teininä olin kiinnostunut molemmista sukupuolista, kuitenkin tytöistä enemmän. en kuitenkaan saanut heiltä minkäänlaista huomiota ja jotenkin katkeroiduin naisiin yleensä ja aloin sisälläni vihata heitä vaikka heitä yhä himoitsinkin.
18-vuotiaana paras kaverini kertoi olevansa homo. aluksi järkytyin, muta hyväksyin kuitenkin asian. ajan kuluttua mielenkiintoni heräsi ja harrastimme seksiä. menetin silloin oman poikuuteni.
tämän tapuksen jälkeen uskoin olevani homo (tai ehkä bi kuitenkin). aloimme kaverinikanssa käydä homobaareissa ja riemuni oli suuri kun huomasin että pojilta saa seksiä aina kun haluaa, toisin kuin niiltä itseään täynnä olevilta pimuilta, joile en kelvannut. Kaverini oli ilahtunut kun vihdoinkin "olin tullut kaapista" ja hän tahtomattini paljasti asiasta mm. vanhemmilleni kun en itse kuulemma saanut aikaiseksi.
Tätä "homokauttani" jatkui noin vuoden verran, jonka aikana ehdin harrastaa satunaista seksiä usean jätkän kanssa. Pitempään suhteeseen en ikinä halunnut ruveta, ajatus siitä jotenkin kuvotti.
Sitten erään kerran tapasin (homobaarissa taas) kivan tytön ja pääädyin hänen kämpilleen harrastamaan seksiä. Tämä oli ensimmäinen kertani naisen kanssa ja nautin siitä enemmän kuin mistään aiemmin. Kerroin tapauksesta homoystävilleni jotka vaan naureskelivat "hairahdustani" että sattuuhan noita.
Totuus oli kuintenkin iskenyt tajuntaani: oikeasti halusin olla naisten kanssa. Aloin nähdä naiset uudessa valossa ilman katkeruuteni vääristämää maailmankuvaa.
Tapasin ihanan tytön ja aloitin suhteen hänen kanssaan. Oli sukulaisilla ja ystävillä vähän perässä pysymistä ja useimmat luulivat aluksi että tässä on joku kulissi nyt pystyssä. nykyään asumme yhdessä ja lapsiakin löytyy. Pidän itseäni nykyään täysin heterona joka olosuhteista johtuen "hairahtui" luulemaan toisin.
Miksi nyt tämmöistä kirjoita johtuu siitä, että nykyään tunnutaan ajattelevan että yksikin kerta tekee homon, ja lisäksi minua on alkanut mietityttää onko homoissa muitakin kaltaisiani, jotka eivät oikeasti toteuta itseään vaan joiden minäkuva on jotenkin vääristynyt.
Eli pitää tutkia sisimpäänsä todella tarkkaan ennenkuin julistaa mittän lopullisesti. Ja toisten puolesta ei kukaan voi mitään päättää eikä kiskoa väkisin kaapista ulos.
18-vuotiaana paras kaverini kertoi olevansa homo. aluksi järkytyin, muta hyväksyin kuitenkin asian. ajan kuluttua mielenkiintoni heräsi ja harrastimme seksiä. menetin silloin oman poikuuteni.
tämän tapuksen jälkeen uskoin olevani homo (tai ehkä bi kuitenkin). aloimme kaverinikanssa käydä homobaareissa ja riemuni oli suuri kun huomasin että pojilta saa seksiä aina kun haluaa, toisin kuin niiltä itseään täynnä olevilta pimuilta, joile en kelvannut. Kaverini oli ilahtunut kun vihdoinkin "olin tullut kaapista" ja hän tahtomattini paljasti asiasta mm. vanhemmilleni kun en itse kuulemma saanut aikaiseksi.
Tätä "homokauttani" jatkui noin vuoden verran, jonka aikana ehdin harrastaa satunaista seksiä usean jätkän kanssa. Pitempään suhteeseen en ikinä halunnut ruveta, ajatus siitä jotenkin kuvotti.
Sitten erään kerran tapasin (homobaarissa taas) kivan tytön ja pääädyin hänen kämpilleen harrastamaan seksiä. Tämä oli ensimmäinen kertani naisen kanssa ja nautin siitä enemmän kuin mistään aiemmin. Kerroin tapauksesta homoystävilleni jotka vaan naureskelivat "hairahdustani" että sattuuhan noita.
Totuus oli kuintenkin iskenyt tajuntaani: oikeasti halusin olla naisten kanssa. Aloin nähdä naiset uudessa valossa ilman katkeruuteni vääristämää maailmankuvaa.
Tapasin ihanan tytön ja aloitin suhteen hänen kanssaan. Oli sukulaisilla ja ystävillä vähän perässä pysymistä ja useimmat luulivat aluksi että tässä on joku kulissi nyt pystyssä. nykyään asumme yhdessä ja lapsiakin löytyy. Pidän itseäni nykyään täysin heterona joka olosuhteista johtuen "hairahtui" luulemaan toisin.
Miksi nyt tämmöistä kirjoita johtuu siitä, että nykyään tunnutaan ajattelevan että yksikin kerta tekee homon, ja lisäksi minua on alkanut mietityttää onko homoissa muitakin kaltaisiani, jotka eivät oikeasti toteuta itseään vaan joiden minäkuva on jotenkin vääristynyt.
Eli pitää tutkia sisimpäänsä todella tarkkaan ennenkuin julistaa mittän lopullisesti. Ja toisten puolesta ei kukaan voi mitään päättää eikä kiskoa väkisin kaapista ulos.
Vastaukset 17
Vanhimmat
joihin tyttö ei edes katso? Hyvä kampaus ja vaatteet ovat poikaa suihketta kainaloon. Outfit ratkaisee... Noin niinku aluks.
vielä totta :D
kai tuo tosijuttu voipi olla?
Tää on taas sarjassa oudot jutut.... Näinköhän?
Tämä ei varmasti ole kovinkaan yleistä, mutta tällaistakin on. Siinä sen näkee, että ihminen on kokonaisvaltaisen seksuaalinen olento, ja lokeroiminen johonkin tiettyyn "kastiin" on monesti jo ennalta tuomittu epäonnistumaan.
Kyllä useimmiten ihminen kuitenkin mieltää itsensä selvästi joko homoksi, bi:ksi tai heteroksi.
Itselleni jää epäilys että kertoja kuitenkin on bi, jolla on nyt tällä hetkellä naisten kanssa olo kausi meneillään. Ties vaikka se kestäisi koko loppuiän. Se että on joskus pystynyt olemaan miehen kanssa ja nauttinut siitä, osoittaa joidenkin mielestä, että kyse on biseksuaalista.
Teini-ikäisellä ja nuorella aikuisella (seksuaali)identiteetti on hakusessa ja ennen pitkää se tietysti vakiintuu. Toisaalta kaikissa ihmisissä on biseksuaalisia piirteitä, mutta melko harvalla seksuaalinen kiinnostus kohdistuu yhtä voimakkaasti sekä miehiin että naisiin.
Käyttäytyminen ja sisäinen identiteetti ovat kaksi eri asiaa. Monesti sisäisesti homoseksuaalinen henkilö käyttäytyy heteroseksuaalisesti ympäristön painostuksen takia. Näin varsinkin menneinä aikoina.
Sinun tapauksessasi tilanne on ollut päinvastainen, eli ulkoiset tekijät ovat ajaneet sinua homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, vaikka sisäisesti olet ollut enemmän heteroseksuaalinen. Onnea sinulle todellisen minäsi löytämisestä!
"...mutta melko harvalla seksuaalinen kiinnostus kohdistuu yhtä voimakkaasti sekä miehiin että naisiin."
MUTU-tietoa, vai onko tästä jotain muutakin todisteita, kuin kirjoittajan omat arvailut, jotka perustuvat omiin tai enintään kaveripiirin kokemuksiin...
"Teini-ikäisellä ja nuorella aikuisella (seksuaali)identiteetti on hakusessa ja ennen pitkää se tietysti vakiintuu."
Hehheh, ainahan sitä voi lohduttaa itseään tällaisilla ajatuksilla. Varsinkin niillä, joilla on ahdasmielinen suku, homous kuvottaa himoista huolimatta (kasvatuksen tulos?) ja on kova kiire hankkia tyttis, jotta kukaan ei pääse epäilemään homoudesta, on tapana selittää asiat näin ikään kuin parhain päin. Itsepetos haisee kuitenkin, ja kauas, tällaisista selitysmalleista :)
Todellisuudessa kukaan tuntemistani homoista ei ole "kääntynyt" homoksi teini-iässä tai sitä myöhemmin. Kaikki ovat myöntäneet olleensa tietoisia suuntautumisestaan jo ennen teini-ikää, peräti pienenä lapsena, mikä on täysin harmoniassa psykologisten mallien mukaan, jonka mukaan SEKSUAALISUUS JA LISÄÄNTYMISKYKY EIVÄT OLE SAMA ASIA. Tästähän jo Freud puhui lähes sata vuotta sitten. On se vaan kumma, että meillä edelleenkin elää siellä koulun seksuaaliopetuksessa tämä sama vanha virsi siitä, että kun "karvat kasvavat, niin alkaa kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen". Itse muistan leikkineeni seksuaaliväritteisiä leikkejä jo kauan ennen mitään murrosikiä parinkin pojan kanssa ja jo siinä vaiheessa tiesin, että minussa on jotain erilaista.
"MUTU-tietoa, vai onko tästä jotain muutakin todisteita.... Todellisuudessa kukaan tuntemista*ni* homoista ei ole "kääntynyt" homoksi teini-iässä tai sitä myöhemmin. "
Hehheh. Varsinainen valopää. Ensin nollataan edeltävä teksti vedoten MUTU-tietoon ja seuraavassa kappaleessa vedotaan omaan (siihen luotettavaan?) MUTU-tietoon. Hohhoijaa.
Olettaen että ihmisen seksuaalisuus noudattaa jonkinlaista Gaussin käyrän muotoista jakaumaa (ala Kinsey), on todettava että yksilö joka kokee TÄYSIN samanasteista seksuaalista vetovoimaa molempiin sukupuoliin on harvinaisuus.
Koita nyt reppana ymmärtää että kaikki eivät ajattele niinkuin sinä ja sun bestikset. Jotkut huomaavat 30-kymppisinä että ovatkin homoja. Miksei siis myös toisin päin?
Kyllä nuo vanat ja kaikissa on bisse on itsensä inhoaja homojen suusta eniten kuultua. No huomaavat kyllä lopulta itsekkin, ettei seksuaalisuutta muuteta siedätyshoidoilla.:) Jos siittä paranis, niin tässä maailmassa ei olisi homoja;)
"Olettaen että ihmisen seksuaalisuus noudattaa jonkinlaista Gaussin käyrän muotoista jakaumaa (ala Kinsey), on todettava että yksilö joka kokee TÄYSIN samanasteista seksuaalista vetovoimaa molempiin sukupuoliin on harvinaisuus."
Itse asiassa Kinseyn tutkimuksissa ei tullut vastaan yhtään ainutta "100% heteroa", vaan kaikilla oli ollut jonkin asteisia mielikuvia seksistä saman sukupuolen kanssa jossain vaiheessa elämää. Sen sijaan homoja, siis niitä, joilla ei ole ollut koskaan mitään kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen edes mielikuvien tasolla, löytyi noin 4% ja pienellä tulkinnalla tuon voi venyttää jopa 8%. Mielenkiintoinen Gaussin käyrä, totta tosiaan. Luonnosta löytyy muuten paljon ilmiöitä, jotka eivät noudata Gaussin käyrää. Tutustupas bissukka taustoihin seuraavalla kerralla hiukan tarkemmin, ennen kuin innostut niitä siteeraamaan tuollaisella innolla :D
Lukutaidosta sen verran, että sinulta taisi se muistutus Freudista mennä yli hilseen, vai mitä? Seksuaalisuus ei tod. ole mitään sellaista, mikä "herää" kolmenkympin tienoilla, varsinkaan, kun kyse on seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyllä se kiinnostus on ollut siellä pääkopassa jo pitkään, mutta uskallusta ei ole ollut sitä myöntää itselle. Kumma vaan, että sitä valehtelua ja itsepetosta pitää jatkaa vielä senkin jälkeen selittelemällä näitä juttuja "seksuaalisen suuntautumisen vaihtumisesta". Jos joku tässä on sen hetero-homo-luokittelun uhri niin juuri bisset.
Siinäpä ne bissukan "2 centtiä" sitten taisivat ollakin :D Lienneekö älykkyysosamääräkin yhtä köyhää luokkaa... Bissukoille on muuten ihan oma palstansa tuossa vieressä, jostain kumman syystä se ei vain tunnu oikein maittavan bi-miehille, joiden pitää tulla homopuolelle selittelemään seksuaalisuuden "monimuotoisuutta ja vaihtuvuutta" homoille. Sama älyvapaa porukka riekkuu hellareiden kokouksissa kertomassa, kuinka on kuulemma parantunut siitä oletetusta "homoudestaan". My ass.
"Koita nyt reppana ymmärtää että kaikki eivät ajattele niinkuin sinä ja sun bestikset."
Koitappa sinä ymmärtää, että (luonnon)tieteelliseltä kantilta katsottuna ympäristössäsi on paljon sellaisia asioita - objektiivisia totuuksia, jotka eivät liity mitenkään "ajatteluun" tai ihmisten välisiin sopimuksiin. Esim. Helsinki on Suomen pääkaupunki, kuu kiertää maata ja seksuaalinen suuntautuminen on pysyvää. Piste.
Jospa koittasit ymmärtää, että se, mikä on mielestäsi juuri niin, kuin itse väität tai luulet sen olevan, ei välttämättä olekaan, tai ainakaan näytä siltä. Tai että lauseen perässä onkin joskus pisteen sijasta esimerkiksi pilkku, tai...
Ihminen muuttuu ja kasvaa, miksei seksuaalisuus osana joitakin ihmisiä voisi muuttua tai nöyttöytyä erilaisena tai eri puolilta elämän erivaiheissa?
Mihinkään eheyttämisiin tms. en usko.
Eikä tästäkään asiasta nyt kannattaisi tommosia lämpöjä ottaa!
Aamen!!
Vain sairaudesta parannutaan. Homous ei ole sairaus, eikä rakastanminen rikos ja Jumala on rakkaus.
Ensin tämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=704&posting=22000000030842880
Ja sitten tunnin päästä tämä keskustelut. Uskovaiset taas vauhdissa? Muistakaa, valehteleminen on syntiä:)
Jo kirjoituksen aloituksen sana "paranin" kertoo kirjoittajan kannan, jonka mukaan homous on epätoivottava tila ja siitä voi parantua.
Kirjoittaja jatkaa: "nykyään tunnutaan ajattelevan että yksikin kerta tekee homon, ja lisäksi minua on alkanut mietityttää onko homoissa muitakin kaltaisiani, jotka eivät oikeasti toteuta itseään vaan joiden minäkuva on jotenkin vääristynyt."
Väitänpä, että tämä johtopäätös pätee myös toisinpäin: ajatellaan myös, että yksikin kerta tekee heteron. Todennäköistä on myös, että ns. heteroiden joukossa on huomattava määrä niitä, jotka "eivät oikeasti toteuta itseään vaan joiden minäkuva on jotenkin vääristynyt." Yhteiskunnassamme kun on helpompi toteuttaa käyttäytymisen heteroseksuaalisia piirteitä kuin homoseksuaalisia. Ja tästä ei päästä ennen eroon kuin todella lopetamme heteroseksuaalisen suuntautumisen arvottamisen homoseksuaalista toivottavammaksi ja arvokkaammaksi.
Kirjoituksesta paistaa läpi suuri syyllisyys ja ahdistus homeseksuaalisuutta kohtaan joka on johtanut kirjoittajan kokemaan heterosuhteen "oikeampana" ja tavoiteltavana näin ollen muillekin. Naivina ajatuksena että muutkin kokevat tarvetta "parantua". Hyvin tyypillinen Aslanin tapa saada "asiakkaita". Tosin melkoinen osa noista asiakkaista tarvitsee sitten ihan ammattiapua jälkeenpäin ...
Pakko oli miunki kommentoida tätä asiaa, sen verran erikoinen tarinasi kuitenkin oli.
OMa taustani ei ole kovinkaan ssamanlainen kuin sinun, paitsi että olen aina tuntenut vetoa kumpaankin sukupuoleen, ja tyttöihin hiukan enemmän. Ehkäpä mullakin on alitajunnassani käsitys homoseksuaalisuuden häpeämisestä, ja pidän heterosuhdeta "parempana", mutta yhtäkaikki minulle on ollut aina luontevampaa olla naisten kanssa vaikka miehetkin ovatt kiinnostaneet. En kuitenkaan voisi kuvitella rakastuvani mieheen vaikka seksikokeiluja onkin ollut.
Elän myöskin heterosuhteessa mutta uskallan myöntää oman biseksuaalisuuteni itselleni, tyttöystävä tietää myös, kenellekkään muullehan se ei edes kuulu.
Sinulla taitaa olla päin vastoin; kerrot että vanhempasi ja ystäväsi tietävät taustastasi, itse pisät itseäsi kuitenkin heterona. Suosittelen, että myönnät oman biseksuaalisuutesi itsellesi, ei se tarkoita sitä että sinun pitäisi petttää vaimoasi/tyttöystävääsi miesten kanssa.
Monenlaista kommenttia on vastauksissa, järkevin on mielestäni tämä:
"Monesti sisäisesti homoseksuaalinen henkilö käyttäytyy heteroseksuaalisesti ympäristön painostuksen takia. Näin varsinkin menneinä aikoina.
Sinun tapauksessasi tilanne on ollut päinvastainen, eli ulkoiset tekijät ovat ajaneet sinua homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, vaikka sisäisesti olet ollut enemmän heteroseksuaalinen."
Tämä on aivan totta nykyaikana, kun homoseksuaalisuus on yhtä hyväksytty vaihtoehto kuin heterouskin. Ehkäpä saamme jatkossa ottaa käyttöön uuden "kaappihetero" termin jos tilanne menee siihen suuntaan :)
Muttamutta... jotkut (homot?) eivät tunnu voivan (esim. joidenkin vastausten) perusteella hyväksyä tällaista "suunnanvaihtoa". Toisin sanoen heterosuhteesta voi ryhtyä homoksi muttei pänvastoin? Onko se jollekkin uhka jos homosuhteissa elänyt mies aloittaakin suhteen naisen kanssa? Pelkäävätkö jotkut homot että tällainen painostaisi heitäkin samaan? Itse uskon että seksuaalisuus ei ole sisäsyntyistä, vaan elää,kasvaa ja muuttuu meidän mukanamme elämän eri vaiheissa.
Sinulle toivotan kaikkea hyvää, ja lopeta itsesi inhoaminen, saat olla mikäseksuaalinen vain, mutta ole rehellinen itsellesi.
Terkuin Sale