olen käynyt pari kertaa lukemassa - nyt teen ihan aloitteen.
Tämän palstan osallistujat, te syöpäpotilaat, olette se kaikissa sairauspalstoissa "pelätyin" ryhmä! Ihmiset on joillain palstoilla ihan paniikissa, että onko se ja se patti kenties syöpää ja kun maha kurisee, pitääkö mennä tutkimuksiin ja mitä löytyykään... No, me ihmiset tietysti olemme inhimillisiä olentoja pelkoinemme - minäkin.
Mutta kun olen käynyt tällä palstalla lukemassa iloisia, kannustavia, humoristisiakin juttelujanne - olen saanut merkillistä voimaa ja osannut suhteuttaa omat pelkoni toisin.
Olette mahtavia ihmisiä! Toivon koko laajentuneesta sydämestäni jokaiselle edelleen tuota positiivista mielialaa ja huumoria - se on paras lääke moneen vaivaan. Uskon, että syöpäänkin! Te olette siitä esimerkki!
Eläkää rohkeasti edelleen!!
Tämän palstan osallistujat, te syöpäpotilaat, olette se kaikissa sairauspalstoissa "pelätyin" ryhmä! Ihmiset on joillain palstoilla ihan paniikissa, että onko se ja se patti kenties syöpää ja kun maha kurisee, pitääkö mennä tutkimuksiin ja mitä löytyykään... No, me ihmiset tietysti olemme inhimillisiä olentoja pelkoinemme - minäkin.
Mutta kun olen käynyt tällä palstalla lukemassa iloisia, kannustavia, humoristisiakin juttelujanne - olen saanut merkillistä voimaa ja osannut suhteuttaa omat pelkoni toisin.
Olette mahtavia ihmisiä! Toivon koko laajentuneesta sydämestäni jokaiselle edelleen tuota positiivista mielialaa ja huumoria - se on paras lääke moneen vaivaan. Uskon, että syöpäänkin! Te olette siitä esimerkki!
Eläkää rohkeasti edelleen!!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Niin olet hieno ihminen sinäkin. :)
kävitkö kaakkukahvilla eilen?Minulla Kusti on ottanut lobarit:)
Piristi kovasti. Käsi vaan vähän kränää,mutta eiköhän tuo tuosta tokene ajastaan. :)
hyvässä seurassa aika rientää:)Olisitkohan
rasittanut kättäsi liikaa?
Oli niin lyhyt viesti, että siitä ei selvinnyt....
ihanan ystävän luona. Matkaa oli sinne siun luokse 244km meiltä, :)
varmaan. Olen neulonut sukkia lapsilleni. :)
verestää muistoja,ja laittaa puikot heilumaan.
Onneksi rasituskivut hellittävät itsestään:)
olen käynyt lukemassa "aikalaisteni" kuulumisia. Toki joukossa on uusia tulijoita. Noilla palstoilla on melko asiapitoista tekstiä. Parasta on se, että tukevat toinen toisiaan. Huumoria niillä ei ole juuri lainkaan ollut. Rintsarit on poikkeus. Siellä joku uskaltautuu kirjoittamaan jopa vähän keveämmin.
Muut palstat on jaoteltu "miesten ja naisten" syövät, rintasyöpä, syöpä ja tietysti rinstarit. En oikein tykkää jaottelusta. Johtuneeko siitä, että viihdyn tällä palstalla niin hyvin.
kun ei jaotella eri ryhmiin,hassuttelukin
keventää mieltä:)
että sillon kun ei syöpää vielä ollut, niin ainakin minä pelkäsin ihan sairaasti saavani sen. siksi en halunnut koskaan ajatellakaan koko mörköä.kun kuulin samassa talossa töissä olevan sairastuneen, työnsin asian mahdollisimman kauaksi itsestäni. EI minulle!
eräässä lastenkirjassa pikku karhu toteaa pikku tiikerille: meidän ei tarvitse enää pelätä mitään. ei se ehkä aina ihan noin mene, mutta tämä mörkö on meille nyt tutumpi.
ei me olla mitään sen kummempia sankareita.
minun on hillittävä välillä mustaa huumoriani esim. töissä, ihmiset alkavat vilkuilla hätääntyneinä toisiinsa jos villiinnyn.
Samat on ajatukset. :) Sinulla hauska nimimerkki. ;)
töissä ei onnistu niin pitsä sitä huumoria tänne. Syöpä ei parane itkemällä tai valittamalla. Kroonisen sairauden tiimoilta osasin seurata lymfoomaa ja suolistosyöpää. Ei tullut kumpikaan. Tuli rintasyöpä ihan vaan lisämausteena keitokseen.
Hoitojen aikan en näille palstoille uskaltanut omimpia juttujani kirjoittaa. Kirjoitin ystävilleni pitkiä ja mustalla huumorilla sävytettyjä valitusvirsiä. Yksi ystävä oli työpaikallaan lukenut katkelmia kiejeistäni. Kaikilla oli ollut todella hauskaa. Oli kummasti lievittänyt heidän syöpä pelkoaan.
Tämän palsta on hyvä purkauskanava. Monipuolinen ja -ulotteinen. Toisia huumori ärsyttää toisia ihastuttaa. Niinhän se on elämässäkin. Sinä et tykkää minusta ja päinvastoin. Mitä useampi kokki sitä maukkaampi keitto.
ennen Meilahdessa käydessään,että kunhan koskaan ei joutuisi syöpäklinikalle,ettei sitä kestäisi,
ihme vaan kyllä sitä kestää.
sekin onnistuu paremmin. Oma kuorma kevenee kummasti kun ei tarvitse joka siaa rautalangasta vääntää.
tämän aloituksen pani tekemään! ( Nyt tuo "nimetön" tyrkyttää minulle nikkiän).
Olen panikoitsija ja aina ohittanut tällaisen palstan. Kun kerran ylitin pelkokynnyksen ja tulin lukemaan - omatkin pelkoni muuttuivat...Tosin eivät poistuneet, mutta se kammo "mörkö" lakkasi pelottelemasta.
Te täällä kirjoittelevat olette oiva esimerkki siitä, miten vakavaankin sairauteen voi suhtautua positiivisesti ja huumorilla - niin absurdia kuin se joidenkin mielestä voi ollakin -ei minusta!
Aina sitä toivoo, että joku (lääkäri) sanoisi että älä höpsi pelkoinesi...mutta kun ei sano. Ja aina pelottaa uusiin kokeisiin mennä...että joko nyt mulla? Tämä palsta on siksikin niin ISO LÖYTÖ!
Tsemppiä teille kaikille!
niinkuin kirjoitit.Minäkin ennen menin kovaa kyytiä syöpäklinikan ohitse, mutta sitten kun siellä talossa sai hyvää hoitoa, niin asenne muuttui.Täällä ollaan ja eletään juuri niin kauan, kuin on tarkoitus... sairauden kokeneena elämän arvot ovat ainakin minulla muuttuneet....
Tiedätkö miten muodostuu timantti.
Samalla periaatteella tänne on muodostunut niitä timantteja sinisine ajatuksineen.
Siitä se kaikki johtuu.
Niin 'ihanasti kahjoja' kuten Jatta asian ilmaisi.
Pitäisiköhän aloittaa elokuvien tekeminen. Nyt olis jo nimi valmiina 'Ihanat kahjot rannalla'
rannalla on jo moni,ja lisää saapuu.Pääosan esittäjä voi ilmoittautua,tai ketä kannatetaan:)
ja siksi halusin tehdä tuon aloitteen! (Nyt tyrkyttää tuota "nimetön"-nikkiä).
Itsekin pelkään - aina iskee paniikki, kun pitää mennä tutkimuksiin kroonisista vaivoista...joko se nyt on SITÄ?
Tämän palstan löydettyäni pelko ei poistunut - mutta muutti muotoaan ja oivalsin jotain aika uskomatonta...
Tsemppiä edelleen kaikille timanteille!
jos haluat.Sama se mikä sairaus,tai vaikkei mikään,kirjoittaa tänne omaisiakin ja yhtä tervetulleita kaikki ovat:)
tullakin - ainakin "kylään"...tuntuu niin perin lupsakkaalta porukalta.
Nyt rupesin heti ajattelemaan, että jospa tämä onkin "enne"...jos sittenkin pelkoni ja epäilyni osoittautuu oikeaksi. Minulla liki kolmen vuoden keuhkovaivoja, astma ollut yli 10 vuotta ja sitten pahenemisvaihe ei ole mennytkään ohi...Mutta en ala ruikuttamaan, kun tiedän, että täällä on todella dramaattisia elämäntarinoita ja te selvästi haluatte pitää murheet loitolla tällä positiivisella kirjoittelullanne!
Olkaa ylpeitä itsestänne! Oikeesti...
Älä päästä tuollaista ajatusta pieneen mieleesikään.
Ei tänne kirjoittelu ole enne muusta kuin ettei yksin tule höperöksi vaan pysyy pirtsakkana.
Jos tuo jonkun sairauden kantajan kanssa tekemisissä oleminen olisi enne niin olisin monissa kovissa taudeissa ollut jo kauan sitten (tuberkuloosi, kurkkumätä, hinkuyskä, tulirokko, aids ja hyvin monet muut), vaan tässä vaan vielä hengissä käpyttelen.
Olin juuri vajaa 3 tuntia metsässä.
No tietysti jotain vikaa on minussakin, ei silti eikä senpuoleen.
tuon tuberkuloosin kanssa jo 60 luvulla. Parantolaan menin kuolemaan. Täällä roikun vieläkin. Perityn kroonisen sairauden lisämausteeksi tuli syöpä. Kokemuksesta voin sanoa ettei ne kirjoittamisen välituksellä tartu. Varsinkaan kun ei enää paperilla tekstiä siirrellä.
vähän vauhko ja tuo SEN pelko kaivertaa nykyisin aika lailla. Kun aina vaan tutkitaan ja tutkitaan...kait SE lopulta sit on edessä...
Oikeassa olet - höperö taidan olla jo...?
Mutta TÄÄLLÄ on tosi-ihanaa porukkaa!
Et ole höperö tai luulotautinen. Sinulla on todellisia vaivoja. Niiden syytä ei vielä ole löydetty.
Minun syöpä ei kummoisia oireita aiheuttanut. pienen pientä kipua oli rinnan vierestä kainaloon päin. Kertaakaan ei mieleeni tullut, että se voisi olla syöpä. En pysty sanomaan antaako joku syöpä ajoissa merkkejä itsestään. Tähän voisi paremmin vastata ne, joilla on/ollut toisen merkkinen syöpä.
Elisama kirjoitti jossain vaiheessa "me kuolemme kaikki". En todellakaan tiedä ainuttakaan, joka olisi jäänyt tänne huuhailemaan.
Jatka kirjoittamista. Kerro tunteista ja tuntemuksistasi. Kokeile onko siitä apua ahdistukseesi.
Tässä yksi vanhan kansan miete "kaikella on aikansa". Mitä se sitten tarkoittaneekin. Joka tapauksessa sinä olet vielä täällä. Se on tärkein asia.
Nyt sitten lähden metsään muutamaksi tunniksi vaeltamaan.
Eläinten jälkiä tuskin löytyy, sillä suurin osa piileksii ja on paikoillaan kun on satanut uutta lunta.
Pimeä metsä on niin rauhallinen ja rauhoittava, siellä ei törmää vastaantulijoihin eikä samaan suuntaan menijöihin.
No tietysti voihan se käkieokko olla lentelemässä siellä otsalampun kanssa. Kyttää ettei minua mitkään huuhkajat vie;;))) On se niin kateellinen siipiniekka.
voi siellä metsässä oleskella,kun ei ole näkynyt
vaik etsimässä kävin:)
Joskus on ihana syvässä rauhassa kulkea
metsän siimeksessä omissa ajatuksissan:)
leuhotin metässä jo uamuhämärissä!Keräsin kuusista nuavvoo,kun tulj semmonen "askartelukuume"!Että usko,mitä kaikkii sitä suapi nuista metän antimista aikkaan!Ohkassii kelokäppyröitä kun on,niihin tehhään käpytonttuja ja nuavasta linnunpessii.Spray maalilla suhhautettaan pippuriloihin kullanvärinen pinta ja siinä meillä munat niihin pessiin!Tai-kun miulla on nuita vanahoja pärreitä,niihin liimalla kiinni käpyinneen oleva lehtikuusen oksa-vähä purkista värrii käpylöihen ja kimalletta-jo on korree!Eikä maksa paljo!
ensin seista tolohotit ja nojjailit puunrunkkoon ja kun luulit,jotta kukkaa ei ou kahtomassa,teit lumienkelin sinne mehttään!
niin vaikka mitä saa askarreltua metsänantimista,
ja sellaisia ei kaupasta löydy:)
Vae piäsit sinä sen näkemmään.
Kyllä selekä kastu ja sitten pitihi juosta loppuaeka kun Hatin hurtta.
maksaa paljon...laitat hyvän hinnan niille ja myyt eteenpäin. Paas laittaen miullekkii tänne -tytöt tykkäis!
olla.