Saimme velkomiskanteen. Velkamme oli n. 165 euroa, vaikka meillä oli saatavaa velkojilta samanaikaisesti n. 250 euroa. (Velkoja 'ei ollut huomannut' olevansakin meille velkaa tuon 250 euroa.)
Velka maksettiin, mutta sitten tuli kanne oikeudenkäyntikuluista. Asianajaja oli kuitenkin peruuttanut kanteen, minkä saimme kuulla vasta KO:n ratkaisun tultua.
KO:n ratkaisu - meidän on maksettava 1000 euroa oikeudenkäyntikuluja (alkuperäinen asianajajan vaatimus oli 1500 euroa).
Velka maksettiin, mutta sitten tuli kanne oikeudenkäyntikuluista. Asianajaja oli kuitenkin peruuttanut kanteen, minkä saimme kuulla vasta KO:n ratkaisun tultua.
KO:n ratkaisu - meidän on maksettava 1000 euroa oikeudenkäyntikuluja (alkuperäinen asianajajan vaatimus oli 1500 euroa).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinäpä asianajajalla mainio tapa tehdä helpolla rahaa. Ei muuta kun velkomiskanne oikeuteen, peruuttaa se, puuhailla vähän sitä sun tätä, vaatia sitten oikeudenkäyntikuluja ruhtinaallisesti.
Huonompikin asianajaja tuohon pystyy ja pysyy leivässä.
Mitä tuollaisille asianajajille pitäis tehdä?
Voiko asianajaja todella tehdä tuollaista?
Tuntuu tosiaan aika helpolta rahalta.
Eikö vastaaja voi tehdä mitään muuta kun maksaa?
tuo on yhtä vanhaa kuin asianajo! -- koska lakimiehet touhuavat oikeudessa molemmilla puolilla he aina varmistavat sen, että kolleegat saavat rahansa ... tässä on valitettava ongelma lain käytössä, kun tavalliset yrittäjät tuskin koskaan saavat rahojaan, mutta asianajajat sen sijaan saavat täysin perusteettmiakin korvauksia läpi helpolla!
Kun kantaja peruuttaa kanteen, hän/se on oikeudenkäymiskaaren mukaan hävinnyt ja korvausvelvollinen vastapuolelle. Eri asia on, jos juttu on sovittu, ja kanne peruutetaan sen vuoksi.
Koska Sinulla oli suurempi saatava kuin vastapuolelle, olet voittanut jutun ja oikeutettu oikeudenkäyntikulukorvaukseen eikä päinvastoin velvollinen maksajaksi..
Niin, mutta olihan se nyt ihan selvää, ettei aloituksessa ollut kaikki palikat ihan kohdallaa.