetää mukaan joulunviettoon se, että joillakin ei ole lapsille aikaa vuoden muina päivinä. Lapselle olisi sitä surkeampaa, jos ei joululahjaa tulisi isovanhemmilta, jos olisi tottunut siihen, että isovanhemmilta liikenee aikaa lapsen harrastuksiin, ja yhdessä käydään pulkkamäet ja uimahallit.
Sitten eivät antaisi joululahjaa vaan vetoaisivat näihin harrastuksiin.
Älä kuule koplaa yhteen tällä tavalla!
jalkahoitolahjakortin,niin luuletko sä sinne jouluna meneväsi/pääseväsi?!
Kyllä minun kirjoituksessani oli pääasia siinä, että lapselle ei joku uimahallireisu ole mikään joululahja.
Joululahja on tässä ja nyt, ei joku lippunen, jolla saa reisun joskus juhlien jälkeen, JOS ja kun jollakin aikuisella on aikaa lähtä kuskaamaan ja olemaan seurana.
Yhdessäoloa pitkin vuotta ja joululahjaa ei pidä koplata yhteen.
Tämä ei ehkä kuulu tähän, mutta...
Aika on ihan hyvä lahjaidea, ellei sitä muuten ole tottunut antamaan.
Toki lapsi odottaa ehkä saavansa paketista muutakin kuin palan paperia. Mutta se suurempi asia, eli Ystävyys (lue halutessasi sanana "aika") voi olla kuitenkin kiinni paperissa, siinä aikuisen lapselle antamassa lupauksessa.
Tänä jouluna sen voi päättää antavansa lelunuken kanssa samassa paketissa ja vaikka uimahallilipun muodossa. Ihan hyvä niin, kunhan antaa.
Jostainhan on aloitettava... jos muuten ei ole aikaa tottunut antamaan.
Kerronpa esimerkin siitä miten tutustuin sisareni lapseen. (Voi kai sitä verrata myös mummu lastenlapsi -suhteeseen):
Pidin sisareni lasta ensin hemmoteltuna ja raskaana, mutta sitten otinkin lapsen mukaani, kun lähdin katsomaan erästä lastennäytelmää (liput ostettu ja oma poika sairastui) ja mikä tärkeintä, sisareni jäi kotiinsa. Tapahtui muutos. Tyttö ei kiukutellutkaan samalla tavalla kuten äidilleen vaan alkoi jutella kanssani. Tai ehkä muutos olikin siinä, että minä aloin kuunnella tyttöä sisareni sijasta.
Aikaa voi siis aloittaa antamaan vaikka pikkujoulu tai joululahjana. Tärkeää ei ole syy, vaan se, että löytää itselleen syyn olla lapsen kanssa. Voittehan molemmat saada jotain tavaraa tärkeämpää, voitte vielä jonain päivänä saada ystävän. Se ei ole kaikissa aikuinen lapsi -suhteissa itsestään selvää tai helppoa.
Minä en ensin tajunnut, etten tuntenut sisareni lasta. Olin ostanut kasapäin synttäri- ja joululahjoja, mutten ollut antanut lapselle aikaa. Hän ei ollut kiinnostanut minua tarpeeksi, enkä minä häntä, en uskonut meillä olevan yhteisiä asioita ennen teatterissakäyntikokemustamme.
Ensitutustumisen lapseen voi siis tehdä harrastamalla yhdessä, esim. käymällä lapsen kanssa teatterissa kuten me. Väitän, että se ei ole niin raskasta kuin leikkikenttä tai uimahalli, koska lapsen perässä ei tarvitse juosta, vaan te molemmat keskitytte johonkin edestä annettuun, uuteen, molemmat löydätte ja ehkä innostutte jostain mitä saatte yhdessä. Puhutte sitten kokemuksestanne, sitä mitä kumpikin näki ja koki tärkeäksi tai jännittäväksi, kun palautat lapsen vanhemmilleen.
Pikkuhiljaa voi siirtyä lukemiseen ja juttelemiseen = lähempään vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen. Silloin voi tapahtua se toivottu ihme ja yllättäen lapsi saattaakin osoittautua mukavaksi tyypiksi, jonka kanssa oleminen ei ole työlästä vaan kivaa myös sinusta itsestäsi.
Että sellainen ajatus tässä kahden aikaan yöllä.
Hmm. Toivottavasti saa jonkun miettimään ja pohtimaan näitä asioita kanssani.
sen paperilappusen. Ja asian voi lapselle selittää,niin varmasti alkaa asiaa odottamaan jos asian ymmärtää.
Vinkki:
Turun Nummenpakalla on eräs aika uusi ammattivetoinen teatteriryhmä, joka on rakentanut nukketeatteri-satumaailman kolmikerroksiseen puutaloon. Sinne pääsee 3.12.-16.12. seikkailemaan 5€ lippuhinnalla.
Oppaat liikuttavat isoja, jopa 150cm pitkiä nukkeja, joiden kanssa lapset voivat seurustella ja joiden syliin pääsee istumaan. Melkoinen elämys. Siellä saa tonttupajassa askarrella myös ikioman pikkunuken.
Lähtekää lastenlasten kanssa rohkeasti kokeilemaan miltä tuntuu olla osa satua.
Google löytää "Satukirjailijan joulutalo" -tapahtuman.
Mekin aiomme mennä ja toivon muidenkin löytävän ja tutustuvan noiden nuorten ammattilaisten työhön. Tällaista saisi olla enemmän.
Kyllä on hieno asia jos isovanhemmat antavat (omasta aloitteestaan) aikaa lapsenlapsilleen. Vanhempieni eläessä huomasi kuinka oli isovanhemmat tärkeitä ilman lahjomisiakin. Se on jokaisen oma asia antaako lahjan paketissa vai käyttääkö uimassa ja vaikka mäkkärissä tai hiihtoretkellä. Monet nykyajan lapset saavat liikaa lahjoja. Meidän poika toivoo pukilta lahjaksi tikkarin ja sanoi, että on aivan tarpeeksi jo huone täynnä tavaraa.
kanssasi. Minä ainakin valitsisin mummin ja ukin tänne pienen poikani luo enemmin kuin sitä tilpehööriä. Ei niin pieni poika tiedä/muista keltä mikäkin paketti tuli (joulupukiltahan ne tietysti), mutta mummin ja ukin vierailu ja heidän kanssa ihana yhdessä olo, saa pikku pojan suun sellaiseen hymyyn...
vanhemmat (pienet lapset), morkkaa joka paikassa isovanhempia. Itse teette lapsenne ja minä en ainakaan ole missään vaiheessa tuudittautunut siihen, että vanhempani, ovat eläkkeellä, hoitaisivat lapsiani alvariinsa tai olisivat saatavilla aina kun tarvitaan. Kunnioittakaa vanhempianne, heillä on oma elämänsä ja haluavat nauttia siitä. Tottakai meilläkin mummut ja papat käy, mutta omasta tahdostaan. Lahjoja saa tuoda ja monesti kysyvätkin onko jotain tarpeita. Silloin voin antaa jotain vinkkiä, mutta en vaadi mitään. Meillä on kyllä innokkaat isovanhemmat ja haluavat viettää aikaa kanssamme. Minulla ei ole vielä tullut kertaakaan tarvetta jättää lastani hoitoon, vasta 3kk, lapsi kulkee aina mukana, minne vaan mennäänkin. Pitäkää isovanhemmat rotia lapsillenne ja eläkää omaa elämäänne. Hyvää joulun odotusta.
"Kunnioittakaa vanhempianne" kunnioitan äitiäni vasta sitten kun hänkin alkaa kunnioittaa minua, ja lopettaa sen ainaisen haukkumisen ja lapseni liittämisen joka helkutin asiaan.