Onko minulla ollut vain huonoa tuuria vai ajattelevatko kasvattajat tosiaan niin, että ostajalla ei saisi missään nimessä olla väritoivomuksia? Olen keväästä asti etsinyt itselleni maksanruskeaa labradorin pentua ja saanut huomata kuinka kasvattajat tyrkyttävät tyrkyttämistään joko mustaa tai vaaleaa ja kun olen yrittänyt sanoa, että haluaisin nimenomaan ruskean niin olen saanut vaikka mitä syytöksiä ja sontaa niskaan. Pentua valitessa ei kuulema saisi väri olla tärkeä. Eräskin kasvattaja tuhahti että minulle ei kukaan saisi myydä pentua kun ei kerta musta tai vaalea kelpaa. Tekeekö se minusta jotenkin huonomman ihmisen jos haluan nimenomaan ruskean, en mustaa enkä vaaleata? Tiedän,että Suomessa syntyy enemmän mustia ja vaaleita labbiksen pentuja, mutta saan kai silti kysellä ruskeaa jos sellaisen kerta haluan? Eräs tuttuni oli samassa tilanteessa kun hän jokin aika sitten etsi punaista cockeria ja sai mitä oudompia syytöksiä kasvattajilta kun kertoi että etsii nimenomaan punaista.
Aika outoa käytöstä sanon minä. Ei kai tässä kohta muu auta kuin etsiä pentu ulkomailta kun ei kotimaasta saa.
Aika outoa käytöstä sanon minä. Ei kai tässä kohta muu auta kuin etsiä pentu ulkomailta kun ei kotimaasta saa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
jos haukkumaan rupeavat...En minäkään ottaisi ruskeaa villistä jos etsin valkoista...tottakai ostajalla on oikeus valita väri...
että olisi oikeus valita väri,mutta ei näköjään kasvattajien mielestä. Ainakaan niiden mielestä joilta olen pentua kysellyt.
Itsekkin ostin oman koirani ulkomailta, Saksasta.
Keski-Euroopassa on loistavia kenneleitä ja
kasvattajia, kuten myös usassa.
ottaisinkin,mutta taitaa tulla paljon kalliimmaksi,lentokuljetukset ym. Säästämään kai tässä on ruettava...
harrastamassani rodussa juuri väri on se aika keskeinen juttu. Siihen sitten vielä lisäksi karvanlaatu.
Emme me yleensä tuputa vaan vastaamme jos on tai ei ole, kyseistä värin omaavaa pentua.
jos tulee vääränvärisiä toivotun isän suhteen?
että saadaan sopiva uros isäksi, jopa rekattu kasvattaja .
heittää. Jotkut hakevat itselleen täysmustaa karkeaa urosta, syntyykin lyhytkarvainen täysmusta uros. Joten sen pentuvaraajan toive ei täyttynyt ja hän jatkaa hakemistaan. Joku hakee punaista lyhytkarvaista ja syntyykin karkea punainen... tämä on harrastamassani rodussa tällaista. Varsinkin kun yleensä käytän yhdistelmissä sileää ja karkeaa. Emo karkea ja isä sileä/lyhytkarvainen. Lyhytkarvaisia kysellään eniten.
Joissakin roduissa vaikka näissä kahdessa ihmetyttää.
Esim. kaksi punaista bullmastiffia emä ja uros syntyy myös fawn pentuja.
Dalmatialaisissa kaksi mustapilkkuista emä ja uros syntyy myös ruskeapilkuisia pentuja.
Itse ja moni muukin on tutkinnut koirien väritystä eihän se teoriassa voi olla mahdollista voi koska koirien väritykset pentujen osalta saattavat tulla vanhenpien takaalta.
Ei ole aina salettii koirien kanssa toi väritouhukaan.
löytyy kasvattaja sinullekin jolta saat haluamasi värin.
Joo en minäkään osta tricolour collieta jos etsin blue merleä :)
Et ole vielä löytänyt sitä hyvää kasvattajaa.
Labradoreja kyllä on paljon, joten kannattaa vain jatkaa sitä oman kasvattajan etsimistä, häntä joka ymmärtää sinun toiveesi.
Eikat vain ruskeilla labradoreilla (suomalaisilla) ole jotain perinnöllistä vikaa, minkä takia niitä ei suositella.
Punaisilla cockereilla on ainakin joskus aikoinaan esiintynyt käytöshäiriöitä.
Itse olen sitä mieltä että yksi tärkeä asia sen pennun ostamisessa on löytää se kasvattaja, jonka kanssa kemiat synkkaa, koska yhteydenpito kasvattajan kanssa voi parhaillaan kestää lopun elämää (samalta kasvattajalta useampia pentuja).
Kyllä se (kuten yllä on mainittu) koiran väri ja karvanlaatu on yksi tekijä koiraa hankittaessa, kuten kokokin ja koiran luenne. Itse aion tarkkkaan harkita ja katsoa seuraavan koirani luonteen, sekä haluaisin eri värisen kuin nykyinen.
jos on hankkimassa esim. karkeakarvaista nypittävää rotua, niin ei sitä silloin halua pitkäkarvaista tai päin vastoin.
Omassa rodussani on yhdenlaista karvalaatua, mutta väreissä piisaa, sekä korvissa ja hännissä, eli valinnavaraa löytyy.
Ja tiedän että pennunostaja on hakenut tiettyä väriä, ja sitten on sitä joutunut odottamaan, mutta ei olisi tullut mieleenkään että häntä olisi pidetty mitenkään huonompana.
koiraahan sinä olet ostamassa etkä mitään hyvänväristä muotitakkia?
minulle ainakin koiran persoonallisuus merkitsee eniten. ei väri niinkään.
olimme ostamassa mustaa Chihua mutta toinenkin poitsu oli silloin jäljellä ja me otettiinkin se.
siis ei se väri ratkaissut. vaan se luonne.
kerro kasvattajalle miksi se väri on tärkeä sinulle niin ehkä ymmärrystä riittää paremmin.
juuri se että ruskeita syntyy vähän. Mutta älä anna periksi. Totta kai kasvattajat tyrkyttävät muun värisiä pentuja jotta saisivat kaikki myytyä.
kuin mieli tekee! vaikka itse olenkin valinnut koirani muun perusteella, kuin värin. mutta saattaisin itsekkin joskus hankkia vielä koiran jonka värin haluaisin olevan sen minkä kenties tahtoisin.
liioittele... Tuskin yksikään kasvattaja käyttäytyy mainitsemallasi tavalla!!
Lähes vuoden olen hakenut black and tan väristä cavalieria. Kasvattajat on olleet tosi asiallisia, mutta niitä kun nyt vaan syntyy tosi vähän, ja pennut on varattu yleensä jo ennenkuin ne kerkiää edes syntyä. Mutta odotus on palkittu, joulu vauva tulee.....