Seuraavalla saatanallisella rituaalilla pääsette Neljänteen Ulottuvuuteen.
Huom: menetelmä vaatii ankaraa keskittymistä ja myös jonkin verran lahjakkuutta! Henget ovat kertoneet minulle myös muinaisten shamaanien käyttäneen juuri tällaista menetelmää. Näin se käy:
1. Hankkikaa hyvä *terävä* tikari.
2. Nostakaa kaksin käsin tikari kasvojenne eteen ja kallistakaa terää hiukan eteenpäin. Pää pidetään suorana ja silmillä katsotaan eteen ja ylös kohti tikarin kärkeä, niin että silmien asennon vuoksi tunnette pientä kihelmöintiä silmienne välissä (älkää kuitenkaan rasittako silmiänne).
3. Katsokaa kohti pistettä jossa tikarin terä loppuu, eli jossa terän reunat "leikkaavat itsensä". Mikäli olette löytäneet riittävän terävän tikarin, voitte sen kärkeä katsoessanne ajatella, että tikarin kärki on äärettömän terävä (siis äärettömän pitkä), eli että se porautuu universumin kaikkein hienojakoisimmankin aineen lävitse. Tämä leikkauspiste on eräänlainen äärettömän pieni repeämä todellisuudessa, jonka itse siihen leikkaatte ohjaamalla tietoisuutenne voiman tikarin terää myöten. Tämän äärettömän leikkauspisteen kautta voitte lähettää tietoisuutenne matkalle Neljänteen Ulottuvuuteen.
4. Sitten vaan ANTAA MENNÄ !!!!!!!!
Huom: Siirtyminen Neljänteen Ulottuvuuteen voi kestää jonkin aikaa. Olkaa kärsivällisiä. Jos ette yhden tunnin kuluttua ole onnistuneet, ei kannata sinä päivänä enää yrittää, vaan vasta seuraavana päivänä uudelleen. Ei myöskään kannata odottaa mitään tapahtuvaksi ennen 15 minuuttia, ellette jo ennestään ole erittäin kokeneita noitia.
Siinä tapauksessa jos ette ankarastakaan keskittymisestä huolimatta tunnu onnistuvan, on syynä liiallisen neuroottinen ja harhaileva psyyke, jonka korjaaminen ensin on välttämätöntä. Mieli joka on kuin tuhannen humalaisen puliukon säveltämä ooppera, ei pysty tekemään väkeviä päätöksiä.
On osattava keskittyä ja suljettava muut ajatukset mielestään toimenpiteen ajaksi. Ei saa kuitenkaan vajota uneen taikka antautua hallusinaatioiden valtaan.
Tietoisuuden keskittäminen yhteen ääretömän pieneen pisteeseen vaatii väkevää tietoista Fokusta. Tämä tikarirituaali on kuitenkin ominainen kehittämään juuri sellaista ääretöntä Fokusta, joka porautuu läpi vaikka kiven, joten tarpeeksi pitkään harjoitusta tekemällä kyllä lopulta onnistutte pääsemään Neljänteen Ulottuvuuteen.
Hyvää matkaa Neljännen Ulottuvuuteen! :-)
:Agwé:
Huom: menetelmä vaatii ankaraa keskittymistä ja myös jonkin verran lahjakkuutta! Henget ovat kertoneet minulle myös muinaisten shamaanien käyttäneen juuri tällaista menetelmää. Näin se käy:
1. Hankkikaa hyvä *terävä* tikari.
2. Nostakaa kaksin käsin tikari kasvojenne eteen ja kallistakaa terää hiukan eteenpäin. Pää pidetään suorana ja silmillä katsotaan eteen ja ylös kohti tikarin kärkeä, niin että silmien asennon vuoksi tunnette pientä kihelmöintiä silmienne välissä (älkää kuitenkaan rasittako silmiänne).
3. Katsokaa kohti pistettä jossa tikarin terä loppuu, eli jossa terän reunat "leikkaavat itsensä". Mikäli olette löytäneet riittävän terävän tikarin, voitte sen kärkeä katsoessanne ajatella, että tikarin kärki on äärettömän terävä (siis äärettömän pitkä), eli että se porautuu universumin kaikkein hienojakoisimmankin aineen lävitse. Tämä leikkauspiste on eräänlainen äärettömän pieni repeämä todellisuudessa, jonka itse siihen leikkaatte ohjaamalla tietoisuutenne voiman tikarin terää myöten. Tämän äärettömän leikkauspisteen kautta voitte lähettää tietoisuutenne matkalle Neljänteen Ulottuvuuteen.
4. Sitten vaan ANTAA MENNÄ !!!!!!!!
Huom: Siirtyminen Neljänteen Ulottuvuuteen voi kestää jonkin aikaa. Olkaa kärsivällisiä. Jos ette yhden tunnin kuluttua ole onnistuneet, ei kannata sinä päivänä enää yrittää, vaan vasta seuraavana päivänä uudelleen. Ei myöskään kannata odottaa mitään tapahtuvaksi ennen 15 minuuttia, ellette jo ennestään ole erittäin kokeneita noitia.
Siinä tapauksessa jos ette ankarastakaan keskittymisestä huolimatta tunnu onnistuvan, on syynä liiallisen neuroottinen ja harhaileva psyyke, jonka korjaaminen ensin on välttämätöntä. Mieli joka on kuin tuhannen humalaisen puliukon säveltämä ooppera, ei pysty tekemään väkeviä päätöksiä.
On osattava keskittyä ja suljettava muut ajatukset mielestään toimenpiteen ajaksi. Ei saa kuitenkaan vajota uneen taikka antautua hallusinaatioiden valtaan.
Tietoisuuden keskittäminen yhteen ääretömän pieneen pisteeseen vaatii väkevää tietoista Fokusta. Tämä tikarirituaali on kuitenkin ominainen kehittämään juuri sellaista ääretöntä Fokusta, joka porautuu läpi vaikka kiven, joten tarpeeksi pitkään harjoitusta tekemällä kyllä lopulta onnistutte pääsemään Neljänteen Ulottuvuuteen.
Hyvää matkaa Neljännen Ulottuvuuteen! :-)
:Agwé:
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ja muistakaa, että kun aiotte matkustaa Neljänteen Ulottuvuuteen, niin pitäkää hatustanne kiinni ja valmistautukaan Maailmankaikkeuden Totaalisimpaan MikroMakroPsykoSomaPseudoMetaKosmiseen Kokemukseen!!!
:Agwé:
Esim. normaalilla leipaveitsella/puukolla yms. En omista tikaria.
Onko aihetta pelata, miten paluu onnistuu..
En ole yrityksistani huolimatta koskaan paassyt toisiin maailmoihin, paitsi muutaman kerran olen ikaankuin irtaantunut ruumiistani ja yhtakkia tuli kylma ja pelko ja mieleni romahti kun alysin etta uppoan syvalle pilviin ja mikaan ei ole todellista.
Mutta kokemuksena uskomaton.
Minun nähdäkseni (ja tätä tukee sekä teoria että empiiriset tulokset) että leipäveitsen tuijottaminen on melkolailla yhtä tyhjän kanssa, koska se on epämääräisen muotoinen ja usein vieläpä sahalaitainen. Mieluummin sitten jättää veitset kokonaan pois ja tekee homman ilman apuvälineitä. Leipäveitsi on leivän leikkaamista varten, ei ulottuvuusmatkailua.
Tikari oli mukana ohjeessa useastakin syystä, jotka eivät ole hyviä, mutta kuitenkin perusteltuja. Ne ovat tässä:
1. Se kuului alkuperäiseen visiooni, joka tuli henkiltä. Henget kertoivat, että muinaiset shamaanit matkustivat ulottuvuuksista toisiin veitsenterää katsomalla. Huom: Siis _ei_ leikkaamalla, vaan terää katsomalla.
2. Kädessä pidettävä esine toimii "Dumbon höyhenenä", täten vahvistaen omia maagisia kykyjä.
3. Tasakylkisen kolmion muotoinen tikarin terä viestittää abstraktilla tasolla jatusta "kahdesta tulee yksi", ja samalla veitsi kuitenkin symboloi kahdeksi jakamista eli halkaisemista. Mielenkiintoinen esine, kertakaikkiaan.
4. En usko että palaamisesta takaisin tarvitsee olla huolissaan. Tämä on vähän sama kuin taidenäyttelissä opas sanoisi vierailijaryhmälle: "Lähtekäämme matkalle Gauguinin taiteen ihmeelliseen maailmaan" ja joku yleisöstä kysyisi huolissaan "Mutta miten me pääsemme sieltä takaisin?".
5. Kun joutuu outoihin mielenliikutuksiin ja kokee sisäisiä visioita, on aluksi melkein sääntö, että jokaista suurempaa järkytystä pelästyy. Ajan kanssa niihin oppii suhtautumaan kylmäverisemmin, ja lopulta voi käydä läpi mitä kauhistuttavampia shamanistisia kokemuksia ilman että housut putoavat jalasta. Niin kauan kuin ensimmäinen ajatuksesi on: "Mitä vittua nyt tapahtuu, apua!" jää hommat siihen, mutta kun olet tottunut ajatukseen, ajatteletkin vain "Jaahas, nyt sitä mennään!".
Tämän vuoksi ohjeeni viides kohta kuului: "Ja sitten... ANTAA MENNÄ !!!".
:Agwé:
Vai mikä?
Ei se mitään pilaa ollut! Kokeile jos et usko.
Siitä vaan kipin kapin matkalle NELJÄNTEEN ULOTTUVUUTEEN!!!
Tämä on niinsanottua JAZZGROOVE-magiaa. Siinä MEININKIÄÄÄÄÄÄ!!!
Ja tervemenoa... NELJÄNTEEN ULOTTUVUUTEEN!!!
:Agwé:
Jokin transsi on ihan eri asia kuin neljäs ulottuvuus.
Neljäs ulottuvuus on taso, jonne pääsee kun sielu on valmis siihen.Myös kehon atomien pitää olla valmiita kestämään täydellinen olomuodon muutos.
Tuo mitä kerroit voi johtaa jonkinlaiseen transsiin, mutta neljänteen ulottuvuuteen ei pääse.
Ei sit muuta.=)
Minä ohjeessa täsmensin, ettei saa antautua hallusinaatioiden valtaan. Menetelmän tarkoituksena ei ole varsinaisesti saavuttaa minkäänlaista psykedeelistä transsitilaa, vaan ainoastaan sellainen tila, jossa mieli on täydellisen fokusoinut yhteen ainoaan abstraktiin asiaan: äärettömän pieneen pisteeseen.
Kaikki ylimääräinen on vain häiriöksi. Jos antaa itsensä joutua syvään transsiin ja alkaa näkemään jääkarhuja ynnä muita lastenkirjojen hahmoja, ei ole suinkaan päässyt Neljänteen Ulottuvuuteen, vaan ainoastaan omaan mielikuvitukseensa.
Mistä muuten olet niin varma, että sielu pääsee kuoleman jälkeen neljänteen ulottuvuuteen? Minä en tiedä tästä mitään...
Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, niin puhuin Neljännestä Ulottuvuudesta, en neljännestä ulottuvuudesta.
Minun menetelmälläni pääsee nimenomaan Neljänteen Ulottuvuuteen, tai jos on erittäin taitava, ehkä jopa NELJÄNTEEN ULOTTUVUUTEEN. Ja jos vielä on hyvällä tuulella lähtiessään matkalle, saattaa päästä jopa NEEELJÄNTEEEN ULOTTUVUUUTEEEN!!!
:Agwé:
Hyvä. Taisit lukaista vittuiluni Universumien Tomusta. En vaan malttanut, kun tuli tikareista kyse. Annathan anteeksi? Please!
Tekisi mieli provosoida muutamaa fysikaaliseen maailmankuvaansa juuttunutta matemaatikkoa tässä samalla, mutta antaa olla... Joku ymmärtää, joku ei. Toiset ei milloinkaan.
Jonkinlainen transsi, he-he. Näen noidansilmilläni sellaisen tuulipukuisen hemmon, Niken lenkkareissa ja Nokian kännykkä upouudessa nahkajäljitelmäkotelossa povella seisoskelemassa hyttysten syötävänä keskellä korpea, leipäveitsi kädessä sohimassa tuntitolkulla ja ihmettelemässä kun mitään ei tapahdu.
Sitten ne vielä väittävät, että noidat ovat hulluja!
Haen tietoni suoraan lähteestä, mahdollisimman pitkälle ohitse vallitsevan kulttuurin. Jos joku kirjailija onkin keksinyt saman idean niin ei se minua hetkauta. Tämä Lyra ja Jorma Pärnänen olivat minulle tyystin tuntemattomia hahmoja ennen viime perjantaita, jolloin kerroin ystäväni pikkusiskolle kuinka pääsee Neljänteen Ulottuvuuteen. Hän oitis kysyi minulta olenko lukenut erinäisiä kirjoja, joiden nimen jo unohdin. Kirjoissa ilmeisesti matkustetaan ulottuvuuksissa juurikin veitsien avulla.
Sitä se teettää kun isot jättiläisrobotit ovat menneet pois muodista ja "noituudesta" on tullut sen korvaava muoti-ilmiö. Pitäisiköhän minun tästä lähtien liittää jokaiseen viestiini disclaimeri? - "Kaikki tässä viestissä olevat yhtäläisyydet lasten fantasiakirjallisuuteen ovat puhtaasti yhdentekeviä."
:Agwé:
>>Mistä muuten olet niin varma, että sielu pääsee kuoleman jälkeen neljänteen ulottuvuuteen?
No minä en ainakaan tiedä yhtikäs mitään kuolemanjälkeisistä elämistä, enkä väitäkään tietäväni, olipa kyse sitten ulottuvuuksista taikka hienovärähteistä.
En myöskään puhu neljännestä ulottuvuudesta, vaan Neljännestä Ulottuvuudesta, joten turha kysellä mikä on neljäs ulottuvuus, koska en tiedä. Tietoni koskee vain Neljättä Ulottuvuutta.
Neljäs Ulottuvuus on jotakin jonne mennään Venttiilin kautta, käyttämällä Fokusta, ja siitä eteenpäin kaikki riippuu omasta Kohtalosta, Tahdosta ja tietoisista valinnoista.
Huom: Meneminen ei ole oikea sana. Ulottuvuus ei ole asianmukainen termi. Neljä ei ole perusteltu valinta numeroksi.
Mitä on elämä? Mikä on sielu? Mitä ovat värähtelyt? Mikä on ruumiillista? Mikä on mielellistä?
Minä en tiedä. Olen jyvällä säkeistä ja koteloista, syövistä toukista ja ilkikurisista naisista, suljetuista pulloista joissa on verta j kyyneliä, kultaisesta valosta joka lankeaa pinnan sisäpuolelle muttei tule mistään, hopeisesta vedestä alla kristallisen kuutamon, liekehtivistä padoista ja valontakaisista jumalista. Rakkaus ja kauhu josta elän on läsnä vain kun annan sen tapahtua ehdoitta.
:Agwé:
Heh=)
vittu onks tosiaan näin vitun urpoo sakkii leikkii jotain mitä ei oo ja luulee että osaa enustaa vaikka ei osaa sanoo edes mitä vittu huomenna kaupasta ostetaa taikokaa noidat taikokaa ja lukekaa taika oppeja latinaks. 2003 luvulla ei ole edes yhtä 1kpl aitoa noitaa sitä paitsi noidat ei pääse taivaaseen vaan saatanan kullin nuolijax ja se on fafka!
Vastaan tänne vanhaan ketjuun ihan vaan siksi, ettei ihan kaikki tuu sitä lukeen =)
Kun nyt ilmeisesti oot noin perillä asioista ja ehkä enemmänkin, niin kerros onko sulla ilmennyt mitään fyysisiä ensioireita? Värähtelytason muutoksia ja niihin liittyviä juttuja? Minkälaisia/missä?
Mulla ei ole ilmennyt mitään havaitsemiani fyysisiä tunttemuksia ennen kuin jotain on tapahtunut.
Tämähän toimii. Ensimmäinen näillä palstoilla kerrottu vinkki, joka toimii välittömästi! Uskomatonta!
Siitä vaan tikari tanassa kohti uusia ulottuvuuksia!
Hienoa että onnistuit heti. Sinulla lienee ollut hauskaa siellä Neljännessä Ulottuvuudessa?
Tämä ei kuulu perusohjeisiin, mutta sitten kun matkustaminen Neljänteen Ulottuvuuteen onnistuu jo kohtuullisen hyvällä varmuudella, voi tikarin jättää kokonaan pois. Terävä tikari ei ole mukana sen takia, että silmämunista lähtisi jotain astraalista tietoisuusmömmöä valumaan sitä tikaria pitkin (joskin tällä tavalla visualisoiminen saattaa auttaa onnistumisessa) vaan tikarin muoto ja terävyys viestittää voimakkaasti omalle psyykelle mitä sen halutaan tekevän. Eli hieman kuin pyytäisit lasta piirtämään kolmion ja näyttäisit hänelle paperilta miltä se kolmio näyttää, jotta hän oppii sen piirtämään. Mutta kun lapsi on kerran oppinut piirtämään kolmion, ei hänen tietenkään enää tarvitse katsoa mallista.
Tämän verrattoman menetelmän käyttömahdollisuudet ovat kerrassaan rajattomat.
:Agwé:
...tappaa ihmisiä nauruun! Voi ei... En saa henkeä! =) Päivän piristys, kieltämättä. "Oliks toi vitsi?" Voi pojat... huoh... Toivottavasti nauruun ei voi oikeasti kuolla...
Enpä uskonut ensin, että tuo metodi toimisi, mutta kappas vain! En tosin päässyt ihan heti katselemaan toista ulottuvuutta (leipäveistä ensin tuijottelin ja sen jälkeen kokeilin veitsien teroituspuikolla, mutta vasta tuijottelun lopettamisen jälkeen aukeni ikkuna toiseen ulottuvuuteen ;D). Sitten levähti silmieni eteen upea "tunneli" ja aloin kuulla puhetta ja sitten näin jo kasvot. Oli tosin aika vaikea "sulkea" tuota tunnelia, mutta kyllä se sitten onnistui. WAU!
Auringon ylistys on sitten ohi tältä vuodelta ja seurasi taas paluu tähän mielenkiintoiseen arkeen...
Niin en tarvitse tuohon tikaria. En ole tarvinnut kahteenkymmeneen vuoteen. En ole itse asiassa koskaan kokeillutkaan. Don Juan Matus neuvoi tuohon toiset konstit, jos muistat. Myös Krishnamurtista on ollut jonkin verran apua. Ja tietysti Stanislaw Grofista.
Juttuhan perustuu pitkälti kuvaan ja kuvan tulkintaan. Keskittämällä intentio tiettyyn pisteeseen tulkinta loppuu ja koko maailma aukeaa. Hurjat sfäärit saattavat pelottaa aluksi, mutta niitä oppii aika helposti kontrolloimaan. Maailmassa maailman tavalla.
Kävitkö muuten jo antamallani Witkacy-linkillä? Odotan mielenkiinnolla kommenttejasi.
Witkacyn maalaukset olivat hienoja. Hieman liian tihruisia nettikuvia jotta niistä voisi sanoa mitään enempää, mutta pidin kyllä tyylistä ja hienot värit oli.
Minä olen harjoittanut fokustani meditoimalla siten, että koetan pitää koko ajan yllä samanlaista keskittyneisyyden muotoa, joka vallitsee sekuntia ennen jousella tai kiväärillä ampumista, tai juuri ennenkuin tiikeri hyökkää. Tämä on jo muutamassa viikossa kehittänyt aivojani siinä määrin, että saan paljon entistä helpommin yhteyden tajuntani syvempiin kerroksiin, siis pystyn ikäänkuin porautumaan sinne tajuntani kuiluihin entistä helpommin ja tuomaan ylös kuvia ja ajatuksia, jotka ovat voimakkaasti symbolisia tavalla joka ei aina ole kovinkaan ilmiselvää.
Tänä viikonloppuna sain pari tavattoman voimakasta ja merkittävältä tuntuvaa visiota käyttämällä Fokusta. Ja olen aikaisemminkin kokenut melko mielenkiintoisia asioita vain siten, että olen tietoisesti muovannut tietoisuudestani äärettömän pitkän ja terävät piikin tai tötterön, jonka suuntaan johonkin suuntaan, joka tuntuu symbolisesti merkittävältä (kuten ylös tai alas tai omaan päähän tai vaikka sydämeen) ja tällä tavoin siis avaan portin haluamaani "ulottuvuuteen".
Juhannuksena tuli myös huomattua, että tikarimaisen Fokuksen harjoittaminen auttaa myös parantamaan tikanheittotaitoa. Heitin jopa yhden täydellisen napakympin. Ja niinhän se on, sillä kuinka voisi heittää napakympin, jos ei mieli pysty kunnolla keskittymään siihen paikkaan jossa napakymppi on. Eri asia sitten totteleeko käsi aina mieltä, mutta keskittyminen maalitauluun on hyvä alku...
:Agwé:
Tiedän mistä puhut. Voit sanoa sitä Fokukseksi. Minulla ei ole sille nimeä, mutta minulle Fokuksen kohdentamisesta seuraa intuitio. Olen joutunut kehittämään sitä ammattini takia hyvinkin "tuloshakuisesti" jo parikymmentä vuotta. Siis minähän teen oikeasti työtä elääkseni, luovaa sellaista. En kirjoita veroilmoitukseen "noita".
Intuitio on kristallinkirkas kuin täydellinen timantti ja tuottaa aina oikeita vastauksia. Se on erehtymätön. Intuition avulla on mahdollista ratkaista hyvinkin monisäikeisiä ongelmavyyhtejä, joiden setviminen loogisen ajattelun avulla veisi päiviä, ellei viikkoja. Intuition avulla on mahdollista tuottaa tarvittaessa täydellistä tekstiä tai rutata psykologisesti kovapintaisinkin kyynikko uikuttavaksi rakkikoiraksi. Ja tämä kaikki ainoastaan kohdentamalla Fokus oikealla tavalla.
Mutta tässä on vaaransa. En tiedä oletko huomannut samaa. Jossain vaiheessa huomasin, että jouduin opettelemaan myös "jarrutuksen". Tämä koski lähinnä jokapäiväistä sosiaalista kanssakäymistä. Pitkällisen treenauksen ansiosta nimittäin Fokus "jäi päälle". Normaali kahvipöytäkeskustelu tuotti niin uskomattoman määrän oivalluksia ja salamannopeita linkityksiä, assosiaatioketjuja, että keskusteluyhteys muihin alkoi kadota. Ystävät eivät enää kestäneet sitä, että kaikki johti "astraalitasolle". He alkoivat pitää puheitani käsittämättöminä. Kun sitten opettelin jarrutuksen, sosiaalinen elämä parani siten, että ystävät remahtivat nauruun noin 30 sekuntia sen jälkeen kun olin kertonut ääneen mieleeni pulpahtaneen ajatuksen.
Onko omakohtaisia kokemuksia?
Itse olen huomannut, että ainoastaan Fokuksen puuttuessa minun on vaikeaa keskustella ihmisten kanssa, koska mieleni alkaa harhailemaan ja unohtelemaan. Fokus on fokusta, keskittymiskykyä mihin tahansa asiaan.
Luulisin kuitenkin ymmärtäväni mitä tarkoitat sillä, että Fokusoituneisuus voi olla este ihmistenvälisellä ymmärrykselle, ja kuinka oma mielikuvitus voi lähteä hyrräämään ympäriinsä kuin pieni lapsi joka on päästetty formula-auton rattiin. Se ei tavallaan enää ole aitoa Fokusta, mikäli "mopo karkaa käsistä", vaikka siihen liittyykin selkeästi normaalia korkeampi mielen keskittyneisyys. Se on kuin terävä neula, joka lentelee ympäriinsä holtittomasti. On tottakai osattava myös pitää kurssi vakaana.
Olen kokenut tämän kerran, koettanut neulan terävänä mutta omasta voimastani juopuneena kertoa ihmisille mitä tiedän ja saanut vastaukseksi vain päiden pudistelua... Kuinka voisin kertoa mitään jos he eivät ymmärrä edes lähtökohtiani, taikka kykene näkemään asioita yhtä laajasta perspektiivistä?
Useimmiten ongelmana ei suinkaan ole se, etteivät muut ymmärtäisi minua, vaan se, etten *itse* ymmärrä omia kirjoituksiani, jotka olen tehnyt tavallista korkeammassa tietoisuuden tilassa. Jää harmittamaan, ettei oma Olemus pysy pitempiä aikoja kohotettuna.
Kun aivot alkavat pyörittää sitä abstraktia metafyysistä käsitemyllyään, olo voi olla mitä mainioin ja voi tuntua siltä kuin voisi yhdessä päivässä kirjoittaa sci-fi kirjan, voittaa nobelin palkinnon, räjäyttää junan katseen voimalla ja päihittää John Coltranen saksofonin soitossa, mutta muilta ihmisiltä ei välttämättä saa enää tässä vaiheessa ymmärrystä.
Mitä olen kuullut amfetamiinista, sillä saattaa olla hiukan samantapainen vaikutus, sillä erotuksella ettei oman voiman käyttämisestä tule krapulaa.
Tavalliset ihmiset joidenka aivot eivät ole koskaan käyneet fokusoituneessa ja optimaalisessa high performance tilassa, eivät usko mitään high performance tilaa olevan olemassakaan, vaan pitävät sitä korkeintaan arvottomana sekavuustilana. Heiltä ei saa välttämättä edes sympatiaa jos kertoo omista kokemuksista.
Yksikin kokemus tätä laatua antaa ymmärryksen siitä, että oma ajattelu ei aina ole yhtä väkevää, vaan sen laatu riippuu voimasta, joka voi olla mitä tahansa yhdestä watista tuhanteen wattiin... Jopa tylsimys juotuaan Graalin maljasta on hetken aikaa suuri runoilija.
:Agwé:
Kuten hyvään dialogiin kuuluukin, puhumme koko ajan toistemme ohi. Minä en puhu siitä mistä sinä. Ainakaan nyt. Mutta yritän.
Ainakaan minulle Fokus ei ole keskittymiskykyä mihin tahansa, vaan OLENNAISEEN. Olennaista keskustelussa ei ole itse keskustelu, vaan sen aihe. Minä en jauha paskaa eli small-talkia. Amerikkalaiset ja Anja Suonperä saavat hymyillä minunkin puolestani.
Puhun siitä, miten Fokus tuottaa tason, jolla olettaa - tai ainakin toivoisi - muidenkin olevan. Tiedän myös tuon amfetamiinifokuksen, joka taas on täyttä fuulaa: se tuottaa käyttäjälleen ainoastaan TUNTEEN Fokuksesta, mutta ei todellista tulosta. Amfetaministi on ainoastaan ylemmyyden puuskaan joutunut idiootti.
Irralleen karannut Fokus saa varsinkin keskustelussa sen aikaan, että on asiassa koko ajan kolme lausetta edellä muita. Tulee tunne että muitten suhteen kaikki pitäisi aloittaa Aatamista ja vääntää rautalangasta. Puhumattakaan siitä (kuten nyt) että on pakko pitäytyä sataan kertaan käytetyissä kielikuvissa, koska villimpi kielenkäyttö hurmaantuu omasta kauneudestaan - tai karkeudestaan.
Eli Fokus ei ole hirveän käyttökelpoinen keskustelutilanteessa. Jos halutaan olla myös sosiaalisia.
Fokus on hyvä tekstin tuottamisessa, mutta eritoten visualisoinneissa, jolloin tekstin tai minkä muun tahansa materiaalin tuottamat impulssit tempaisevat sinut siihen NEELJÄÄNTEEEEN ULOOTTUUVUUTEEEN. Tekstille syntyy välittömästi visuaalinen asu, hyvinkin irrationaalinen oivallus, puhumattakaan siitä jos on tarve tuottaa muuta materiaalia...
Vaikka Fokusoituneisuus tuottaisi mielikuvia, kyse ei ole mielikuvituksen käytöstä. Fokusoituneisuus, taikka Fokuksen aikaansaama intuitio, on tapa valjastaa käyttämätön aivokapasiteetti tehokkaampaan tuotantoon. Enkä puhu nyt mistään Hymyilevän Sarasvuon Korkeammasta Opista eli ns. Vesipääteoriasta. Jos normaalitilassa ajattelemme kronologisesti, loogisesti ja lauserakentein, tuottaa Fokusoituneisuus suoraan audiovisuaalista materiaalia irrationaalisin rakentein niin ettei ajattelu välttämättä vastaa enää normaaleja parallelleja multilineaarisia malleja ja vaan rakenne pirstaloituu verkkomaiseksi ryppääksi, josta voi tehokkaammin ammentaa informaatiota.
Tämä taas ei sovellu Tylsimykselle. Tylsimys on suuri runoilija vain omasta mielestään. Tylsimys pitäytyy oppimassaan vaikka joisikin Graalin maljasta.
Vaikuttaa siltä että Topun "fokus" on luova tila, jossa kokemuksessa on intensiteettiä, ja toiminta voi olla laaja-alaista. Agwén "fokus" on keskittyneisyyden tila, jossa energia kanavoidaan kapealle alalle tehokkuuden moninkertaistamiseksi.
Edellinen siis versoo ja roihahtaa, jälkimmäinen syttyy ja syöksähtää.
""Kuten hyvään dialogiin kuuluukin, puhumme koko ajan toistemme ohi. Minä en puhu siitä mistä sinä.""
Hehheh. VIHDOIN joku joka ymmärtää!!! :-)
:Agwé:
Ainoastaan viinilasit puuttuvat, niin voisimme kilistellä kohteliaasti. Tosin kaikissa partyissä tarvitaan aina pari juopunutta, jotka aiheuttavat hämmennystä... :-)
""Tämä taas ei sovellu Tylsimykselle. Tylsimys on suuri runoilija vain omasta mielestään. Tylsimys pitäytyy oppimassaan vaikka joisikin Graalin maljasta.""
Ei pitäydy. Kun tylsimys juo Graalin maljasta, hänestä tulee suuri runoilija, tahtoipa hän sitä taikka ei! Jopa paatuneimmasta Skepsis ry:n jäsenestä tulisi vähäksi aikaa luitaan myöten mystikko. Sellainen on Graalin malja. Kukaan ei siitä juo ja säily entisenlaisena.
Hyvin harvoin saa tylsimys siitä juodakseen, mutta voi pojat jos niin tapahtuu. Silloin tapahtuu jotakin, jota hän katuu koko loppuelämänsä, jotakin jonka hän unohtaisi jos vain voisi. Ja voihan sen unohtaa, vaikkapa valitsemalla uran armeijassa.
Ja lopulta, jumalten rinnalla me olemme kaikki tylsimyksiä, jopa luovimmat meistä. Siemaus Graalista tekee tylsimyksestä runoilijan, ja nerosta se tekee jumalan.
Mitä amfetamiiniin tulee, olet luultavasti oikeassa. Hybris lienee jo universumeita nielevää luokkaa. Jotakin kertoo myös se (kuten olen kuullut kaveriltani joka tuli kokeilleeksi), että yhden päivän hurmoksesta taivaan katossa seuraa kahden päivän krapula helvetin alimmassa kattilassa.
:Agwé:
Perun puheeni Graalin maljasta. Yritin siitä hörpätä, mutta meni väärään kurkkuun...
Ohhoijaa. Pitäisi varmaan vaihtaa kristikansan kanavalle ja virittää keskustelu luudalla lentämisestä.
Graalin maljasta juovalle menee AINA väärään kurkkuun (ainakin hiukan). Se on julmetun timmiä tavaraa! :-) Mutta juuri sitä on saatananpalvonta. Kaataa maito ja juoda se silti...
Eivät kristityt ymmärrä mitään oikeita juttuja. Olen koettanut heitä valistaa jo anaalisesta stimulaatiosta, Pyhän hengen juopuneisuudesta, saatananpalvonnasta ja muista jutuista, muttei ole syntynyt minkäänlaista keskustelua. Heitä kiinnostaa vain armahdus Jeesuksessa, halleluja.
:Agwé:
""Irralleen karannut Fokus saa varsinkin keskustelussa sen aikaan, että on asiassa koko ajan kolme lausetta edellä muita. Tulee tunne että muitten suhteen kaikki pitäisi aloittaa Aatamista ja vääntää rautalangasta.""
Minulla on itse asiassa melkein aina tuollainen tunne, varsinkin täällä keskustelupalstoilla, jossa ihmisten luontainen typeryys vielä korostuu. En ole mikään leveilijä, mutten voi kieltää sitä tunnetta, että kaikki tavallinen keskustelu toimii niin alhaisella tasolla, ettei sillä ole itselleni enää minkäänlaista arvoa. En koe hyödylliseksi skarpata ja kirjoittaa puhdasta asiaa. Liikaa työtä ja liian vähän hyötyä.
Jotta voisi puhua todella tärkeistä asioista, täytyisi ensin pystyä puhumaan samaa kieltä. Täten olen katsonut hyödyllisimmäksi vain koettaa kääntää väärinkäsitysten aiheuttamisen itse tarkoitukseksi, menetelmäksi puhua tietoisen mielen ohitse niille, joilla on edellytykset ymmärtää, jättää tahmainen sormenjälkeni maailmaan ja katsoa mitä siitä seuraa, nauraa ihmisten yrityksille ratkoa ongelmiaan yhtä makeasti kuin nauran omalle typeryydelleni.
Olen vakuuttunut siitä, ettei näitä asioita voi opettaa toiselle puhtaasti rationaalisin keinoin, ja tiedostan etten itsekään opi paljonkaan mitään edes sinun tai Tellun viesteistä, jotka kuitenkin laadussaan ovat selvästi poikkeavan korkeatasoisia näillä keskustelualueilla. Kenties ajan kanssa kykenen imemään teistä jotakin itselleni...
Pian tulee hetki, jolloin koko ongelma tiivistyy siihen yhteen viinilasiin. On mahdollista sanoa vain tietyn verran ilman ainuttakaan lasia viiniä, eikä se tietty ole kovinkaan paljon.
Kristinusko-alueella oli mielestäni yksi ainoa tyyppi joka vaikutti ymmärtävän itse elämää, se Esjotes, mutta hän kirjoittelee harvemmin.
Viestit jotka kirjoitin ympäripäissäni taisivat olla järkevintä mitä olen kirjoittanut. Se on kuin löisi halolla päähän: siinä ei auta rakentava kritiikki, eikä laastari, kun joku juovuksissaan tulee sanomaan mikä on totuus. Se ei juuri kannusta väittelemään.
Se mitä sanoit hyvästä dialogista oli mielenkiintoista. En muista koskaan tavanneeni ihmistä joka olisi ymmärtänyt miten tärkeää on puhua toisen ohitse. Koska ihmiset puhuvat keskenään eri kieltä, ei voida käydä samaa keskustelua. On vain käytävä sitä hypnoottista ja hieman poissaolevaa keskustelua tappiin saakka, ja jossain vaiheessa padot murtuvat ja metsä syttyy palamaan. Tulee ymmärrys jostakin uudesta näkökulmasta. Mutta jotta kassakaapin ovi saataisiin auki, on ensin kerättävä dynamiittia, yksi pötkö kerrallaan, ja uskottava siihen, että jossain vaiheessa kyllä räjähtää. On kerättävä potentiaalia, ilmaistava itseään, manifestoitava omaa sielua toisen eteen huolimatta siitä ymmärtääkö hän. On mahdollista kuunnella tarkkaavaisesti, mutta olla kykenemätön kommentoida toisen ajatuksia suoraan.
Normaalissa keskustelussa koetetaan päästä mahdollisimman pian lopputulokseen, ja tätä keskustelua käydään standardisoidun suomen kielen ja filosofisten käsitteiden avulla, akateemisessa mielentilassa, joka on lopulta melko kaukana siitä elävästä Intentiosta joka on välttämätöntä silloin kun tarkoituksena on ymmärtää kuinka noituus toimii.
:Agwé:
Noitien keskustelu voi olla ulkopuolisten mielestä hiukan omituista. Minusta se on hieman kuin kaksi runoilijaa tapaisi toisensa, ja he lukisivat vuoronperään toisilleen runojaan, valiten aina sellaisen, jonka kokee jollain tapaa viittaavan edelliseen. He eivät voi täysin ymmärtää toistensa runoja, muttei heidän tarvitsekaan. He eivät vaihda tietoa, vaan salaisuuksia. He antavat toisilleen lahjoja. Kuin antaisi lahjaksi maagisen ässä-arvan. Raaputa ja voit voittaa... Kaikki noitien tieto on tällä tavalla paketoitua, koska se ei sijaitse rationaalisessa mielessä.
Miksi keskustelun olisikaan edettävä normaaliin loogiseen tapaan? Ei ymmärrys ole riippuvainen väittelemisestä, vaan siitä, että tajunta pyrkiessään hahmottamaan suurta määrää erilaista tietoa, yhtäkkiä saa kiinni jostakin joka yhdistää sitä kaikkea, ja tämä kiteytyy jonkin sanan muodossa, jota tuskin kukaan sitten hänen lisäkseen ymmärtää. Kuten nyt vaikka minun Fokukseni.
On mahdotonta sanoa mikä on Fokus. Se viittaa kokemukseen, jossa ihminen ymmärtää mitä tekemistä Tahdolla, Tietoisuudella, Intentiolla ja Mielikuvituksella on toistensa kanssa. Mutta sitä ei voi kirjoittaa sanoiksi.
:Agwé:
Agwé ja Topu, oletteko saman ihmisen kaksi eri persoonaa?
Hiljaisuus on kultaa.
:Agwé:
luin sun viestii enkä jaksanu lukea loppuun koska et taida olla itsekkään mikään ruudin keksijä!!!
informaatiota
http://www.tsv.fi/ttapaht/994/pekonen.htm
Kysymys kuuluukin, mitä ihmettä me nyt voimme tehdä tuolla informaatiolla? Auttaako se jotenkin pääsemään Neljänteen Ulottuvuuteen? Vähentää stressiä? Lisää älykkyyttä? Parantaa seksielämää? Kuinka tätä tietoa voidaan soveltaa tässä ja nyt, arjen tuoksinassa?
Arvaapas muuten mitä nämä ovat: Sipuli, Pallo, Kurttuinen Pallo, Donitsi, Kurttuinen Donitsi, Tiimalasi, Kaktus, Polyyppi, U-kirjain...
No nehän ovat tietysti erimuotoisia universumeita.
:Agwé:
Ei näillä palstoilla arjesta olekaan kysymys, vaan TOTUUDEN etsinnästä!
Sitäpaitsi tuonsuuntaisen pohdiskelun pohjalta on kehitetty mm. tietokoneet, joiden avulla me voimme väitellä täällä.
"Ei näillä palstoilla arjesta olekaan kysymys, vaan TOTUUDEN etsinnästä!"
Ei totuus näiltä palstoilta löydy. Täällä vain kirjoitellaan. Totuus on "tuolla ulkona".
Ja minkäsuuntaisen pohdiskelun pohjalta siis sanoitkaan, että on kehitetty mm. tietokoneet, ja mitä tekemistä sillä oli sen aikaisemmin esitetyn nettilinkin kanssa, jossa puhuttiin jotain supersäieteoriasta yms.
:Agwé:
Supersäieteoria on jatkoa kvanttifysiikalle.
Kvantti-ilmiöt säätelevät transistorien ja mikropiirien toimintaa ja ovat siten television ja tietokoneiden toiminnan perusta.
Myös nykyajan kemia ja biologia pohjautuvat kvanttifysiikkaan.
En tarkoita tätä loukkaukseksi, mutta minusta "Totuus on tuolla ulkona." on todella kulunut ilmaisu.
Se on kyllä totta, että ei näiltä palstoilta TOTUUTTA löydy.
Totuus on tuolla sisällä.
Hahhah. Vai että sisällä. No jopas sentään.
Itseasiassa, tämä voi hieman järkyttää, mutta tosiasiassa se totuus ei ole sisällä, sen enempää kuin se on ulkona.
Se on välissä.
No ei, vitsihän tuo. Ei totuus ole missään.
:Agwé:
Jos nyt ymmärrän oikein, mielestäsi kaikki perustuu kvanttifysiikalle? Jos ei niin miksei?
Ja "totuus on tuolla ulkona" oli mielestäni melko ilmiselvästi huumoria, ja koko jutun juoni olikin nimenomaan siinä, että se on kulunut ilmaisu. Juuri sehän siinä oli tarkoitus olla hauskaa.
Ja tosiaan, totuutta ei näiltä palstoilta löydy, mutta ei sitä löydy kvanttifysiikan kirjastakaan, varsinkaan jos ei ymmärrä mitään kvanttifysiikasta. Minä olin koulussa jo aika huono kemiassa ja fysiikassa, joten jätän kvanttifysiikan armollisesti rauhaan. Ymmärrätkö sinä kvanttifysiikka, ja ennenkaikkea, osaatko soveltaa käytäntöön sitä mitä tiedät?
Minusta henkisen tien etsijöiden keskuudessa nouseva kiinnostus kvanttifysiikkaan on hieman huolestuttavaa. Lähdetään etsimään salaisuutta, ja sitten löytyy kvanttifysiikka. Halleluja. Kvanttifysiikka on kaiken perusta. Halleluja kaksi kertaa. Geenit ja Aivot ovat hiekkalaatikkokamaa, sillä kvanttifysiikka se vasta rulettaa. Pah. Kuulostaa humpuukilta.
:Agwé:
Tarkoitan kuitenkin että kaikki tieto ja muisto on tallennettu kehomme soluihin ja sielumme värähtelyihin.
Eli kaikki tieto löytyy sisältämme, mutta samoin joka puolelta.
Hyvin, hyvin vähän ymmärrän, mutta jotkut huippututkijatkin ovat sitä mieltä, että kaavoista löytyy asioita, jotka muistuttavat sielua eräänlaisen itsetietoisen järjestelmän muodossa.
Tällaisia tulkintoja on tapana kutsua kvanttimystiikaksi.
Nykyiset kaavat ovat jo niin monimutkaisia, että niiden tulkinnasta luontoon eivät tutkijatkaan ole yksimielisiä.
Yksi hyvä esimerkki käytännön tuloksista on "aavehiukkanen" neutriino, joka on ainetta, muttei kuitenkaan ole siinä mielessä, että se liikkuu vaivatta muun aineen läpi aivan kuin aave.
Tällaisten hiukkasten olemassaolo ennustettiin puhtaasti laskujen pohjalta ja myöhemmin niitä löydettiin kokeellisesti, kun kaavat olivat ensin antaneet tavan, jolla neutriinoja kannattaa etsiä.
Tällaiset asiat ovat ainakin itselleni täysin yhdentekeviä. On tietysti mielenkiintoista kuulla tieteen uusimmista löydöksistä ja tulevista mahdollisuuksista, mutta mitä tulee minun elämääni ja siihen tekonologiaan jota minä voin käyttää hyväkseni, ei kvanttifysiikasta ole mitään apua. Minulla ei ole varaa rakentaa omaa hiukkaskiihdytintäni tutkiakseni sitä voisiko siitä löytyä selitys kummituksiin tai sieluihin. Olen kiinnostuneempi asioista, jotka koskettavat jotenkin minun elämääni.
Tieteestä lukeminen on aivan hyvä harrastus, mutta mitä tulee käytännön magiaan, en oikein tiedä mitä hyötyä on spekuloida ja postuloida kvanttimystiikkaa.
Minä sanon, että suutari pysyköön lestissään. Jätän suosiolla tieteen tiedemiesten asiaksi. Olen aivan samaa mieltä skeptikoiden kanssa siitä, ettei älytön spekuloiminen kvanttifysiikan pohjalta anna mitään oikean tieteen kehittymiselle. Itse lisäisin vielä sen, ettei kvanttifysiikan tuominen mukaan uskonnon, mystiikan ja okkultismin maailmaan tee asioista yhtään entistä helpompia ymmärtää.
Samat lait pätevät kuin kivikaudellakin pätivät, mitä noituuteen tulee. Tiede rakentakoon avaruusraketteja ja ympäristöystävällisiä polttoaineita. Niitä ei noidat rakentele.
Pähkinänkuoressa: En millään lailla väheksy kvanttifysiikkaa. Tiede on mielenkiintoista ja siinä on valtavia mahdollisuuksia tulevaisuuden kannalt. Kyseenalaistan kuitenkin voimakkaasti sen, että tieteen uusimmat - vielä epämääräisten - tutkimustulosten tulokset tulisi liittää mystiikkaan, tai jopa selittää mystiikka jollain helpolla tavalla tyyliin "sielu koostuu neutriinoista".
Ennemmin pitäisi katsoa ajassa taaksepäin ja selvittää mitä me jo tiedämme niinsanotuista sieluista, ja mitä niistä ovat kirjoittaneet ihmiset, jotka tietävät sieluista jotakin, ja alkaa kunnioittamaan sitä jo kerättyä tietoa enemmän. Hyödylliset ja mielenkiintoiset selonteot unohdetaan jonain alkuasukkaiden humpuukina, ja tilalle laitetaan jotain uusioteorioita jotka vilisevät tieteellisiä termejä, mutta jotka eivät ole yhtä hyödyllisiä ihmiselle, joka todella haluaisi *tehdä* jotain sillä sielullaan.
Castanedan, Gurdjieffin, Buddhan, Jeesuksen, Crowleyn ja lukemattomien muiden magian pioneerien teokset ovat paljon hyödyllisempiä käytännön Alkeemisesta Työstä kiinnostuneille kuin koettaa ilman tieteellistä koulutusta ymmärtää jokin yksi miljoonasosa siitä mitä on kvanttifysiikka.
Mikään ei estä olemasta yhtä aikaa tiedemies ja mystikko. Heitä on ollut lukuisia. Kuitenkaan emme vielä ole niin pitkällä, että tavallinen kanslainen joka ei ole opiskellut kovaa tiedettä yliopistossa voisi alkaa yleistämään tieteellisistä teorioista jotain yleisiä lakeja, jotka koskevat ihmiselämää, saati jotenkin soveltaa niitä tieteellisiä teorioita tehdäkseen parannuksia ja lisäyksiä mystikkojen, gurujen ja okkultistien teoksiin.
Tiettyyn rajaan saakka tämä onnistuu. Kadunmies tietää jo melko paljon esimerkiksi aivojen, hermoston ja verenkierron toiminnoista ja näkemään mikä uskonnoissa on selvää humpuukia ja mikä ei (esim. kreationismi, neitseellinen syntymä jne), mutta tämä ei päde kvanttifysiikkaan, joka on vielä puhtaasti tieteenkin kentällä aivan lapsenkengissään.
:Agwé:
Minuakin on mietityttänyt että pitääkö "maagista tietoa" alistaa tieteelliselle selittelytarpeelle ja kuinka paljon... Esim. tuossa CC:n tapauksessahan taisi jopa äijä itse innostua kovastikin aivojen vas. ja oik. puoliskosta, ja varsinkin hänen juttujaan tutkivat jämähtävät usein haahuilemaan siitä kuinka naguaali on oik. aivopuolisko, ja tonaali tietysti vas. puolisko. MIKSI muka jokin niin laaja ja käsittämätön juttu kuin "naguaali" olisi muka VAIN tasavertainen tonaalin kanssa, jos siis nämä asiat ovat vain aivopuoliskot? Kyllähän naguaali helkkari soikoon on jotain suunnattomampaa kuin tonaali, piti näitä nimityksiä sitten loppujen lopuksi minkä hyvänsä asian nimikkeinä.
Kuitenkin kaikitenkin minusta tuntuu että jonkinlainen tasapaino on hyvä löytää muiden, edeltä kulkeneiden ihmisten löytöjen arvostamisen ja oman tutkimuksen välillä. Jos vähättelee aina ja kaikessa omia kokemuksiaan, ne ennenpitkää kuihtuvat pois, kun tärkeintä onkin vain auktoriteetti Sen ja Sen löpinät. Jos taas koko ajan keksii päättömiä omia termejä ja selittää jotain aivan outoa omaa valetiedettään, on yksinkertaisesti latvauuno. Tai ainakin sen verran pihalla että toisiin ihmisiin voi olla pikkaisen vaikea saada kontaktia...
Balanssi. Täts ool.
Paljolti olen kanssasi samaa mieltä, mutta mielestäni olisi aika kova juttu, jos joskus voitaisiin katsoa aikakoneella ajassa taaksepäin tai tavata rinnakkaistodellisuuksien olentoja jonkinlaisen värähtelynmuuntajan kautta.
Saattaa kuulostaa tieteistarinalta, mutta eihän ihmisen olisi pitänyt kuuhunkaan päästä.
Noituus toimii varmasti samoin kuin muinoin ja uskon toki yliluonnollisiin ilmiöihin, mutta minusta ne ovat aika spontaaneja ja vaikeasti toistettavissa.
Lisäksi monien okkultistienkin näkemykset ovat keskenään ristiriitaisia.