Alkoholismini

varmuudella, miten sinä pääsisit, mutta voin kertoa, että itse pääsin siitä eroon astumalla ensimmäiseen AA-ryhmän palaveriini. Samoin on käynyt tuhansille muille suomalaisille alkoholisteille.

Apua on saatavilla.Se on sinusta kiinni oletko halukas etsimään ja ottamaan vastaan. Jos ajattelet että olet vielä liian nuori jonnekin pappojen AA-kerhoon, voin sanoa että siellä on nuorempiakin. Ei alkoholismi ole iästä kiinni, tuntuu että joillakin se on synnynnäistä ja hirttää heti päälle. Olet nuori, elämä edessä, mutta jos jatkat, eletty elämä saattaa olla takana. Ei juovana alkoholistina ole oikeaa elämää, harhaa ja tuskaa vain. Rohkeasti mukaan ja tsemppiä sinulle

alkoholilla saa olon niin mukavaksi ja asiat luistaa, niinpä..minä tiedän kyllä.
Riippuvuudesta voi päästä eroon mutta se vaatii lujaa tahtoa ja asennetta. Riippuvuus voi pahentua ja se johtaa alkoholismin eri asteisiin.
Raittiutta et tule löytämään mistään, se löytää sinut aikanaan, nimittäin alkoholismi on oma valinta, sano jesuiitat sitten mitä tahansa.
Se miten riippuvuudesta pääsee eroon on yksinkertaista. Juominen on lopetettava ja piste.

Olet oman elämäsi seppä ja itse päätät mihin suuntaan haluat että polkusi menee. Aloita siitä, että et juo huomenna, huomenna teet sitten uusia päätöksiä. Kuvitella voit missä ja miten näet itsesi vuoden kuluttua. Näetkö itsesti raittiina vai lihavampana ja rumempana kuin nyt?
Elämäsi ei enään koskaan tule olemaan alkoholin suhteen tavallista, kohtuukäyttöä harva enää oppii.

kohtaa totuus.

-asioita tulee ja menee, mutta alkoholismi pysyy aina.

Jos alkoholi täyttää jatkuvasti ajatuksesi ja juominen on alkanut tuhota elämääsi, on sinun syytä hakea itsellesi ulkopuolista apua.

Olet varmaan itse yrittänyt jo vuosien ajan vähentää ja lopettaakin juomista, mutta juominen onkin vain lisääntynyt, vai mitä?
Noin sen on pitänytkin mennä, sillä 95% kaikista suurkuluttajista ja alkoholisteista epäonnistuu yrityksessään lopettaa juominen itse.

Alkoholismi on aivan jotain muuta kuin vain pelkkää viinan kaatamista kitusiin. Siihen liittyy aina kokonainen valheellinen maailma, valheellisine käsityksineen itsestä ja läheisistä ihmisistä. Siksi siitä toipumiseen onkin ehdottomasti saatava ulkopuolista apua, sillä todellinen minäkuva ei muuten paljastu alkoholistille.

Onneksi sitä apua on saatavilla, sinun tarvitsee vain haluta ottaa se apu vastaan.

Tilanteesi kuulostaa siinä mielessä oikein hyvälle että olet noin nuori ja viinankäyttösi tuntuu olevan jo ryöstäymässä käsistäsi.Nimittäin uusi elämä odottaa jos olet valmis luopumaan vanhasta.En tietenkään halua painostella enkä ahdistella,enkä suinkaan viisastella vaan kerron lyhykäisesti oman kokemukseni:Itse olen 20vuotiaana 6vuotisen "alati pahenevan juomaputken"kuoleman rajamailta päässyt AA-ryhmän vaikutuspiiriin.siitä on ollut seurauksena että 22.11-07 tuli 26vuotta yhtäjaksoista elämää ilman alkoholia.Eikä ole tarvinnut katua,vaikka alkuräpistely n.vuoden ajan oli helvetin vaikeaa.Tuntu et koko aa on perseestä ja mikään muukaan ei auta.Mut vanhemmat aa-laiset jakso tukee omalla esimerkillään ja opettivat minut puhumaan kullosistakin olotiloistan ja tuntemuksistani asioiden oikeilla nimillä.On kannattanu..nykyään voin puhua itestäni täysin avoimesti,riippumatta siitä mistä mono puristaa.Tärkein asia ihan sillon alkuun oli se että mä uskoin vanhempien aa-laisten "neuvon"eli itsekoetun asian,että käy alkuun mahdollisimman paljon ryhmissä.Ainakin kerran päivässä/illassa.Vaikka miten vitutti laahasin luuni ilta toisensa jälkeen ryhmään.Epäusko ja kaikkinaiset syötit viinanhimo mukaanlukien meinas syöstä entisiin elämäntapoihin päivittäin,mutta ryhmässä käymällä ja toisten tuella selvis aina päivän iltaan.Ja päiväsaikaankin toiseen kaltaiseensa yhteydenpito autto suuresti.Sitten joskus tossa n.2vuoden tietämissä(tällä tarkotan aa-raittiutta),viinanhimo katos kokonaan,eikä oo tähän päivään takas tullu:)Nykyäänkin käyn säännöllisesti vielä ryhmissä.Ainakin kerran viikossa.Tämä on elämäntapa ja saan olla aa-lle loppuelämäni kiitollinen.Kaikki hyvä mikä elämääni on tullut on tämä uusi elämäntapa tuonut mukanaan,muttei kyllä mitään pahaa.Viinaton pää on antanut mahdollisuuden hoitaa itseensä ja elämäänsä muillakin osa-alueilla kuntoon!Joten en tässä itestäni nyt tämän enempiä,mut sulle haluisin antaa toivoo ja uskoo et mitään et oo vielä menettäny.!Ensin on juotava ittensä pohjaan et voi ottaa parempaa vastaan.Sen verran vielä tuosta alkoholismisairaudesta et se on pirullisen salakavala ja alati paheneva paskiainen.Kun on kerran "alkoholisti,on aina alkoholisti"se ottaa kyllä omansa ja rankalla kädellä.Eikä tunne kohtuukäyttämistä.Mulla itelläni ei tosiaan ollut muuta vaihtoehtoo kun "päivä kerrallaan"täydellinen pidättäytyminen siitä kohtalokkaasta ensimmäisestä ryypystä.Ja koen kyllä vakaasti että itse sain tuosta pelastavasta oljenkorresta kiinni aivan viime hetkinä!Olisin kyllä kuollut viinaan ja siihen itsetuhoisuuteen!Varmasti sinunkin kotipaikkakunnaltasi löytyy aa-ryhmä tai useampikin,joten kokeilemalla ennakkoluulottomasti voit päästä uuden elämän alkuun::)Eikä se ole mikään vanhojen spurgujen kohtaamispaikka ,vaan miesten ja naisten toveriseura/vertaistuki,nuoria ja vanhempia ja kaikkee siltä väliltä ja eri yhteiskuntaluokista.Alkoholismihan ei tunne säätyä eikä muutakaan asemaa,vaan vie säälimättä mennessään.JOTEN ÄLÄ ANNA PERIKSI VAAN ETI ITELLES APUA AJOISSA.ET OLE ASIAS KANSSA YKSIN!SELVIIT IHAN VARMASTI JOS ITE SITÄ HALUAT.LÄMPIMIN TERVEISIN TUNTEMATON YSTÄVÄSI

promillet noin lyhyen juomisen jälkeen noin nuorena.
Oletko milloin viimeksi/millonkaan käynyt testaamassa maksa-arvot???Vaikuttaa vähän siltä ettei sisuskalut enää jaksa polttaa myrkkyjä pois kropasta.