Uskomaton määrä keskustelua täällä aiheista, joita on pidetty aiemmin visusti piilossa. Todella hyvä, että puhutaan. Tervetuloa web 2.0!
Lapsuuteni Lestadiolaisperheessä eläneenä tässä muutamia mieleen tulleita henkilökohtaisiin kokemuksiin liittyviä kommentteja rönsyilevästä keskustelusta, kun olen kuitenkin kahdella puolella pitkään elänyt.
- Lestadiolaisuuden yksi parhaita ominaisuuksia on tiivis me-henkinen sisäpiiri. Se luo tietynlaista turvallisuuden tunnetta elämään. Tämä on toisaalta vähän kaksiteräinen asia. Se joiltain osin myös erkaannuttaa todellisesta elämästä.
- Kiellettyjen / sallittujen asioiden lista on täysin mielivaltainen. Muutaman puusilmäisen puhujan keskinäisessä kokouksessa tekemät päätökset määräävät elämisen toimintamalleja koko siionille. Käsittämättömiä ristiriitaisuuksia siinä mitä sallitaan, mitä ei.
- ”Kieltolistan” mielivaltaisuutta kuvaa sen muuttuminen ajan kuluessa: minun lapsuudessa lestat jäivät luokkaan, kun muut lähtivät katsomaan televisiosta luontodokumenttia! Kuvitelkaa LUONTODOKUMENTTIA. Televisio oli niin suuri synti, että hyvä ettei sen näkemisestä laitteen kiinni ollessakin täytynyt pyytää syntejä anteeksi.
- Seksi on aivan uskomaton tabu. Ainoa minulle annettu seksuaalikasvatus oli se, kun viidennellä luokalla oppilaille jaetun valistusoppaan itsetyydytyksestä kertovaan osioon äitini oli sen pöydältäni löydettyään kirjoittanut: ”Uskovainen ei sitä tee!”
- Ehkäisykiellon määrävä tulkinta maan täyttämisestä on täysin vailla järkeä. Kuinka Jumala voi kehoittaa lisääntymään maapalloon, joka on liikakansoituksesta räjähtämispisteessä? Tuo määräävä lause on kirjoitettu 2000 vuotta, ja muutama miljardi ihmistä sitten! Miten voi samaan aikaan rakastaa maataan ja tuhota sitä teoillaan?
- Raamattua tulkitaan kuten halutaan. Sieltä poimitaan opeiksi ne seikat, mitkä saarnamiesten klaani katsoo parhaaksi. Monia muita katsotaan läpi sormien.
- Esimerkkinä edellisestä: Raamatun oppien vastaisesti vaurastuminen Lestadiolaiselle ei ole syntiä. Toimin virassa, jossa olen joutunut näkemään läheltä Lestadiolais-yrittäjien erittäinkin epäeettisiä keinoja yritysmaailmassa menestymiseen. Ei anneta köyhille, kaikki mitä saa otetaan irti.
Paljon olisi vielä seikkoja esille tuotavaksi. Joka tapauksessa kokemuksesta voin kertoa, että yhteisöstä eroaminen on äärettömän vaikea prosessi. Lapsuudesta asti kestänyt aivopesu vaikuttaa niin, että kynnys eroamiseen on korkea. Tiedän monia tapauksia, joissa nuoret ovat kiinni lahkossa vastoin omaa uskoa – säälistä vanhempiaan kohtaan. Lapsen menettäminen maailmalle on nimittäin Lestadiolaisperheelle suurempi suru, kuin kuolema!
Olen nähnyt, että Lestadiolaispiireissä tuntuu olevan yksilöllistä se, miten uskon jättäneisiin lapsiin suhtaudutaan. Vaikka musta lammas olenkin, minua ei onneksi hyljätty.
Lapsuuteni Lestadiolaisperheessä eläneenä tässä muutamia mieleen tulleita henkilökohtaisiin kokemuksiin liittyviä kommentteja rönsyilevästä keskustelusta, kun olen kuitenkin kahdella puolella pitkään elänyt.
- Lestadiolaisuuden yksi parhaita ominaisuuksia on tiivis me-henkinen sisäpiiri. Se luo tietynlaista turvallisuuden tunnetta elämään. Tämä on toisaalta vähän kaksiteräinen asia. Se joiltain osin myös erkaannuttaa todellisesta elämästä.
- Kiellettyjen / sallittujen asioiden lista on täysin mielivaltainen. Muutaman puusilmäisen puhujan keskinäisessä kokouksessa tekemät päätökset määräävät elämisen toimintamalleja koko siionille. Käsittämättömiä ristiriitaisuuksia siinä mitä sallitaan, mitä ei.
- ”Kieltolistan” mielivaltaisuutta kuvaa sen muuttuminen ajan kuluessa: minun lapsuudessa lestat jäivät luokkaan, kun muut lähtivät katsomaan televisiosta luontodokumenttia! Kuvitelkaa LUONTODOKUMENTTIA. Televisio oli niin suuri synti, että hyvä ettei sen näkemisestä laitteen kiinni ollessakin täytynyt pyytää syntejä anteeksi.
- Seksi on aivan uskomaton tabu. Ainoa minulle annettu seksuaalikasvatus oli se, kun viidennellä luokalla oppilaille jaetun valistusoppaan itsetyydytyksestä kertovaan osioon äitini oli sen pöydältäni löydettyään kirjoittanut: ”Uskovainen ei sitä tee!”
- Ehkäisykiellon määrävä tulkinta maan täyttämisestä on täysin vailla järkeä. Kuinka Jumala voi kehoittaa lisääntymään maapalloon, joka on liikakansoituksesta räjähtämispisteessä? Tuo määräävä lause on kirjoitettu 2000 vuotta, ja muutama miljardi ihmistä sitten! Miten voi samaan aikaan rakastaa maataan ja tuhota sitä teoillaan?
- Raamattua tulkitaan kuten halutaan. Sieltä poimitaan opeiksi ne seikat, mitkä saarnamiesten klaani katsoo parhaaksi. Monia muita katsotaan läpi sormien.
- Esimerkkinä edellisestä: Raamatun oppien vastaisesti vaurastuminen Lestadiolaiselle ei ole syntiä. Toimin virassa, jossa olen joutunut näkemään läheltä Lestadiolais-yrittäjien erittäinkin epäeettisiä keinoja yritysmaailmassa menestymiseen. Ei anneta köyhille, kaikki mitä saa otetaan irti.
Paljon olisi vielä seikkoja esille tuotavaksi. Joka tapauksessa kokemuksesta voin kertoa, että yhteisöstä eroaminen on äärettömän vaikea prosessi. Lapsuudesta asti kestänyt aivopesu vaikuttaa niin, että kynnys eroamiseen on korkea. Tiedän monia tapauksia, joissa nuoret ovat kiinni lahkossa vastoin omaa uskoa – säälistä vanhempiaan kohtaan. Lapsen menettäminen maailmalle on nimittäin Lestadiolaisperheelle suurempi suru, kuin kuolema!
Olen nähnyt, että Lestadiolaispiireissä tuntuu olevan yksilöllistä se, miten uskon jättäneisiin lapsiin suhtaudutaan. Vaikka musta lammas olenkin, minua ei onneksi hyljätty.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on eräs vl-uskonnon tarttuvimmista piirteistä. VL-uskossa kaikki asiat käsitellään "uskon kautta", näin jokaiselle kiellolle ja käskylle saadaan hengellinen merkitys.
"Koska Jumala käski pyhittää lepopäivän, uskovainen ei sauno sunnuntaina." Tämä opetus -niin järjetön kuin se onkin, seurasi minua vuosikaudet erottuani vl-yhteisöstä. Vaimoni oli tottunut kotonaan siihen, että lapset saunotettiin sunnuntai-iltana puhtaiksi alkavaan viikkoon. Näin meilläkin tehtin, mutta tunsin koko sunnuntaisaunomisen ajan olevani pahanteossa... Näin ne opit tarttuvat.
Toinen vl-päähänpinttymäni koskee Raamatun lukemista. Meilläkin on kirjahyllyssä useita Raamattuja, mutta en ole koskaan niitä avannut vaikka olemme uskovien ystäviemme kanssa keskustelleet Raamatun kirjoituksista. "Yksin Raamattua lukiessa voi tulla vääriä käsityksiä" -oppi ei lähde kulumallakaan.
Sen kuin otat Raamatun käteen huomenna ja menet lukemaan sitä saunaan. Tässä hyviä lukuvinkkejä:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html
Sen näkee siitä, että taistelet seurakunnan armoneuvoja vastaan. Mutta kerro epäilyksistäsi jollekin uskovaiselle niin pääset niistä eroon.
älä sekoita uskovaisa ja SRK;ta, siellä on vain vähän uskovaisa, uskomassa kyllä kuljetaan.
Kaveri kertoi todella mitä myös minä tiedän, se tynnyrissä kasvaminen jättää pannan rinnan kohdalle, kuten saatana yleensäkkin. Miten sinulla, onko seurakuntä äiti voimissaan.
Lue vastau ylempää, ei stitä saa kysä, koska se on henkilökohtainen asia, näin sanoo tosi VL.
Eli ohjeesi mukaan pane aivosi romukoppaan ja lakase ajatuksesi maton alle. Kyllä edelliset kirjoitukset osoittavat, että ko henkilöt ovat sentään tervejärkisinä päässeet irti aivopesusta.