Jätin sut kyllä monta kertaa ihmettelemään omaa outoa käyttäytymistäni. Näin sun ilmeestä, että ihmettelit minua.
Samalla menetin sinut sä jaksoit uskoa minuun ehkä liiankin pitkään näin sen sun katseesta monta kertaa. Et sinä ihan jokaista katsonut samalla tavalla kuin minua. Tiedän ettet tahtonut minulle mitään pahaa. Olit ehkä ihastunutkin minuun, etkä niin vähääkään vaan taisin romahduttaa sun kuvan itsestäni, koska mokailin niin paljon. Enkä sitä voi enää mitenkään korjata. Olin sisältä niin rikki, että en olisi pystynyt parempaan. En vain mitenkään olisi pystynyt olemaan henkisesti suurempi ihminen. Kun vain voisinkin selittää.
Se että menetin sut teki kipeää, mutta lopulta löysin oman itseni ja löysin viimeikin suunnan ja tarkoitusen elämälleni ja sinä olit osa sitä vaikka et ehkä itse sitä tajunnut en sitä itsekään tajunnut kuin vasta nyt. Viimeinkin tajuan kuka minä olen ja tajuan omat ainutlaatuiset kykyni.
Samalla menetin sinut sä jaksoit uskoa minuun ehkä liiankin pitkään näin sen sun katseesta monta kertaa. Et sinä ihan jokaista katsonut samalla tavalla kuin minua. Tiedän ettet tahtonut minulle mitään pahaa. Olit ehkä ihastunutkin minuun, etkä niin vähääkään vaan taisin romahduttaa sun kuvan itsestäni, koska mokailin niin paljon. Enkä sitä voi enää mitenkään korjata. Olin sisältä niin rikki, että en olisi pystynyt parempaan. En vain mitenkään olisi pystynyt olemaan henkisesti suurempi ihminen. Kun vain voisinkin selittää.
Se että menetin sut teki kipeää, mutta lopulta löysin oman itseni ja löysin viimeikin suunnan ja tarkoitusen elämälleni ja sinä olit osa sitä vaikka et ehkä itse sitä tajunnut en sitä itsekään tajunnut kuin vasta nyt. Viimeinkin tajuan kuka minä olen ja tajuan omat ainutlaatuiset kykyni.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Tunteet meni kipu jäi,pohja meni koko elämältä.Mut kyl tästä noustaan vielä entistä vahvempana.
Mistäpäin maailmaa olet,oletko nainen vai mies... ittellä vähän saman kaltasia kokemuksia ja ny meni kyl sekasin...
mies. Jos autan sen verran, että etelään päin menee.
Mahdollisuuden.
Tiedän sinun olevan rikki ja yleensä tunteet ja rikkinäisyys nousee pintaan kun vihdoinkin vähän uskoo että elämä kantaa. Aiemmin kaikki energia on mennyt selviytymiseen.
Mutta mutta, kulta minäkin kävin läpi asioita jotka satuttaa ja rikkoo.
En vain enään olltu viimeaikoina varma siitä että halutatko sinä minun olevan siinä rinnalla, koska aina ensimmäisenä sinun oli tavattava muita.
Epäilys tuli mieleenn, etten vain olisi se pelastusköysi sinulle jos muut turvat pettävät.
Sanoin kyllä että turvasi ja rakkaasi haluan olla.
Ei sinun silti itse olisi pitänyt jättää minua yksin ja heittää kylmään pimeään ilhmettelemään, että oliko tässä meillä suhdetta vai ei.
samanlaisia kokemuksia.
Tuo pelastusköysi tuntui minusta kuitenkin sellaiselta uppoavalta. Jos siihen olisi tarttunut olisi uponnut itsekkin.
Kuvina ja muistoina minulla on asioita. Keskusteluja tunteiden läpikäymisistä.
Muistan myös sen kerran kun pyysin laskemaan minusta irti, jos et minun kanssanin halua jatkaa.
Miksi et laske irti, kun et kuitenkaan halua tavata ja viettää yhteistä aikaaa.
Tiedät kyllä minun odottavan, kunhan edes sanoisit niin haluavasi.
Jos pelastusköyteni on upottavan tuntuinen, niin anna sen upota ilman sinua.
Anna minuin mennä tai ota omaksesi.
Älä enäään panttaa meidän juttuamme kassakaapissa piilossa, sillä näin meidän molempien sydän kuivuu käyttökelvottomaksi.
täysi mysteeri, mistä voit tietää kuka ja mikä minä olen, kerrotko?
Se pitäisi tietää itse.
Sillä kirjoittaessani tänne tiedän teksitin kuitenkin jossain vaiheessa päätyvän oikeiden silmien eteen. Sillä ei niin väliä tunnetko sinä sen omaksesi, puhelinsoitollahan se selviäisi. Vain se merkitsee että tämä on minusta ulos, ehkä teen jonkinlaista pesäeroa jo.
Puhelimella en tätä enään perille saa enkä aio laittaa, muutenkin jatkan eteenpäin.
Viimeisen viestini jälkeen jäin odottamaan tulisiko jotain rakentavaa tai kaiken irti repivää, en niistä kumpaakaan ole saanut ja ihmettelen sinun suurta pelkoasi käydä asioita läpi kanssani. Luuletko ettei sinun tai minun elämäni jatkuisi mahdollisen eron tai yhdessäolon jälkeen. Voin kertoa, että molemmissa tapauksissa se jatkuu.
Paikoillaan olo ja elämätön elämä ovat niitä turhia asioita, joten tee joku ratkaisu.
huolenaihe, kun en tunnista itsessäni niitä ylisanoja joita olen kuullut. Minähän taidan olla meistä se joka on itsestään jotakin kertonut eikä niissä mitään semmoista ole ollut.
Niin, jos puhuisimme niistä sinun menoista ja katoamista, yhteyksitaä sinne ja tänne.
Tärkeistä menoista muiden ihmisten kanssa, kiire, sairas, ei ole kaveria nähnyt vähään aikaan jne....
Näistä olemme puhuneet ja minun mielestäni ne asiat joista on puhuttu saavatkin jäädä muistojen menneiden kansioon.
Minä, minä luovutin silloin aikoinaan liian helposti omien pelkojeni takia, olin tilanteesta kauhuissani ja peloissani. Missä sinä olit? Et paikalla vaan muualla, Päätöksen vastuu jäi minulle vaikka me molemmat kannoimme niiden päätösten seuraukset suurena suruna sydämmessämme. Kuitenkin tiedät että joku päätös oli silloin tehtävä ja niin minä tein, jälkitäteen olen kyllä tajunnut sen olleen väärä ratkaisu.
Luulin aikoinani sinun särkyneen ja loukkaanutuneen tekemästäni päätöksetä ette halua enää olla missään tekemisissä. Kun aloimme taas keskustelemaan tiesin saaneeni uuden tilaisuuden ja taakkani keveni kun otit osasi vastuusta ja surusta.
Nyt olemme jälleen tekemisissä ja minä olen mielestäni yrittänyt tehdä kaikkeni jotta yhdessä olomme jatkuisi. Mutta olen sairas itsekkin surusta ja väsymyksetä tänhän toivottomuuteen.
Haluan sinunkin yrittävän. Vai kostatko minulle vieläkin asiaa joka repi meidät rikki.
Tiedä etten itsekkään voi tekoani kokonaan antaa itselleni, mutta sen kanssa voi elää.
Niin sinunkin on tehtävä tai laskettava irti.
mistään tietää, ettekä te tunne toisianne, tuon
näkee jo sokea Reettakin.
Sinähän et tiedä mistään mitään, mitä hän puhuu.
Mutta näinhän se täällä aina menee.
vihata osaisin, tuskin mulla on edes sellaista tunnetta olemassa. Kostoajatukset kuuluvat tähän samaan tunteeseen. Haluaisin unohtaa menneet ja aloittaa uuden ajan, menneitä ei voi kuitenkaan noin vain hävittää jokin selvyys niihinkin pitäisi saada. Mitäs minun pitäisi tehdä?
Jospa olisi kenties mahdollisuus vielä.
Aloittaa vaikka ihan vaan sillä lähellä olemisella.
Vaan sekin tarvitsee sitä ensin, että tapaa.
Pelkäätkö tavata tai puhua kanssani.
Minä ainakin pelkään tämän kaiken jälkeen.
Pelkään sinun sanoja jotka voivat haavoittaa lisää. Pelkään myös omia sanojani sillä kaipuun ja ikävän takia saattaisin sanoa vääriä asioita kiukkuspäissäni.
Meillä molemmilla on aika välillä todellakin kortilla, mutta se että kumpikin menee yksin nukkumaan surullisena sanoo minulle ainakin että olisi löydyttävä aikaa tavata.
tällänen asia jännittää aika paljon ei ehkä niinkään pelota kaiken tämän jälkeen. Mitäs sanoisi jos mentäis toisten ohitse ja vaikka sanottas jotain ystävällistä?
Jep. Niinhän se on että siitäkin voisi aloittaa.
Jostainhan se pitäisi alkaa ja mielummin niin ettei heti kaikkein kipeimpiä asioita toisen silmille heitä.
ystävällisesti vain.
siitä oli innostus kaukana.
Sivullinen.
Ajatukset ja tunteet on kuitenkin joskus tuotava julki. En ole oppinut enkä varmaan koskaan opi ajatustenlukua. Minun kykyni sillä alalla on hyvin harhaanjohtavaa. Eli minullehan ne asiata on rautalangasta väännettävä.
En haluaisi että lähdemme enään oletus/ajatustenluku linjalle,koska osaksi niiden aiheuttamaa nämä murheet.
Eli minulle kymmenen sanaa on parempi kuin yksi.
kaikki niin huvittaa, mitäs sanot tästä.
Mitähän nainen ei sano koskaan esim.
Mitä mies ei sano koskaan
Se punainen näytti sinulla aika hyvältä, mutta eihän tässä ole kiirettä kokeillaan useampaa kauppaa, voit rauhassa valita
minkä haluat
pääsin jo tosta yli enkä halua enää palata oletuslinjalle.
hyppäät sivupoluille..???
mikä se nyt taas olikaan se oikea?
Nöytäs tietä.
Monta on kirjoittajaa ja lukijaa.
Minulle ainakin on täällä olo asioita selvittänyt. Olettamisen ja odottamisen pistänyt oikeisiin mittasuhteisiin.
Rupean sanomaan suoraan enkä yritä vienon neidon tavoin vihjeitä lähetellä. Pyörtyily ja liinan tiputtelu on jo vanhanaikaista.
Olisinpa silloin aikoinaankin tajunnut suoruuden ja siihen perustuvan luottamuksen tärkeyden. Olisimme säästyneet monilta suruilta. Se kyllä vaatii toiselta osapuolelta tunteiden ja ajatusten suoraa julkituontia.
Tienviitat, joissa lukee rakkaus, hellyys, lämpö
toisen huomioonottaminen,kiltteys.
Tavataanko siellä ? Rakkaudella.
Voiko sitä paljoa muuta toivoa, tuota tietä olisi helppo kulkea rinnakkain.
Meidän on helppo kulkea rinnakkain, aina, elämä
loppuun asti, käsi kädessä, kun noudatetaan niitä
tienviittojen ohjeita.
Aina ensin ajatella toisen parasta, sitten vasta
itseä.
Koskaan ei nukkumaan riidoissa.
Kiireen keskellä lämmin hymy, käden hipaisu.
Lähdetkö mukaani ??
Uskon, että ihmiset on luotu kulkemaan rinnakkain luottaen toisiinsa. Itsekkyys johdattelee harhapoluille jota saa kulkea yksinään. Tälläisen ystävyyden tien ja kumppanin kun löytää voi olla onnellinen vaikka elämänsä loppuun saakka.
Eli minne tää menee.
Voitko antaa lisävinkkii?
Sanotaanko, että sellaiseen paikkaan etelässä missä monet kadunnimet on nimetty erilaisten pelien, leikkien, soittimien tai leikkikalujen mukaan...
mahtaa olla sun etunimen ensimmäinen kirjain? Ja montako tähteä?
Mikähän se voisi olla? Ei viitsi lähteä tässä kertomaan, mutta Toisaalta kyllä sä sen tiedät millä kirjaimella nimeni alkaa jos vaan muistat olen kertonut nimeni sulle.
toisen nimen ensimmäinen kirjain?
en tiedä, en ole kuullut enkä ottanut selvää.
Etunime ja sukunimen tiedän, mun puh. numerissa on sun nimen eka kirjain keskivaiheilla.
Onkos tuttu?
so pointless because I only know your first name and you only know my first name...
Oikeesti??
En olis uskonut, että sä vielä joskus mua muistaisit.. Itse olen ainakin unohtanut sinut jo melkein kokonaan, jos verrataan siihen miten pinnalla joskus olit.. mutta samassa paikassa olen taas missä joskus nähtiin.. mun ei tarvinnut juosta pakoon..
mielenkiintoista sanaa viestissäsi. Se saa minut vastaamaan tähänkin.
Luulen että tämä on kohta ratkaistu
mike se on.
ihan kohmeessa tulin just ulkoa.
keskustelua ei tunnu syntyvän..
oikeen aikaa päivystää, täytyy vain vilasta joskus.
keskustelua sitten pitäisi syntyä? Sellasta kuin aina ennenkin vai?
kanssa vaan, moi.
parempaa kuin ennen, rehellistä..
ei voi kyllä sanoa enää mitään miellyttävää.
Kateus ei johda mihinkään. Itse kyllä olin joskus katkera kaikesta kunnes tajusin, että eihän se ole minulta pois jos joillakin muilla on enemmän rakkautta, suosiota tai rahaa, elämässä kuin minulla.
ahkera, kirjotitko itse kaikki nämä vastaukset minulle? En voi tietää kuka täällä on alkuperäinen "täh??"?
Leikitään vaikka, että sä olet se mun ihastus ja mä olen sun ihastus vaikka se onkin ihan hölmöä? :)
muuten ei tunnu tärppäävän, niin sitten pakolla..
huhhuh...
Kiittää. Jatkoja kuka lie
tämä rönsyilee tämä ketju. Jopas selittäisin tänne osan näistä ongelmistani kun en niitä pysty tälle ihastukseni kohteelle selittämään kumminkaan. Selitän nyt silläkin uhalla, että joku tunnistaisi, mutta ei sillä ole niin väliä.
Tämä kaikki alkoi eräänä lämpimänä kesäpäivänä joitakin vuosia sitten. Olen siis yleisurheilua harrastanut ja erityisesti tiettyjä juoksumatkoja kilpailuihin osallistunut. Mitaleita olen saavuttanut, mutta harvemmin niitä kultaisia. En ole mikään huippu tai kauhean tunnettu, mutta kumminkin jotain.
Eli palataan siihen lämpimään kesäpäivään, olin valmistautumassa kisoihin ja olin dieetillä, koska kaikki näitä juoksumatkoja kisaavat tietävät, että on syytä olla mahdollisimman tiukassa kunnossa, koska jokainen ylimääräinen painokilo on saatava maaliin asti.
Minulle kävi niin, että harjoittelin liian kovaa ja söin liian vähän, sillä seurauksella, että eräänä aamuna pomppasin liian nopeasti sängystä ylös. Olin ilmeisesti ylikunnossa tai verensokerit olivat menneet niin alas, että käveltyäni parikymmentä metriä pyörryin ja kaaduin pystyasennosta suoraan täydellä voimalla alaspäin siten, että takaraivoni osui betoniseen kaakelitakan kulmaan isolla voimalla.
Makasin siinä sitten useita tunteja tajuttomana isossa verilammikossa, jossakin vaiheessa minut oli löydetty ja viety sairaalaan. Sain jonkin tasoisen aivovaurion tästä onnettomuudesta, se ilmenee esim. siten, että käteni vapisevat välillä, välillä on vaikea muistaa asioita ja en ole läheskään niin sanavalmis kuin ennen olin ja sanojen muodostamisen kanssa on ongelmia kuten monen muun asian kanssa. Lisäksi koordinaatio kykyni on heikompi kuin ennen.
Näiden ongelmien takia olen aika pitkälti luovuttanut, että ikinä löytäisin minkäänlaista suhdetta. Sen takia yllätyin niin paljon kun tämä henkilö tuntui pitävän minusta. Vaikka kyllä hänen täytyi nähdä päivänselvästi, etten ole ihan normaali. Ongelmieni takia minusta tuli aika yksinäinen, koska ihmiset alkoivat karttaa kun et ole samanlainen enää kuin muut, johonkin vaan melkein kaikki katosivat. On minulla muutama kaveri jäänyt jäljelle ja pikkuveljeni palvoo minua kuten aina.
Minusta piti tulla insinööri, mutta tutkinto jäi lopputyötä ja muutamaa kurssia vajaaksi, koska muistini ei toimi niin en vain pysty enää siihen mihin pystyin ennen. Yritin kyllä kaikkeni ja edistyin, mutta en niin paljon kuin pitäisi. Löysin kumminkin työpaikan ja jotain hanttihommia olen tehnyt sen jälkeen. Välillä pelkään sitä että tilani huononee ja en enää kykene töihin toistaiseksi minusta on kumminkin pidetty työpaikallani.
Tämä nyt on tämmöinen tiivistetty versio, mutta tulipa näpyteltyä.