mistä on lähtöisin niin yleinen joka toinen viikonloppu tapaamismalli. Onko valtaosa tosiaan sitä mieltä, että se on paras ratkaisu? Itse en voi sitä ymmärtää ja yritän käsittää, miten näin voi elää.
kuka keksinyt
tai......
10513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haluamme että meillä on tarpeeksi vapaata aikaa kaikkeen muuhun kuin lapseen. Ja toi jokatoinen viikonloppu saa sopivasti meijät näyttämään uhreilta ja saamme monien naisien suosion sillä kun valitamme niille että lasten äiti ei halua tavata.Aluksi jotenkin tapaammekin lapsia mutta kun on vapaan ajan makuun päässy niin ei oo aikaa enää kakaroille. Sitten me sanotaan että entisen muijan vika on kun vieraannuimme lapsestamme. Ja taas monet naiset sympatiseeraa meit.Näin kun toimit niin riittää sullaki naisia ja aikaa ja rahaa kaikkeen kivaan.Lapsille voi sit mustamaalata äitiään kun lapset on aikuisii.Ja ehkä saadaan niidenkin sympatiat.Elämä on!
Tai olettaisin, että se tulee olettamuksesta että lapsi asuu tietenkin äitinsä luona. Valistuneemmalla ajalla alkoi myös levitä käsitys että lasten on oikein hyvä tava myös isäänsä.
No tässä varmaankin ajateltiin, ettei voida mennä kohtuuttomuuksiin. Että isälläkin on sentään välillä oltava vapaata. Tästä sitten ehkä tuli idea sellaiseen kompromissiin, että isä voi pitää joka toisen viikonlopun vapaata ja joka toisena viikonloppuna lapset saavat tavata isää.
Jostain syystä tästä tuli vallitseva käytäntö. Todennäköisesti monetkin isät yrittivät ehdottaa sitä, että lapset voisivat asua hänenkin luonaan, että isä voisi huolehtia lapsesta ihan arjessakin. Varmastikaan näitä isejä ei alussa otettu ollenkaan todesta, todettiin vaan että lapsethan asuvat tietenkin äidin luona jos sellainen on.
Paljon virtasi vettä Siuntion joessa ja monia käytännön toteutuksia vuoroasumisesta varmasti tehtiin vastoin kukkahattujen suosituksia ennenkuin vähitellen muutamat sosiaalityöntekijätkin ymmärsivät tosiasioita.
»Itse en voi sitä ymmärtää ja yritän käsittää, miten näin voi elää.»
Älä hyväksy tuollaisia väitteitä, vaan vaadi saada tehdä kuten mielestäsi on oikein.
se paras malli mielestäsi?
Joka toinen viikonloppu juontanee juurensa (oma hypoteesini) siitä, että viikolla usein on hankala kauheasti vuorotella lasten tapaamisia, sillä eronneet vanhemmat eivät usein asu samalla paikkakunnalla tai ainakaan samassa kaupungin osassa. Näin ollen lasten hoitopaikkojen järjestäminen kahteen kuntaan tai hoitoon ja lasten koulunkäynti on hankalaa, jollei jopa mahdotonta. Useammin myös isät ovat töissä ja ovat siellä pitkiä päiviä.
Sekä lapsi että molemmat vanhemmat haluavat varmaan viettää myös vapaapäiviä keskenään, lähteä jonnekin reissuun tms, joten jos lapsi on joka viikonloppu etävanhemmalla vie se lapselta mahdollisuuden tähän.
Ja jos matkaa on enemmänkin, tulee ongelmaksi myös pitkät matkustusajat ja suuret kustannukset, jos tapaamisia on useammin.
Jos vanhemmat asuvatkin lähekkäin, on ongelmana kenties myös asumiskustannukset. Vuoroviikkoperiaatteella molemmissa osoitteissa on oltava lapselle tilaa ja omaa rauhaa jne. Kumpikaan ei voi asua esimerkiksi yksiössä. Lapsilisä tukee vain toista vanhempaa kustannuksissa.
Ja kyllä löytyy niitäkin isejä (varmaan äitejäkin) joille joka toinen viikonloppu on aivan liikaa omien lastensa kanssa.
niitä, joille riittää harvemmin tapaamiset ja ymmärrän sen, varsinkin, jos asutaan eri paikkakunnalla. Mutta, jos asutaan samalla paikkakunnalla on rankkaa elää niinkuin lapsia ei kahteen viikkoon olisi. Toinen vanhemmista kun ei edistä yhteydenpitoa ja lapsilta sellaista on vaikea odottaa. Ja onhan aika merkillistä elää kuin olisi yksineläjä. Eli, miksi etän pitäisi pystyä asumaan yksiössä? Onhan lapsille joka tapauksessa oltava omaa tilaa. Itse kannatan vuoroviikkoa tai ainakin tapaamisia tiheämmin kuin kahden viikon välein. Miten läheinen suhde silloin voi säilyä? Lisäksi viikonloppu eli 2vrk on tosi lyhyt aika.
se isille joka ei moninkertaisista yrityksistä huolimatta ota lapsiaan edes siksi joka toiseksi viikonlopuksi saati sitten vielä että ottaisi useammin.
yritetty on että lapset saisivat tavata isäänsä, sekä äiti, että lapset ovat olleet yhteydessä isään että saisiko lapset tulla isän luo. Ei käy kun on kiireitä.
Isällä on omakotitalo ja niin on äidilläkin että tilaa on molemmissa kodeissa mutta ainoastaan toisessa ei lapset mahdu olemaan.
Mitä äiti voi tehdä sun mielestä tässä tilanteessa?
Joo ja varmaan mun siis äidin syy. Löysin uuden miehen ja erosin lasten isästä.
Isä ei tätä hyväksy ja kostaa nyt lapsille.
Onkohan se oikeutettua ja lapsille ihan ok?
Nyt joku varmaan sanoo, että anna lapset isälleen.
Voisin antaa jos saisin heitä nähdä usein, kävisi myös vuoroviikot, mutta isää ei kiinnosta.
sulla vähän sama tilanne kun mulla. Siis toinen osapuoli kostaa lasten kustannuksella. Tuollaista käytöstä ei aina voi ymmärtää. No, sulla isä ei halua tavata useammin, pitäiskö sit tyytyä ja ajatella, että omapa on asia. Ehkä myöhemmin kaduttaa, kun lapset ei enää niin läheisiä. just, tuo kosto meininki on niin ärsyttävää eron jälkeen. Menee niin monen elämä sekaisin.
joillekin käy se vuoroviikko systeemi. Kunhan siis asutaan samalla tarpeeksi lähekkäin. Alle kouluikäisellä kenties järjestettävissä pidemmänkin välimatkan kanssa.
Mutta edellä oli lueteltuina käytännön syitä, miksi se vuoroviikko asuminen tai tiheät tapaamiset ovat harvinaisempia. Monet niistä syistä ovat nykypäivänä jo vähemmän ongelmia kuin ennen, jolloin käytäntö on otettu (esim nykyisin auto on enemmän sääntö kuin poikkeus, joten kuljettaminen on helpompaa). Siitä vain ei ole vielä päästy.
Miksi etän pitää asua yksiössä? Pienehköllä palkalla ei välttämättä ole varaa isompaan asuntoon. Tietysti, jos puhutaan yhdestä lapsesta, ei välttämättä niin väliä olekaan, mutta entäs jos lapsia on vaikka neljä, kuten meillä. Ei riitä kaksio, eikä oikein kolmiokaan. Samoilla tuloilla (minun ja miehen) ollaan aikaisemmin maksettu yhtä riittävän isoa asuntoa. Kun erotaan, pitäisi niillä tuloilla maksaa kahta asuntoa ja jos molempiin pitäisi mahtua asumaan kaikki neljä lasta, niin ei millään riitä rahat.
Koska lapseni isä voi ottaa hänet luokseen vain jokatoinen viikonloppu, on niin paljon töissä. Saa tulla viikollakin käymään lapsensa luona mutta eipä ole näkynyt kuin vain silloin kun lastansa hakee ja tuo.
Meillä ei eksä tee töitä liikaa, prioriteetit on sillä kohdallaan, joten olemme sopineet että isä näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu ja jokainen torstai yökylässä. Tähän tulee päälle kaikenmaailman lomat ja vuorovuosittaiset joulut jne. Hänen lapsiviikonloppunaan hän siis saa lapset jo torstaina ja taas seuraavalla viikolla on se yökylä. Näin ei pitkiä jaksoja ilman isää synny.
Minusta lähiäitinä 2 vkoa on ihan liian pitkä aika lapselle olla erossa isästä. Jos asutaan samalla paikkakunnalla, niin voi ihan hyvin pitää arkiyökyliä. Helpottaa se lähivanhemmankin arkea kun on yksi vapaailta jolloin voi esim. harrastaa ja aamulla pääsee aikaisemmin töihin kun isä vie lapset.
Meillä ei 50/50 malliin menty, koska minusta lapset tarvitsevat yhden "tukikohdan", josta sukkuloida. Asiaa on lapsilta myös kysytty ja eivät halua vaihtaa kotia vuoroviikottain. Minun mielestäni tuo viikko-viikko voi olla aika rankka ja ehkä sopisi hiukan isommille lapsille. Toisaalta, jos lapsi siihen pienestä tottuu, niin voi sujua hyvinkin.
Suosittelen. Ihan liian usein niitä lapsia käytetään eroissa lyömäaseina. Meillä toimii kaikki, koska ollaan hyvissä väleissä niin vanhemmat kuin uudet puoliskot. Minulle jää aikaa ladata akkuja ja isä saa osallistua myös lasten arkeen. Kaikki voittavat : ).
kuulostaa paremmalta, sillä 2vk välein 2vrk on minusta liian vähän. Laajempiakin tapaamisia vaikea saada läpi, jos toinen vastustaa. Mitä mieltä olette sellaisesta? Hyväksyttekö toisen vaatimuksen, onko vaan hyväksyttävä?