Onko niin että mennessänne asiaa toimittamaan, tehtävä unohtuu jossain matkan varrella?
Palaatte takaisin muistia hakemaan ja hyvällä tuurilla se löytyy ja pysyy mukana toisella tai kolmannella yrityksellä.
Vai teetkö niin, että kirjoitat toimitettavan asian jo heti alkuunsa paperille?
Minulle itselleni "post it" laput ovat korvaamattomia varamuisteja!
Palaatte takaisin muistia hakemaan ja hyvällä tuurilla se löytyy ja pysyy mukana toisella tai kolmannella yrityksellä.
Vai teetkö niin, että kirjoitat toimitettavan asian jo heti alkuunsa paperille?
Minulle itselleni "post it" laput ovat korvaamattomia varamuisteja!
Vastaukset 14
Vanhimmat
...toiminnut suhteellisen hyvin "ääneen" sanominen.
Esim. menen kauppan ja minulla ov n vaikka 3 ostosta, luettelen ne ääneen itselleni, jopa matkallakin:)
Laput on tämän päivän sana. Ei meinaa pärjätä enään ilman muistilappua. Johtuneeko siitä että on liian paljon muistettavaa.Suuri tiedon tulva myös vaikuttaa siihen että osa asioista karisee pois muistista ja se kyllä harmittaa.
Itse olen kokenut että on aivan liian paljon sellaista turhaa infoa esim. työnantajan puolelta, tulee sivu tolkulla sellaista "vähäpätöistä" tietoa jolla nyt ei välttämättä tee mitään. Tärkeät asiat saisi laittaa selkeästi tiedotteeseen ilman turhia sepustuksia
Lähettäjän olisi hyvä "sensuroida" informaatiota!
Sitäpaitsi minusta suullinen tiedottaminen on monessa tilanteessa tehokkaampaa...jokainen saa itse merkitä muistiin sen minkä kokee tärkeäksi ja muistamisen arvoiseksi.
Kuuntelen mieluimmin pulen tunnin esitelmän, kuin luen 50 sivua huonosti kirjoitettua tekstiä.
PS. Minulla ei onneksi tavallisesti ole vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, mutta aikaa on niukanlaisesti...;)
jotain, matkalla huomaan ties mitä ja korjaan tavaroita ja muistan taas uuden jutun, kun vihdoin pääsen sinne minne olin menossa, en enää muista miksi.
Menen takas ja sama alusta. Ehkä kolmannella kerralla jo onnistun muistamaan. Siten kuluu kaiken tekemiseen ihan hirveesti aikaa, muistin perässä pyöriessä.
Se vain harmittaa, et kun olen elänyt elämääni siten ihan täysillä, että on mitä vanhana kiikkustuolissa muistella, niin jos dementia iskeekin, niin ettei muista mitään. Se todella harmittaa.
mä päivitin tässä loppukesällä valokuva-albumia.
Kuvia on kertynyt lapsuusajoilta asti, kansakouluaikaisien luokkakavereiden nimiä en ihan tarkkaan muistanut.
Siis oli sillai joutilasta aikaa (polvileikkaus tehty just)ja muistin vielä, että kuka ja ketä ja missä ja milloin ja miksi.
Siinä oli muutaman päivän puuha. Joskus 70-luvulla otettujen kuvien värit on kellastuneet kummasti. Muttei se mitään, onhan "muistelmat" tehtynä.
Sitten on nämä tunnusluvut ja sisäänkirjautumiset vielä riesana. Taitaa kulua jokunen tovi, että saamme sormenjäljellä maksettua kaupassa ostokset.
vielä liputtaa eikä laputtaa. Muisti on kuin partaveitsi.
muistan vielä aika hyvin. Yritän välttää muistilappuja viimeiseen asti..
Olen jo muutaman vuoden ratkonut vaikean luokan Sudokuja.
Auttaa muistiin ihan ihmeesti.
Vaimo aikanaan kyllästyi, kun paikat täynnä lappuja, mitä pitäis muistaa tehdä. Töissä ei motkottanut edes siivooja, vaikka siellä vielä hirveämmin. Jälkeenpäin kuulin, että oli se aina roskista tyhjennellä vilkaissut, että hukattavissa oli ruksi "Ok".
Isälläni puolestaan oli "valikoiva kuulo". Ei siinä mitään vikaa. Hyvin kuuli, vaikka takakautta yritti sukkasillaan tai huopatossuissa tyttöihin lähteä.
Mutta kun äidillä sattui joskus sanomista hommista, heittäytyi heti kuuroksi. Kun äiti lopetti joskus puolen tunnin päästä, isä lehden sivuun ja rauhassa kysymään "Kulta, mitä sanoitkaan? En kuullut"
Olen ollut aina hajamielinen joten onko jonkun muunkin vaikea erottaa mikä on vain omaa hajamielisyyttä ja mikä iän tuomaa? Tavallaan hajamielisyys on osa minun persoonaani. Minulla on ollut hyvä numeromuisti ja pidän sitä yllä laskemalla käsin enkä laskimella aina kun voin. On hienoa huomata myös että oppia ikä kaikki joten opiskelemalla jotain uutta saat huomata että opit ja muistat. Opiskelen mm. kieliä koko ajan. "Post it" -laput ovat olleet minullekin aina hyvä väline. Miksi ottaa stressiä, muistaako vai ei kun apu on lähellä?! Take it easy!
hyvä oli kammarissaan sänky-potilaana ja poikansa hoiti hänet.
Aina sillon tällön poika otti saunakaljansa, ja kun se pullo suhahti aukaistaessa, kuului kamarista et mulle kans.
Itse hoitaja kertoi että ei niin varkain saanu olutpulloa auki, jotta mumma ei sitä kuullut.
Tässä matkan varrella tainnut koko elämän tarkoitus hukkaantua....tai ei ole alunpitäenkään sitä oivaltanut..huh huh..
vai mikä se nyt on??
aiheuttaako sen hyvä vai huono vaikutus....