Ensin olin yksinäinen ja koulu kiusattu.
Sitten sain muutaman kaverin, jotka huijasivat sen kun kerkesivät ja olivat kavereita vaan sen takia että voisivat lainata multa jotain jne...
Nykyään kun minulla on kavereita jotka ovat kanssani kun pitävät minua hyvänä tyyppinä niin en pysty luottamaan heihinkään vaan luulen koko ajan että he yrittävät käyttää vaan hyväksi.
En haluaisi enää jatkaa samalla tavalla, koska kohta niitä kavereita ei enää ole kun yritän vältellä heidän seuraansa etteivät he vain hyväksi käytä.
Sitten sain muutaman kaverin, jotka huijasivat sen kun kerkesivät ja olivat kavereita vaan sen takia että voisivat lainata multa jotain jne...
Nykyään kun minulla on kavereita jotka ovat kanssani kun pitävät minua hyvänä tyyppinä niin en pysty luottamaan heihinkään vaan luulen koko ajan että he yrittävät käyttää vaan hyväksi.
En haluaisi enää jatkaa samalla tavalla, koska kohta niitä kavereita ei enää ole kun yritän vältellä heidän seuraansa etteivät he vain hyväksi käytä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lopeta se välttely! jos ei onnistu oot kyl aika pattitilanteessa! muuta en ossaa sannoo...
Että olet nyt jonkun verran vanhempi kuin silloin kouluaikana. Samoin ovat nykyiset kaverisikin. Elämäntilanteesi on muutenkin toinen kuin silloin kun sinua vielä pystyttiin kiusaamaan. Uskalla luottaa ystäviisi. He ovat eri tyyppejä kuin ne paskiaset jotka sinua mobbasivat.
Se on kyllä totta mutta se on vaan vaikeaa ajatella että joku tudella pitäisi minusta vain ystävänä mutta tuo on kyllä totta että elämän tilanteeni on ihan päinvastainen kuin silloin.
Olen kyllä kaupungilla käydessä kin nähnyt heitä ja he ovat olleet kuin eri ihmisiä. Mutta kun heistä on juurtunut päähäni se tietty mielikuva että millaisia he ovat.
Se taitaa olla se suurin ongelma sen liittäminen muihinkin ihmisiin.
Joo tuo kyllä pitää paikkansa. Mutta kun silloin kun tuollaista oli niin siinä oli mukana niin suuri porukka että silloin sain päähäni jostain että kaikki ovat sellaisia. Silloin jäi ihmisistä vain sellainen mielikuva että kaikki ovat saman laisia kun ei muun laisia tuntenut.
Oon kyllä miettinyt että jos kertoisin kavereilleni mitä tunnen ja ajattelen niin se voisi kyllä helpottaakkin. Samalla pelkään ettei miunlla ole kohta heitäkään kun tuollain ajattelen.
Olen nyt myöhemmin nähnyt niitä entisiä kiusaajia ja muita ja he ovat olleet ihan erilaisia ja jopa mukavia. Mutta kun se on vaan niin vaikea unohtaa.