Raimo Sirkiän laulaessa "Nuoruusmuistoja" Sata-Häme soi konsertissa sai Kai de Puukin aiheen muistella eräitä muistoja nuoruudessaan.
Parhaina pidän iltaisia leirinuotioita tarinoineen. Metsän siimeksessä järven rannalla pienessä ryhmässä nuotion tulen kajossa ihminen voi availla usein hyvinkin salaisia tuntojaan.
Tutussa seurassa tarinat alkavat nivoutua toisiinsa. Nuotiotulella on merkillinen vaikutus sen äärellä istujiin. Se on jonkinlaista taianomaisuutta. Tarinankertojana muistan erityisesti Sulo Karpion monia muitakin. Nuori poika aivan eläytyi mukaan. Poikien keskuksessa vie-
raillessani Karpio antoi oman kirjansa vieraalle lahjaksi.
Parhaina pidän iltaisia leirinuotioita tarinoineen. Metsän siimeksessä järven rannalla pienessä ryhmässä nuotion tulen kajossa ihminen voi availla usein hyvinkin salaisia tuntojaan.
Tutussa seurassa tarinat alkavat nivoutua toisiinsa. Nuotiotulella on merkillinen vaikutus sen äärellä istujiin. Se on jonkinlaista taianomaisuutta. Tarinankertojana muistan erityisesti Sulo Karpion monia muitakin. Nuori poika aivan eläytyi mukaan. Poikien keskuksessa vie-
raillessani Karpio antoi oman kirjansa vieraalle lahjaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisitpa ollut Allpilavalla Hesassa 50-luvulla Juhannuksen vietossa.
Dallape soitti ja jos muistat kappaleita, alla vaahteran sävel suruinen... Maan tietä pitkin troikka kiirehtää...Budabestia... ja monta muuta ihanaa stygiä. Kundit oli komeita rasvalettejä. Parhailla oli kunnon lättähatut ja kapeat teräväkärkiset kengät. Silloin viellä miehillä oli miehen tuoksu. Mihin sekin on hävinnyt?
Tanssi tyyli oli poski poskea vasten ja kundi oli kuin vähän rähmällään naisen päällä ja askeleet oli pitkiä.
Tanssien päätyessä monet parin löytäneet jäivät kallioille istumaan.Siinä oli kesäillan romantiikkaa kaupunkilaisille. Monet lähistöllä asuvat pitivät ikkunoita auki, että saivat kuunnella muoti iskelmiä. Niitä ei näet radiossa paljon soiteltu, muuta kuin lauantain toivotuissa.
Täytyy varmaa ottaa terävät näiden muistojen kunniaksi.
Linnanmäellä kävin 1957- joitain kertoja tanssimassakin,Kim Borg ja The Delta pojat oo la laa Kallioilta katselin Eläintarhan ajoja, Sibeliuksen hautajaissaaton seuraaminen syksyllä -57 sieltä oli todella unohtumaton näky. Kallioilla yritettiin lueskella jotain tenttikirjoja, kuviakin on.
Filminä tulee muistikuvia. Espoossa kävin jollain lavalla, Mäntsälä taisi silloin olla melkoinen tanssipaikka. Turussa Ruissalo ja sitten jokunen lava Helsinkiin päin. Opiskelijapojalla sattui olemaan kavereita, joiden kyydissä pääsi liikkumaan. Itse pidin Matti Heinivahosta. Tamara Lund Turun kaupunginteatterissa teki unohtumattoman vaikutuksen. Pidin hänen esityksistään ja eritoten äänestään.
Kävinhän minäkin niihin aikoihin juuri alppilavalla ja linnanmäellä, olimme juuri vuonna 57 muuttaneet vanhempieni kanssa Porvoosta, jonne olimme pohjanmaalta muuttaneet.
Vanha äitini asuu vieläkin siinä melko likellä linnanmäkeä.
Meillä tytöillä oli lyhyt matka mennä tanssimaan, kuten myöskin kun se kultuuritalokin valmistui.
Se taidettiin suureksi osaksi tehdä talkoovoimin, niin on minulle kerrottu.
Siellä kultiksella muuten mieheni tapasinkin.
Voi niitä aikoja ne oli ihania aikoja , vain muistot enää mielessä, mutta onneksi on niitä.
Kultiksella soitteli Erik Lindstöm siinä vanhojen puolen pienessä eteiskulmassa ja oli vekkuli mies, iski silmää meille tytöille kun siinä hetken viivähdimme kuuntelemassa ja katsomassa soittajia, musiikki soi kaikkiiin huoneisiin, niitähän oli paljon siellä alakerrassa.
Perheemme muutti Brahenkadulle, johon valmistui kaupungin uusi vuokratalo joskus v -46 muistaakseni. Silloin viellä kulttuuritalon tontti oli hiekka kuoppaa, josta haettiin hiekkaa kuorma-autoilla. Makasimme hiiren hiljaa kakaroiden kanssa ylhäällä hiekavuorien päällä ja katselimme kun kulman ilotytöt veivät kuoppaan asiakkaitaan.
Siinä eka oppitunti niistä hommista.
Mielenkiintoisimpia reissuja oli kerana käydä Pitkämöönkylän Hevonharjalla ja hiekkamontuulla.
Aipä olisi uskonu minkälaanen poika kasvaa Saiman ja Aarnen esikoispojasta, jott "oikeenko sellaanen tarvittoo vielä sukset", oli Järvisen suksitehtaan johtaja sanonut kun pojalle piti saada jonkunlaaset hikilaudat, mittaa kun oli kertynyt liki pari metriä. Me isommat pojat kiusottelimme "häjympiä poikia" ja teimme kaikenlaisia kepposia. Hevonharjan vieressä virtaavasta luomasta sai tammukoitakin.
Lentopallossa kylän pojat olisivat saattaneet tehdä saman kuin nyt Perungan pojat Lapin pikkukylässä - voittaa vaikka Suomenmestaruus !
"Kolmatta linjaa tepasteltiin. Nahkapohjaisiin kenkiin piti tietysti liimata kumiset puolipohjat, muutenhan "lumikengistä jäljet vain jää" Åke Lindmania, lainaten, mainiota palloilijaa luistimilla ja ilman seuratessa.
Kaitsu Pahlman palloili ja soiittikin Helgen ? orkesterissa.
Arvid von Martens oli yhdessä Viljami Kalliokosken kanssa miellyttäviä oman tiensä kulkijoita ja hengen jättiläisiä, joiden kanssa nuori poika sai keskustella "kuin miehet keskenään". Tuohon puoleen lisäisin Kalliolan Sireniuksen ja Kuusen veljekset, Matti ja Pekka (60-luvun sosiaalipolitiikka) sekä historian opettajani Hannu Soikkanen "Peräseinäjoki" vertauksineen. Voitto Viroa sai kuulla ainakin Lauttasaaren kirkossa ja useissa paneelikeskusteluissa, jotka olivat hyvin suosittuja silloin.
Kirjastoista pidin erityisesti Kallion kirjaston lukusalista. Maalaispojalle se avasi aivan uusia maailmoja.