Hoitokokouksia ei enää ole

miten määrittelet kososlaisuuden?

Miten se ilmeni käytännössä?

Olisiko se mielestäsi mahdollista määritellä erona normaaliin uskovaiseen käyttäytymiseen 1970 luvulla?

Jos ao ilmiö on mahdollista yksiselitteisesti määritellä (pakko on olla koska ihmisiä potkittiin pellolle vl liikkeestä tämän perusteella) niin miten määrittelisit sen yhdellä lauseella?

Olisiko mielestäsi mahdollista että esimerkiksi depressio, kiusaatuksi joutuminen tai mielipide-erot olisivat mahdollisesti olleet kososlaisuutta?

perheen sisäisiä hoitokokouksia on monessa perheessä. maailmaan lähteneet lapset joutuvat useinkin hoitoon,puhutteluun ja painostettaviksi vanhempiensa tahoilta...

tai muissa yksityisissä tiloissa. Näin kuvaaminen ja kaikki muukin tallentaminen on kielletty (toisin kuin esimerkiksi Ry:n toimitalolla). Siksi nykyajan hoitokokoukset pysyvät paremmin salassa.

Niitä ei voi eikä saa puolustella.

"Hoitokokouksista" puuttui armo ja anteeksiantamus

Niitä voidaan tarkastella Jumalan sanan valossa:

Jeesuksen opetuksen mukaan (Kristuksen kirkkolaki): (Matt. 18:15) "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee niin sinä olet veljes voittanut." Uuden käännöksen mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."

Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta. Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muun johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujalta tulee edellyttää parannusta panettelustaan.

Suoraan ei voi mennä vaiheeseen 3).

Millä oikeudella hoitokokouksissa tuomittiin ihmisiä kerralla, ilman vaiheita 1)-2) sitoen seurakunnasta ulos helvettiin? Hoitajien mielivallalla, jolla ei ollut mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa.

Mistä ymmärsin ensimmäisen kerran, että nyt on tehty hirvittäviä vääryyksiä? Siitä, että omaa äitiä syytettiin kososlaisuudesta, eikä hänessä ollut ilmennyt mitään väärää. Hän kilvoitteli uskossaan kuten kuka tahansa oikeassa uskossa oleva. Nyt koko lähetysalueen uskovien edessä häneltä vaadittiin tyhjästä ilmestyneestä syystä "kososlaisuudesta" parannusta. Mitään perustetta, tai selkeää syntiä ei kukaan häntä vastaan esittänyt. Ei mitään syntiä. Hän pyysi anteeksi kososlaisuutta. Kukaan ei aiemmin tiennyt hänessä sellaista olevankaan. Hänen anteeksipyyntönsä oli "väärin pyydetty", ja vaikka sanat olivat oikeat, niin "henki oli väärä" ja hänet "sidottiin" saman tien. Ei mennyt kuin viikko, niin isän veljen vaimo (S) jätti äidille (kukaan muu ei hänelle käynyt) pyynnön tulla häntä kuolinvuoteelle katsomaan. Äiti meni. S:llä oli hätä synneistään ja hän halusi tehdä parannuksen. Kun äiti häntä siunasi, hän ryhtyi saman tien kiittämään Jumalaa. S kuoli 2 päivän kuluttua. Mikäli äidin "sitominen" olisi ollut oikea, ei hänellä olisi ollut Pyhää Henkeä, joten ei siunauskaan olisi saanut S:ää kiittämään Jumalaa.



Mitäkö minä olen tehnyt?

Synnin, josta olen tehnyt parannuksen. Silti minulta vaadittiin tästä yhdestä synnistä ja minua vastaan kerrotuista lukuisista toinen toistaan mielettömimmistä perättömistä juoruista uutta ja uutta julkista parannusta 16 2 kertaisissa ristikuulusteluissa, joista kukin kesti 4-8 tuntia ja joissa oli kerralla 3-12 raatelijaa, yht. 23 eri henkilöä 1 kuukauden - viikon - päivän välein kiihtyvässä tahdissa 8 kuukauden ajan. Tämä jos mikä on pohjatonta armottomuutta.

Synnistäni ei ole olemassa rikoslaista löydettävää rikosnimikettä. Syntini kuuluu yksin rippi-isälle ja koskee vain kahta henkilöä. Se ei ole julkisesti käsiteltävissä. Se ei anna hyväksyttävää syytä kimppuuni hyökänneiden rikoksiin, valheisiin, julkisiin herjauksiin perättömään ilmiantoon (nykyiseltä rikosnimikkeeltään törkeään kunnianloukkaukseen), josta on seuraamuksena vähintään 2 vuotta vankeutta, perättömiin lausumiin viranomaismenettelyssä, perättömiin lausumiin tuomioistuimessa eikä perheeni raateluun ja tuhoamiseen.


Toiseksi olen samanlainen, kuin muutkin ihmiset. En kykene täyttämään Jumalan käskyjä (käskyt 1-10). Rikon niistä jotain tai joitakin päivittäin. Siksi tarvitsen osakseni armoa ja anteeksiantamusta. Kilvoittelen uskossani. Se edellyttää sitä, että tuntee syntinsä, katuu niitä ja uskolla omistaa saadun synnin päästön.


En ole tehnyt mitään, minkä perusteella raatelijoillani olisi ollut laillista syytä hajottaa perhettäni ja ryöstää minua kestämättömään velkakierteeseen, eikä 10 lasteni kummilla osallistua kummilapsen perheen hajottamiseen. Silti nämä armottomat omavanhurskaat ovat niin tehneet.