*Krhm* Tää saattaa kuulostaa joltain vitsiltä, mutta sitä ei ole kuitenkaan.
Eli: odotan meidän esikoista ja la on tammikuussa.Minua on ärsyttänyt, hermostuttanut ja kiusannut nyt raskauden aikana moni asia ja tunnen voimakasta ärsyyntymistä silloin, kun meidän KISSA on lähellä.En ymmärrä yhtään mistä on kyse..olenko tulossa hulluksi vai onko tälle jokin psykologinen selitys tai olenko masentunut :/ ?? Ennen halusin hoivata ja paijata kissaa mutta nyt olen alkanut tuntea sitä kohtaan inhoa ja minua v*tuttaa sen läsnäolo..Miehenikin kysyi tänään, miksen enää pidä kisua sylissä tai vastaavaa.Onko kellään mitään vastaavaa kokemusta? Nyt varmaan tulee vastauksia tyyliin "mene psykologille" "mene hoitoon" yms. En siis teksisi kisulle mitään pahaa, minua vaan ärsyttää sen karvat,haju ja sen käytös...Hävettää ihan kirjoittaa tälläisestä mutta onpa tämä vaihtelua noihin "peruskysymyksiin" jotka ovat toki aivan yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiäkin.
Eli: odotan meidän esikoista ja la on tammikuussa.Minua on ärsyttänyt, hermostuttanut ja kiusannut nyt raskauden aikana moni asia ja tunnen voimakasta ärsyyntymistä silloin, kun meidän KISSA on lähellä.En ymmärrä yhtään mistä on kyse..olenko tulossa hulluksi vai onko tälle jokin psykologinen selitys tai olenko masentunut :/ ?? Ennen halusin hoivata ja paijata kissaa mutta nyt olen alkanut tuntea sitä kohtaan inhoa ja minua v*tuttaa sen läsnäolo..Miehenikin kysyi tänään, miksen enää pidä kisua sylissä tai vastaavaa.Onko kellään mitään vastaavaa kokemusta? Nyt varmaan tulee vastauksia tyyliin "mene psykologille" "mene hoitoon" yms. En siis teksisi kisulle mitään pahaa, minua vaan ärsyttää sen karvat,haju ja sen käytös...Hävettää ihan kirjoittaa tälläisestä mutta onpa tämä vaihtelua noihin "peruskysymyksiin" jotka ovat toki aivan yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiäkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sulla oo mitään pelkoja siihen, että kissa menis raapimaan vauvaasi, nukkumaan vahingossa päälle tms. että kokisit sen jotenkin uhkana?
Se voi olla sellasta luonnollista vaistoa. Niihän se kissakin voi pennut tehtyään olla agressiivinen tutulle ihmiselle, jonka se jotenkin emonvaistoissaan kokee pentujensa uhaksi, vaikkei mitään uhkaa olisi.
Meillä on ollut ihania lapsiystävällisiä kissoja ja kissavauva ja vauva nukku aina vieretysten, ilman ongelmia.
Raskauden aikana voi raivarit saada vaikka vääränvärisistä lapasista, niin sykkyrässä ne tunteet on. Nimimerkillä kokemusta on ja monen vuode takaa jutulle nauretaan yhä.
Kiitti vastauksesta.Kyllä minulla ON pelkoja siitä,että kissa änkeisi lapsen päälle nukkumaan tai jollain tavalla allergoisi lastani karvoillaan ja kun tarkemmin mietin niin taidan tuntea tuon viattoman luontokappaleen nyt jotenkin "uhkana" lapsellemme :( Kissa on kyllä hyvin kiltti ja muuta,mutta silti pelkään sen olemassa olon aiheuttavan jotain ongelmia, en ymmärrä miksen enää halua sitä edes lähelleni niin kuin ennen.Kissa on oikea lellivauva ja siksi eplkään sen tulevan mustasukkaiseksi.Tietenkin ymmärrän, että itse olen kissan itselleni hankkinut ja sitä luvannut hoitaa ja rakastaa niin kauan kuin se elää tai minä elän, en siis ole antamassa sitä pois.Mietin vaan päivittäin, että olen "huono lemmikin omistaja" ja pelkään että minusta tulee myös huono äiti :(
heippa!
esikoista odottaessa minulla oli ihan sama juttu. Kun ennen niin rakas mirrini tuli lähelle ja yritti saada huomion minä ärsyynnyin ja minua suututti kissa jatkuvasti.. en antanut sille hellyyttä lainkaan ja inhosin sen käyttäytymistä ja kaikkea siinä..
Nyt lapsen saatuani kissa on palannut taasen ystäväkseni :)
ajattelin ensin myös että olen tulossa hulluksi..
raskaus herättää naisessa niin paljon epämääräisiä tunteita, ja jokaisella ne on erilaisia!
Itse luulen että olin hieman masentunut ja todella peloissani miten pärjään vauvan kanssa ja muuta sellaista. Kissa oli ollut aina 'vauvani' ja nyt kun oli lapsi tulollaan hylkäsin tavallaan kissani raskauden ajaksi.
Naisilla ja hormoneilla on kumma tapa purkaa sisimpäänsä mitä kummallisimmilla tavoilla vaikka edes itse ei tahdo välillä millään ymmärtää omaa käyttäytymistä :)
Ajatteles kun minä inhosin hiekanmuruja raskauden aikana niin lattialla että saatoin nyppiä niitä tuntitolkulla matosta pois ja itkeä kivikökkäre kourassa elämän vääryyttä.. kyllä nyt jälkeenpäin ihan ihmetyttää itseäkin miten sitä on ollut hupsu raskausaikana.
mutta jos tunnet itsesi millään tavalla ahdistuneeksi tai masentuneeksi niin kannattaa jutella jonkun kanssa.. puhua, huutaa, itkeä ja parkua niin se helpottaa ainakin minulla. Päästää tunteet pihalle eikä välittää sitten niin yhtään mitä muut ajattelee!
Onnea sulle vauvelin johdosta sitten :)
suojelua vauvaa kohtaan, sillä kissahan saattaa olla uhka vauvalle.
Kissat pitävät maidon hajuisesta lämpimästä vauvasta, MUKAVANA NUKKUMAPAIKKANAAN, ja nukkuvat vauvan hengiltä helposti. Riippuukin lujasti eläimen luonteesta kuinka suotavaa on päästää sitä lainkaan lapsen kammariin.
Nyt huomauttaisin, etten ole mikään eläinten vihaaja, (meillä on kissa ja koira) ja on ollut koko lapsi-historiani ajan, mikä on pitkä, 3 lasta, vanhin 19v- nuorin 5kk)
Meillä ei ole suurempia ongelmia kuitenkaan tullut eläimistä, koira tajusi kuin taika-iskusta varoa pienen pientä ihan itse, kissa on pöljempi. Pyrkii syliin, vaikkapa vauvan päälle jos ei estetä. Mutta vauvan ollessa yksin, hän ei kissaa kiinnosta, mutta tarkkailemme tilannetta silti tiiviisti. kissa hakee aikuisten hellyyttä. Mutta useamman kissan omistaneena olen huomannut toki kissoissa suuria luonne-eroja. Itse en voi välttää sitä etten olisi hieman varuillani kissan ja vauvan ollessa samassa huoneessa.
montakin kertaa joka päivä. Ellei kissa sitten nuku koko päivää, niin jossain vaiheessa päivää pimahdan. Pentukissakin kaikenlisäksi ni jaksaa riehua. Joskus huudan sille vaikka se vain vähän juoksee.
Rakas kissa on kyllä, mut nämä hormoonit kai ne minua vaivaa tai jokin. Väkivaltaa en sentään ole käyttänyt, enkä tule käyttämäänkään.
Yritän sitten kyllä aina hyvitellä, kun välillä en ole niin kiukkuinen ja kun sääliksi käy kissa rukka.