Pihassa pysyminen!

pennusta lähtien irti, se ikään kuin kasvaa siihen ja oppii olemaan pihassa tai sen lähettyvillä. Vanhempaa koiraa, joka ei ole tottunut olemaan irti, on todella vaikea opettaa pysymään pihassa. Ja vaikka olisi kuinka paljon hyvänsä oppinut olemaan irti pihassa, koskaan ei voi olla varma että koira todella pysyy siellä eikä lähde kuljeksimaan. Mikäli lähellä on vilkas liikenteinen tie, tai koira on riistaverinen, kannattaa ennemmin aidata piha.

Pihan aitaaminen on se paras keino varmistaa, että koirasi ei lähde vaikkapa vainun saatuaan pois pihasta ja päädy esmes auton alle.

Tuota pihassa pysyminen voi toki opettaa, mutta mikään 100% varma se ei silti ole. Eli ihan pennusta alkaen koira saa liikkua pihalla isäntäväen ollessa pihalla. Jos koira ylittää pihan rajan, niin ärähdys, kielto ja koira omalle puolelle pihaa, palkkaus ja kehu. Yleensä kotiväen hajut ovat sillä omalla pihalla, eli hajuista koira erottaa milloin ollaan oman pihan puolella.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi sitä aitaa, aitamateriaalia saa rautakaupoista. Harmaa norjanhirvikoira on kuitenkin myös metsästyskoira ja se saattaa ottaa vainun vaikka pupusta tai hirvestä, eikä siinä siten pihan rajat pidättele.

Joka kerta kun ylittää pihan rajan, komennan ei mene. Nyt koiruus on vajaan vuoden ja kun on "rajalla" katsoo minua ja kääntyy takaisin. Kesällä aletaankin sitten harjoittelemaan yksin oloa ulkona. Edellisen koiran kanssa kyttäsin ikkunasta, heti kun astui rajan yli, komensin ikkunasta takaisin. Hermoja ja pitkää pinnaa vaati, mutta toimi. Toivottavasti toimii tämän uudenkin tulokkaan kanssa. Ainakin sen on jo oppinut, kun poistun hetkeksi sisälle, sanon odota, niin koiruus todellakin odottelee oven edessä ainakin toistaiseksi :) Toki palkitsen jokaisesta onnistumisesta namein ja kehuin.