Minua on alkanut viime aikoina askarruttamaan kovasti yksi asia. Alan olemaan loppuviikoilla ja mielestäni minua ei ole supistellut kunnolla ollenkaan, ei siis edes niitä harjoitussuppareita. Mahdollista on, etten vain huomaa niitä, mutta totta puhuen minä en huomaa mitään "mahan kovettumisia" vaan mielestäni masuni on koko ajan melko kova möhkylä.
Ainoa kokemukseni supistuksista on se, kun 17-vuotiaana tein abortin ja se oli juuri ylittänyt sen 12 viikon rajan, jolloin minun täytyi maata siellä sairaalassa ja synnytys käynnistettiin. Muistelen näiden supistuksien olevan todella kivuliaita, vaikka alkuun en tietenkään edes tajunnut kyseessä olevan supistukset.
Nyt haluaisin synnyttää "luomuna", jos mahdollista. Uskon, että kestän enemmän kipua kun tuloksena on ihan elävä vauva, eikä abortti, mutta olen kuullut jotain puheita että käynnistetty synnytys sattuisi enemmän (kaipa se on vaan ihnisten mutuilua). Jos jotkut voisivat kertoa kuinka mahdollisesti erilaiselta se "oikea" synnytys on tuntunut keskeytykseen verrattuna, olisin kiitollinen.
En jaksa viettää viimeisiä raskausviikkojani lukien jotain murhaussyytöksiä (yksisilmäiset moraaliabsolutistit aiheuttavat usein turhia stressihormoneja, jotka eivät ole hyväksi sikiölle), siksipä tätä en aborttipuolelle laita, tai millekään rekisteröidyille foorumille.
Ainoa kokemukseni supistuksista on se, kun 17-vuotiaana tein abortin ja se oli juuri ylittänyt sen 12 viikon rajan, jolloin minun täytyi maata siellä sairaalassa ja synnytys käynnistettiin. Muistelen näiden supistuksien olevan todella kivuliaita, vaikka alkuun en tietenkään edes tajunnut kyseessä olevan supistukset.
Nyt haluaisin synnyttää "luomuna", jos mahdollista. Uskon, että kestän enemmän kipua kun tuloksena on ihan elävä vauva, eikä abortti, mutta olen kuullut jotain puheita että käynnistetty synnytys sattuisi enemmän (kaipa se on vaan ihnisten mutuilua). Jos jotkut voisivat kertoa kuinka mahdollisesti erilaiselta se "oikea" synnytys on tuntunut keskeytykseen verrattuna, olisin kiitollinen.
En jaksa viettää viimeisiä raskausviikkojani lukien jotain murhaussyytöksiä (yksisilmäiset moraaliabsolutistit aiheuttavat usein turhia stressihormoneja, jotka eivät ole hyväksi sikiölle), siksipä tätä en aborttipuolelle laita, tai millekään rekisteröidyille foorumille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan tuosta minulla ei ole kokemusta, mutta spontaanista keskenmenosta kumminkin, joka tuntui minusta ihan synnytykseltä, polttoineen kaikkineen. ( minulla on kolme lasta) Eli olettaisin ettei sanottavaa eroa ole.
Yleensähän ensimmäinen synnytys kestää kauimmin.Abortissa vauva on kuitenkin ollut niin pieni ettei sitä varmaan lasketa sillai synnytykseksi, koska eipä siinä kai lantio levene, ja paikat veny, ainakaan samallalailla.
Ei minullakaan esikoisen kanssa harjoitussuppareita ollut, sitten kun oli, se oli heti menoa. synnytys kesti 20 tuntia. huh.
seuraava kesti 6 tuntia, tähän väliin keskenmeno 6 tuntia, ja viimeiseni sainkin keisarinleikkauksella (joka olikin sitten paskin juttu) Siitä toipuu kaikkein hitaimin.
Kaikille ei aina tule noita harjoitussuppareita, joten ole huoleti. Voipii kyllä käydä niin, että kun ne alkavat niin se on menoa sitten heti :)
Supistuskipu on paljon "kokonaisvaltaisempi" kuin tuona keskeytyksen aikana kokemasi. Sikiö on ollut silloin paljon pienempi, eikä siis ole esim. venyttänyt paikkojasi auki, ei painunut lantioon päästään, ei venyttänyt häpyliitosta jne.
Myös minulle tehtiin keskeytys alle parikymppisenä ja muistan ne kivut yhtä kovina kuin rajut menkkakivut. Synnytyssupistukset ovat kuitenkin aivan eri luokkaa.
Synnytyksen aikana kohdunkaulan tulee avautua siihen 10cm:iin, vauvan pää painaa lantioon ja edetessään levittää häpyliitoksia, siirtää häntäluuta jne; kaikki kivut ovat sillä hetkellä useamman asian summa kuin keskeytyksessä.
Kivun sieto taas on niin yksilöllistä ettei sitä voi vertailla mitenkään ja korostan; Ei Mihinkään.
Älä siis vertaa kipua aiemmin kokemiisi tuskiin; takaan ja vannon, että se on aivan erilaista ja uutta jokaiselle ensisynnyttäjälle. Niin oli itsellenikin ja olen kuitenkin aina kärsinyt monista eri alakropan vaivoista kipuineen.
Itse halusin koittaa luomusynnytystä, mikä kylläkin meni metsään muutamien asioiden suhteen. Jälkeen päin voin sanoa, että aiemmista kokemistani kivuista huolimatta koin synnytyskivun sen verran rajuna, etten enää suunnittele luomuna tekeväni mitään :D
Vaikka tilanne on aina jokaiselle omansa ja kivun sieto yksilöllistä, haluaisin antaa siltikin vinkin, että -Kuuntele Kätilöä- ja ota puudutetta vastaan mikäli niitä tarjotaan (ja tarjotaankin); liiallinen sinnittely ja kova kipu vie voimia itse synnyttämiseltä.
Putsaa mielesi siis kaikista aiemmin kokemistasi kivuista ja suhtaudu tulevaan aivan omana ja uutena asiana, kaikesta erillään.
Ota vastaan mitä tuleman pitää ja koita olla suunnittelematta mitään. Anna luonnon hoitaa hommansa ja kuuntele omaa kroppaasi. Ellet sitä vielä taida, niin nyt olisi hyvä aika alkaa harjoittelemaan :)
Loppua kohti minua neuvottiin nukumaan ja keräämään voimia niin plajon kuin mahdollista ja neuvo on nyt jälkeen päin ajateltuna kultaakin kalliimpi! Tulet tarvitsemaan voimia paljon ja tuplasti enemmän, mikäli aiot luomuna viedä tapahtuman läpi.
Siispä onnea matkaan ja voimia koitokseen!
Saimme eilen terveen tytön. Voin lämpimästi suositella epiduraalipuudutusta. Supistukset alkoivat aamulla, ja parin tunnin ilokaasuhengittelyn jälkeen kätilö ehdotti epiduraalia, joka tietysti otettiin. Vaimolta lähti kivut samantien, joka rauhoitti ja saattoi keskittyä itse synnytykseen. Noin puolitoista tuntia epiduraalin jälkeen lisättiin oksitosiinia, joka tehosti supistuksia (ne kun tapaavat vähän vaimeta epiduraalin jälkeen) ja siitä noin tunnin päästä vauva oli syntynyt. Varsinainen ponnistusvaihe kesti ehkä vartin, ja siihen ei mikään puudute auta, mutta se voi olla ohi hyvinkin nopeasti.
Vaimo oli epiduraalin jälkeen niin rauhallinen ja helpottunut, että sanoi kätilölle, että "sen, joka on epiduraalipuudutuksen keksinyt, pitäisi saada Nobel-palkinto!"
Tosta epiduuraalista on niin paljon puhuttu pelkkää hyvää että pakko kirjoittaa jotain huonoakin. Minä synnytin tytön kolme viikkoa sitten. Synnytys käynnistettiin ja kivut olivat ihan sietämättömät. Epiduraalin sain ihan maksimiannokseen asti mutta siitä ei ollut minulle lainkaan apua mikä oli myös suuri pettymys, koska olin lukenut siitä pelkkää hyvää. Joten ihmiset hyvät se epiduraali ei auta kaikkia!
Itse tuoreena äitinä ( vauva kohta 2 vkoa) voin sanoa, että supistusten kipua ei pysty kukaan sinulla kertomaan, ne on koettava itse.
Toisilla ne saattaa olla lievemmät ja "helpommin" kestettävissä kuin toisilla. Itsellä oli niin rajut ja kipeät, etten olisi IKINÄ voinut kuvitellakaan mitään niin kamalaa kipua kuin synnytys. Mulla synnytys kesti pitkään 23 h ja ponnistusvaihekin 1 h 20 min, kun toisilla menee ihan 10 min ohitse:(
Ja tästä synnytyksestä toipuminen kestää, kestää ja kestää, tuli pahat peräpukamat ja murtunut häntäluukin kaupanpäälle.
Mutta palkintona maailman ihanin pikkumies :) kyllä tämän ihmeen takia kannatti ne kivut kestää, vaikka silloin tuntuikin että mielummin kuolen kun pääsen loppuun asti.
Tsemppiä :=)
Olen kans tehnyt keskeytyksen nuorena ja nyt on yksi lapsi. Kivut olivat melko samanlaisia. Synnytyksen kipu oli vain kamalampi. En voisi edes kuvitella jos olisin joutunut olemaan ilman epiduraalia.. tuska oli helvetillistä. Ilokaasu ei auttanut mulle mitään, siitä tuli paha olo ja meni aivan pökkyrään.
Mulla ei supistukset muuttuneet kipeiksi ollenkaan, olin katkerana vielä jo synnytyksen käynnissä ollessa (!) varma että joopajoo, nää on vaan jotain harjoitussupistuksia eikä ne oikeet ikinä ala...tunne oli semmoinen kuin vuoristoradassa kun mahasta "sieppaa", mutta hitaampi - eikä tosiaan koskenut yhtään. Vaan lopulta alkoi tuntua tosi lujaa painetta alalantiossa, no ihan kuin olis joku läpi yrittämässä :) Sit älysin lähteä sairaalaan ja siinäpä se olikin jo sit ihan valmista kauraa.
mulla on molemmista kokemusta ja voin sanoa että synnytyksessä kivut on toooosi paljon kivuliaampia kuin keskeytyksessä ajattele miten paljo sun lihakset tekee töitä että vauveli pääsee ulos.ittekkin ajattelin synnyttää ilman puudutuksia mutta kivut oli niin pahat että luulin kuolevani..mutta ei sitä voi etukäteen sanoa miten kovat kivut sinulla on..epiduraali toimi minulla liian hyvin,supistukset loppuivat ja vauva leikattiin ulos
et välttämättä tunne harjoitus supisteluja niin kävi myös minulle ensimmäisessä raskaudessa tunsin supistukset vasta itse synnytyksessä mutta nyt odotan 4 lastani ja minulla on ollut ennakoivia supisteluja jo 2 viikkoa ne eivät ole kivuliaita ollenkaan
minulla 3 lasta .en tuntenut supistuksia harjoitus supistuksia ollenkaan vaikka paikat oli 3 sen auki.mutta kun ne synnytyksessä sitten alkoivat ne tuntuivat ja niissä ei ollut kuin 2 min välit.eivät alkaneet hiipuen.käynnistetyssä synnytyksessä supistukset tulevat rankasti ja nopeasti mutta koko synnytys on nopeasti myös ohi.itse mieluummin pyörin kovissa supistuksissa tunnin pari kun hiipuen tulevat jotka voimistuvat koko ajan ja kestää jopa 10 t.nyt odoittelen 4 lastani ja on ensimmäinen raskaus jossa niin sanottuja harjoittelu supistuksia,eivät kivuliaita.viikkoja nut 34 4