Pelkään nyt jo uutta vuotta lähinnä viime uuden vuoden vuoksi. Se oli jotain hirveää; mesessä roikkumista, odottamista, että kehtaa jo mennä nukkumaan, kauhea ahdistus päällä ja melkein itketti. Päätin, että tämä on viimeinen uusivuosi, kun näin sitä "vietän". Nyt vuosi on taas kulunutja huomaan ,että lähtöpisteessä ollaan taas. Ei siis mitään hajua minne voisin mennä. Lukiosta ei ole iloa tässä suhteessa. Ainoa toivoni on ottaa yhteyttä entisiin ala-aste kavereihini jotka tapasin viimeksi 5kk sitten, mutta 6 vuoden aikana olen tavannut heidät vain kolmisen kertaa. En haluaisi antaa yksinäistä kuvaa kuitenkaan änkeämällä väkisin heidän bileisiin. Miten kannattaisi asiaa lähestyä mielestänne? Kysyä joululomalla kylmänraakasti mesessä "Nähäänkö huomenna/ylihuomenna tai jopa heti"? Jos saisin tapaamisen ja vietettyä aikaa sinä päivänä ja olisi kivaa, niin ehkä joululomalla näkyisi useamminkin ja sitäkautta pääisisi uudeksi vuodeksi pois kotoa.... Tämä on varmaan taas teoria, joka on kaukana toteutuakseen. VINKKEJÄ/NEUVOJA?
Ei helkkari kohta uusivuosi!
18-vuotias
4878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mitä väliä jollain uudellavuodella, päivä se on niinkuin muutkin. samalla lailla sekin vaihtuu yöksi psykedeelisesti toistettaessa päivittäisiä rutiineja. ei mitään uutta.
Kannattaa vain rohkeasti kysyä. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeammaksi se muuten käy... usko pois. Kun vielä opiskelee niin on paljon helpompaa tutustua koulukavereihin ja tehdä heistä ystäviä. Koulujen loputtua on erittäin vaikeaa tavata uusia ihmisiä. Työkavereista tuskin kukaan haluaa ystävää.
"Koulujen loputtua on erittäin vaikeaa tavata uusia ihmisiä."
Aika vaikeelta tuo ainakin musta tuntuu. Koulut loppu viime keväänä. Koko elämä siinä samalla. Eipä jäänyt kavereita eikä yhtään mitään. Yksin tulee oltua nykyään jatkuvasti, masentaa. Hankala paikka kun ei ole mitään käsitystä mitä pitäis seuraaks tehdä. Sosiaaliset suhteet? Kaupan kassa. Eipä taida muita:( Joku lääkitys ehkä auttais mutta ei taas niitä sivuvaikutuksia jaksa. Aika paskaks menny tämä elämä, ihan liian masentavaa ja yksinäistä. Joskus menny niin passiviiseks olo että kun ruoka on loppunu ei oo kehdannu hakee kaupasta lisää ja sitten ollu syömättä päivän tai pari ja lopulta pakko käydä siellä että ei kuole nälkään. Jotain muutosta tähän pitäis saada kun tietäis vaan että mitä. Ilman lääkitystä sitäpaitsi sosiaaliset tilanteet ahdistaa useimmiten, en nyt sanois että paniikkihäiriö mutta joku ujous tai vastaava ja elämä menee päin persettä. Ei kai sitä jaksa edes itteensä tappaakkaan vaikka joskus käyny mielessä.
Itse vääntäydyn varmaankin edes johonkin keskustan baariin tai bileisiin, kun edellisinä vuosina uudesta vuodesta on kuitenkin ollut myönteisiä kokemuksia.
Uutena vuotena liikkeellä on runsain määrin tutustumishaluisia tyttöjä (eli kyseessä on siltä kannalta poikkeuksellinen ilta) ja vaatii jonkinlaista erityislahjakkuutta olla päätymättä uutenavuotena ravintolan nurkkaan pussailemaan.