Onko sinulle tuttua jos kerron näin, olin jo lapsena parhaiten viihtyvä yksinäisyydessä, koin parhaat hetkeni yksin. Nyt vanhempana olen toki sosiaalinen ihminen, viihdyn seurassa jos on tarve, olen iloinenkin, nauravainen. Silti seuraan tilanteita ikäänkuin ulkopuolelta, yksin. Yksin ollessa mietin maailman kohtaloita, vaikkapa Jokelan järkyttäviä tapahtumia. Etsin syitä ja motivaation lähdettä hänelle joka teon teki. Vastausta en löydä, tulen murheen omaksi, taas olen yksin.
Oletko yksinäinen?
erakko-ukko
11850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
meitä on monta yksinäisyys sydämessä syntyneitä. Ainoastaan yksin ei olla yksinäisiä.
joka sai syntymässään yksinäisyyden sydämen. Kuinka selvitä elämästä yksinäisyyden tunteensa rasittamana?
asuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi yksinäinen. Tässä on paljon hyvä asioita. Ystävien merkitys korostuu. Ja oma asenne muihin jalostuu.
Onhan meitä sinkkuja.. elämäniloisia sellaisia.. pilvin pimein :))
Yksinasuminen ei olekkaan sama asia kuin yksinäisyyden kokeminen. Yksinasuja ei välttämättä koe yksinäisyyden tunnetta. Voi hyvinkin olla, että perheellinen, monessa mukana oleva on silti yksinäinen, johtuen yksinäisyyden luonteenpiirteestään, jolle itse ei mahda mitään. On vain yksinäinen.
Hyvin sanottu :"Ystävien merkitys korostuu. Ja oma asenne muihin jalostuu."
Olet kivasti oivaltanut sinkkuuden edut!
:)
rasite, en koe sitä rasitteena. Luulisin sen olevan pikemminkin ominaisuus, syntymälahja. Jokainen ohjeistaa oman elämänsä parhaansa mukaan.
Olen lukenut tällaisen viestin palstalta 80
Äitini on 84 ja valittaa samasta asiasta koska kaverit ovat jo kuolleet, kaikki.
50 palstalla tulee mieleen se kuuluisa "peräkammarin poika".
Mitä tulee sitten Jokelaan ja kuolemiin siellä, kannattaa katsoa maailmaa vähän laajemmalti.
Voin kyllä olla ihan väärässäkin.
57v.
Noin oli lapsena, yhäkin yksin juuri nyt. Harvoin lohduttajaa löytynyt..
Samoin olen lukenut kaiken mahdollisen tuosta tapauksesta, jopa vieraskieliset videot ym.
Mietteitä vaikka minkämoisia, taakkaa laajemminkin, mutta paljon olen myös ymmärtänyt, niitä motivaation lähteitäkin ehkä.
Laajemmin ajatellen aika synkkää on elämä ja kovaa nuorille ja lapsille nykyaikana. Joskus vaikea löytää positiivisuutta enää.
Onko yksinäisyys yksinäisyyttä vai annettu lahja pohdiskella asioita. Olen jo niin tottunut moiseen elämäntapaan, etten aina edes huomaa sitä. Olen suulas, nokkela, sukkela ja monessa mukana, mutta silti seuraan monasti asioita "ulkopuolelta" ja aistin vivahteita, joita mietiskelen itsekseni.
Mutta nähtävästi todella tyrmäävä shokki, kuten Jokelan tapahtumat, ulkopuolistavat enemmän itsenäiseen/yksinäiseen pohdiskeluun.
...olla normaali olotila noin puolelle suomalaisista.
Ja onhan se niin että ajatuksiensa kanssa on jokainen yksin.
Kaikilla ihmisillä aivot kelaavat jatkuvasti kuultuja, nähtyjä tai muuten koettuja tapahtumia.
Toisille on helppoa, ja haluavatkin, jakaa ajatuksensa muiden kanssa, toiset taas eivät kykene purkamaan mietteitään sanoiksi.
Luulenpa että jokainen on yksin itsensä kanssa tässä maailmassa. Parhaiten sen kestää, kun on sovussa itsensä kanssa. Ymmärrän tuon ulkopuolisuuden tunteen hyvin. Porukassa ainakin minä huomaan usein olevani vähän ulkopuolinen.
On siitä hyötyäkin, oppii katsomaan asioita eri tavoin. Nautin kuitenkin seurasta ja kaipaan sitä.