Minusta on aika pelottavaa että anoreksia-palstalla puhutaan näin paljon ruoasta.
Koska anoreksiahan on oikeasti psykologinen häiriö ihmisen suhteessa omaan ruumiiseensa ja ruokailuun. Mutta itse tästä ongelmasta ja sen ratkaisusta, eli omakohtaisen tasapainon löytämisestä, ei täällä juurikaan näe viestejä.
Eli palsta on tavallaan sairas, ja sitä kautta kehottaa lukijoita yhä suurempaan sairauteen.
Mitä enemmän anorektikko tarkkailee omaa ruumistaan, sen kauheammalta se näyttää. Mitä vähemmän hän syö, sen enemmän ruumis turpoaa silloin kun syö. Kierre on valmis.
Kierteen voi vain katkaista ymmärtämällä, että ruokailu on normaali asia. Ja syödyt kalorit on jotenkin käytettävä. Kun kalorit käyttää, esimerkiksi urheiluun tai työntekoon, on tuloksena kaunis, treenattu ruumis terveine lihaksistoineen ja sopivine vararasvoineen.
Kun anorektikko näännyttää ruumistaan, on tuloksena hirvittävä kuihtunut kukkakeppi joka ei tyydytä anorektikkoa itseäänkään. Mutta anorektikko etsii syytä vain ruoasta ja läskistä, ei vääristyneestä suhteestaan näihin. Ja kierre jatkuu.
Minulla on iso lautasellinen puuroa vatsassa oikein suuren sokerisen hillokasan kera aamun pohjilta, ja nyt aion mennä punttisaliin. Missä kaikki tuo energia palaa pois. Sen jälkeen syön ison proteiinipitoisen aterian joka auttaa rakentamaan treenattua lihaksistoa entistäkin paremmaksi. Eikä taaskaan lihota.
Ruoka täytyy käyttää hyväksi. Ruoka on ystävä, ei vihollinen.
Koska anoreksiahan on oikeasti psykologinen häiriö ihmisen suhteessa omaan ruumiiseensa ja ruokailuun. Mutta itse tästä ongelmasta ja sen ratkaisusta, eli omakohtaisen tasapainon löytämisestä, ei täällä juurikaan näe viestejä.
Eli palsta on tavallaan sairas, ja sitä kautta kehottaa lukijoita yhä suurempaan sairauteen.
Mitä enemmän anorektikko tarkkailee omaa ruumistaan, sen kauheammalta se näyttää. Mitä vähemmän hän syö, sen enemmän ruumis turpoaa silloin kun syö. Kierre on valmis.
Kierteen voi vain katkaista ymmärtämällä, että ruokailu on normaali asia. Ja syödyt kalorit on jotenkin käytettävä. Kun kalorit käyttää, esimerkiksi urheiluun tai työntekoon, on tuloksena kaunis, treenattu ruumis terveine lihaksistoineen ja sopivine vararasvoineen.
Kun anorektikko näännyttää ruumistaan, on tuloksena hirvittävä kuihtunut kukkakeppi joka ei tyydytä anorektikkoa itseäänkään. Mutta anorektikko etsii syytä vain ruoasta ja läskistä, ei vääristyneestä suhteestaan näihin. Ja kierre jatkuu.
Minulla on iso lautasellinen puuroa vatsassa oikein suuren sokerisen hillokasan kera aamun pohjilta, ja nyt aion mennä punttisaliin. Missä kaikki tuo energia palaa pois. Sen jälkeen syön ison proteiinipitoisen aterian joka auttaa rakentamaan treenattua lihaksistoa entistäkin paremmaksi. Eikä taaskaan lihota.
Ruoka täytyy käyttää hyväksi. Ruoka on ystävä, ei vihollinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
välillä jotain muutakin kuin: "laihdunko jos syön vaan tomaatteja joka päivä?"
muistan kun vielä puoli vuotta sitten suhtauduin ruokaan kuin lääkkeeseen. nyt olen liian masentunut edes ajattelemaan omaa terveyttäni :(
viestisi oli ihanan inspiroiva ja ilahduttava. kiitos siitä. ajatella, että aikoinaan söin itsekin aamupalaksi aina kunnon kupillisen kaurapuuroa ja raejuustoa. haluaisin niin palata siihen - kunpa vain kykenisin...