Haluaisin lukea kyseisen klassikon, mutta minua on kehotettu jättämään se väliin kirjassa esiintyvien julmuuksien vuoksi. Mitä mieltä olette, kannattaako se siitä huolimatta lukea? En ole kauhean herkkä, mutta toisinaan saatan ahdistua jos kirja on todella raaka tai väkivaltainen.
Mitä mieltä olette Kärpästen herrasta?
Daurl
151008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...miten joku voi kehottaa olla lukematta tuota klassikkoa perusteella "SIINÄ ESIINTYY JULMUUKSIA" ....eihän toi voi olla totta????????
...tarkoittaako toi että niitä julmuuksia on niin paljon että se on itsestäänselvää vai sitä että niiden takia ei kannata jättää mitään klassikkoa lukematta? Valota vähän lisää...
Kärpästen herrat kirjassa on todellakin sarjamurhaamista, kärpäsiä tapetaan armotta lätkimällä niitä kärpäslätkillä...
- vieläpä keihästämällä! Ja taisi niistä pojistakin pari kuolla, ennenkuin apuun tuli "deus ex machina". Se loppuratkaisu olikin kirjan heikoin kohta, mutta kaiken kaikkiaan sen täytyy olla varsin hyvä tarina, koska muistan sen näin hyvin vielä 20 vuoden jälkeen.
Kyllä sä sen todellakin voit lukee. Musta se ei ollu kovin hyvä, siis se aihe, mutta kirja oli kirjotettu hyvin. Et eiku lukeen vaa. Musta siinä ei ollu Liikaa julmuuksia, että niiden takia pitäs jättää väliin.
Lue ihmeessä, hyvä kirja se on. Vai että julmuuksia... kuka ihme sinulle on niin sanonut - ei se mitenkään pyöri väkivallan ympärillä, todellakaan.
Avaat vain television, katsot varttitunnin ja saat julmuuksia kymmenen kertaa enemmän kuin tuosta kirjasta.
Sanoisin, että kirjassa esiintyvät "julmuudet" ovat pääasiassa vain psykologisia. (Kyllähän siinä kuolemakin on mukana, mutta mitään varsinaista teurastustarinoilla mässäilyä ei ole luvassa.)
Suosittelisin kyllä lukemaan, kirja on ihan loistava anti-Robinson Crusoe:)
Kiitti mielipiteistä, taidanpa kipittää pian kirjastoon lainaamaan kyseisen opuksen!
Olet oikeassa: kirja kartoittaa nimenomaan julmuuden, tai väkivaltaisuuden, psykologiaa.
Kirjailija kuvaa keskenkasvuisten joukkoa, joka joutuu yllättäen elämään täysin omilla ehdoillaan. Joukko koostuu pikemminkin lapsista kuin nuorista. Se kehittää itse omat sääntönsä, oman "yhteiskuntansa", omat valtataistelunsa, jopa oman uskontonsa. Tällainen pienoisyhteiskunta, kun se toteutuu lapsien henkisillä edellytyksillä, muodostaa erittäin mielenkiintoisen vertauskohdan "oikeata" yhteiskuntaamme ja siinä vallitsevia moraalikäsityksiä arvioitaessa.
Lapsille on ominaista mieltää elollisetkin olennot "esinemäisinä", josta johtuen heiltä jossain määrin puuttuu kykyä eläytyä kanssaihmisen tuntemuksiin, jopa tämän tuntemaan fyysiseen kipuun. Tästä johtuen "Kärpästen herrassa" kuvattu väkivaltaisuus on omalaatuistaan. Voidaan ehkä sanoa, että myös rintamasotilaat taisteltuaan etulinjassa joitakin aikoja taantuvat vastaavalle lapsen tasolle ja lakkaavat tuntemasta mitään myötätuntoa. Tämä elämyskyvyttömyys vammauttaa ihmistä, tekee hänestä enemmän tai vähemmän pysyvästi tunneinvalidin.
Kirja on hyvä --- näillä saatesanoilla suosittelen sitä jokaiselle ajattelevalle lukijalle. Tekijä William Golding ei ole turhaan nobeliansa saanut.
Olen lukenut kirjan vain kerran pikkuisen alta parikymppisenä eli reilu 10 vuotta sitten.
Jäi mieleeni järisyttävänä / järkyttävänä lukukokemuksena. Erittäin hyvä kirja.
Muuten loistavassa ja loppuunajatellussa Kärpästen herrassa on muuan karkea asiavirhe. Juonta tai sanottavaa se ei latista, mutta onpahan kiva esimerkki siitä ettei kirjailijakaan aina jaksa ajatella kaikkia yksityiskohtia loppuun saakka.
Julistakaamme tieto- ja nokkeluusvisa: kuka huomaa tämän asiavirheen?
Taitaa olla liian vaikea kysymys. Kerro vaikka vihjeeksi se että asia liittyy likinäköisen Possun silmälaseihin.
jos virhe on siinä ettei likinäköisen laseilla synny polttopistettä? Jos on miinuslasit, niillä ei nuotioita sytytellä?
Erehtyy se nobelistikin. Tai eihän se erehtyessään ollut nobelisti.
Ne prillit kääntää toisin päin? Onnistuuko sitten?
sanon, että siinä kirjassa oli sellanen rytmi, että se kiihtyi koko ajan loppua kohden... (ainoa lukemani juuri sellainen kirja...)
Loistava lukukokemus (n. 15 v sitten ... ja joskus uudelleen...)
Suosittelen!