Pitkäkarvaisen karvan hoito

Pitkä karvaista marsua pitää harjata ja kammata päivittäin.
Itse suosittelen kuivikeeksi puupelettiä.

Minulla on Sheltie-naaras ja Coronet-uros, molemmat n. 3 kk. Nyt olen alkanut hoitaa niiiden turkkeja.

Joka toinen päivä kampaan ne ensin tavallisella ihmisen muovikammalla. Teräskampa voi olla liian "julma."

Kampaamisen jälkeen harjaan ne kissojen harjalla.

Kampaaminen ja harjaaminen tapahtuu päästä peräpäähän, siis suunta.

Turkinhoito tapahtuu jaloittelun yhteydessä iltaisin.

On tärkeää totuttaa marsu turkin hoitamiseen jo pienestä pitäen.

Tärkeää on siis ensin kammalla selvittää mahd. takut. Hoidon jälkeen niiden turkki on selvästi paremman näköinen. Urokselle kasvaa komeampi turkki. Uros-Coronetilta kampaan siis myös pään jakauksen, joka on keskellä päätä.

N. 4 kk. ikäisestä lähteien on turkin hoito sitten joka päiväistä. Turkki kasvaa n. 2,5 cm kuukaudessa ja jatkuvasti.

Eläin täytyy olla "täydessä turkissa", eli turkkia ei saa leikata, jos aikoo viedä sitä marsunäyttelyiden ulkomuotoluokkaan.

Jos risteytysmarsulla on pitkä turkki, sitäkin on hoidettava.

Pitkäkarvaisten turkin hoito on aikuisena joka päiväistä, siksi siis työlästä. Usein ekaksi marsuksi suositellaankin lyhytkarvaista, jonka turkkia ei tarvitse hoitaa pesua lukuunottanmatta. Mutta pitkäkarvainen hyvin hoidettu marsu on upea.

Pitkäkarvaisen marsun turkki on pestävä, jos se on likainen tai haisee esim. pissalle. Olen joutunut pesemään Sheltie-naaraan takapäätä, koska se ei ole niin siisti kuin uros.

Jotkut ovat sitä mieltä, että jokaiselle pitkäkarvaiselle tulisi olla omat kampa ja harja, koska niihin tarttuu marsun hajua ja voi johtaa siihen, että marsu alkaa pureksia turkkia ja ulkomuotoluokan näyttelykelpoisuus menetetään. Meillä ei ole käynyt niin.

Toki leikatun turkkisen voi viedä ns. "klipattuun luokkaan", mutta se ei voi saada mahd. muotovalion arvoa.