Eli haluaisin vähän kysellä miten perheet on jaksaneet kun toinen vanhemmista sairastuu ja oletteko saaneet apua perheen arkeen? Mitä apua?
Meillä vuosi mennyt sulatellen tätä nimikettä, miehen ehkä enemmän ja elämä pysähtynyt. Mies käy juttelemassa 1 kerran 2vko:ssa mutta siinäpä se apu tähän asti.. Lääkkeet on auttaneet harhoihin ja elämä pitkästä aikaa rauhallista, liian rauhallista. Mukaan tullut olut joka päiväiseksi juomaksi. Meillä 2 pientä lasta ja olen aika sitkeesti yrittänyt sinnitellä. Sosku yrittää antaa perhetukea juttelemalla,mutta miehen täytyy haluta sitä. Tuntuu että muu perhe on jätetty heitteille ja vain sairastunutta henkilöä autetaan. Minulla alkaa välillä ymmärrys loppua kun hoidan kaiken kotityön remonttityöt.. mihin vedetään raja sairaudelle ja laiskuudelle. Miehellä lievä skitsofrenia, eli näyttää ja kuulostaa ihan normaalilta kun ottaa lääkkeet(välillä unohdan itsekkin hänen sairauden). Kaikki lääkärit ja sos. työntekijät ihmetelleet miten sitkeesti oon jaksanut puurtaa.. Eikö meillä ole tulevaisuutta? onko niin että sairas jää aina yksin? Onko paras vaihtoehto luovuttaa? Minä ainakin ajattelen sitä asiaa että: Entä jos minä sairastuisin, voinko luottaa puolisooni? En aijo jättää häntä yksin sairauden kanssa, ainakaan vielä. Täällä missä asutaan ei ole vertaistukiryhmiä, lähin olisi 70km päässä..joten siksi kyselen täällä.
Meillä vuosi mennyt sulatellen tätä nimikettä, miehen ehkä enemmän ja elämä pysähtynyt. Mies käy juttelemassa 1 kerran 2vko:ssa mutta siinäpä se apu tähän asti.. Lääkkeet on auttaneet harhoihin ja elämä pitkästä aikaa rauhallista, liian rauhallista. Mukaan tullut olut joka päiväiseksi juomaksi. Meillä 2 pientä lasta ja olen aika sitkeesti yrittänyt sinnitellä. Sosku yrittää antaa perhetukea juttelemalla,mutta miehen täytyy haluta sitä. Tuntuu että muu perhe on jätetty heitteille ja vain sairastunutta henkilöä autetaan. Minulla alkaa välillä ymmärrys loppua kun hoidan kaiken kotityön remonttityöt.. mihin vedetään raja sairaudelle ja laiskuudelle. Miehellä lievä skitsofrenia, eli näyttää ja kuulostaa ihan normaalilta kun ottaa lääkkeet(välillä unohdan itsekkin hänen sairauden). Kaikki lääkärit ja sos. työntekijät ihmetelleet miten sitkeesti oon jaksanut puurtaa.. Eikö meillä ole tulevaisuutta? onko niin että sairas jää aina yksin? Onko paras vaihtoehto luovuttaa? Minä ainakin ajattelen sitä asiaa että: Entä jos minä sairastuisin, voinko luottaa puolisooni? En aijo jättää häntä yksin sairauden kanssa, ainakaan vielä. Täällä missä asutaan ei ole vertaistukiryhmiä, lähin olisi 70km päässä..joten siksi kyselen täällä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yritä kuitenkin ettet itse uuvu.Soskuille en
kuitenkaan valittelisi,ehdottavat pian lasten
sijoitusta.Voimia sinulle,käänny vaikka terveyskeskuksen puoleen jossa voit tilanteestenne keskustella.
"parantua", jos luottaa tieteeseen.
Kerro sähköpostiosoitteesi, niin saatan jonkun ajan sisällä ottaa yhteyttä.