"Parkkisakko" on kansanomainen ilmaus viranomaisen määräämälle pysäköintivirhemaksulle. Parkkisakoiksi on alettu kutsua myös viime aikoina yleistyneessä huijauslaskuliiketoiminnassa jaettavia, viranomaisen määräämää pysäköintivirhemaksua tarkoituksellisesti muistuttavia "yksityisoikeudellisia pysäköinninvalvontamaksuja".
Tässä viestissä kerron, miksi yksityisen "parkkisakon" määrääminen on lain vastaista.
1.AUTOMAATTISOPIMUSTA EI OLE OLEMASSAKAAN
Sopimuksen syntymiselle ei laissa ole asetettu mitään määrämuotoa. Sopimus voidaan tehdä esimerkiksi kirjallisesti, suullisesti, sähköisesti tai hiljaisesti. Oleellista on luotettavasti osoitettavissa oleva SOPIMUSTAHDON ILMAUS. Oikeuskirjallisuuden huomattavan yksimielinen kanta on, että kuluttajaa sitova sopimus EI VOI SYNTYÄ PELKÄSTÄÄN KULUTTAJAN PASSIIVISUUTEEN PERUSTUEN.
Kuluttajalla on aina mahdollisuus valita, sitoutuuko hän tarjottuun sopimukseen vai ei. Kuluttajaa ei siis voi pakottaa sopimukseen. KULUTTAJA EI KOSKAAN TULE SELLAISEN SOPIMUKSEN SITOMAKSI, JOHON HÄN EI ITSE NIMENOMAISESTI HALUA SITOUTUA.
Yksityiselle pysäköintialueelle on mahdollista pysäköidä joko alueen haltijan tarjoama sopimus hyväksyen, taikka luvatta. Jonkun pysäköidessä luvatta, pysäköintialueen haltija voi vaikkapa kutsua poliisin paikalle, joka voi lain suomin valtuuksin hinata auton muualle sen kuljettajan kustannuksella.
Ajoneuvon kuljettaja voi siis valita, haluaako hän ostaa pysäköintialuepalveluita – esimerkiksi pysäköinnin valvontaa – sellaista tarjoavalta yritykseltä vai ei. Valvontayhtiöitten kyltit pysäköintialueitten sisäänajoväylillä ovat oikeudelliselta luonteeltaan mainoksia. KULUTTAJA EI KOSKAAN TULE AUTOMAATTISESTI KYLTISSÄ TARJOTUN SOPIMUKSEN SITOMAKSI, ellei hän sitä halua.
Tämän kannan on vahvistanut mm. Kuluttajavirasto Oy ParkCom Ab:ta koskeneessa päätöksessään.
Mitään automaattisopimusta ei siis ole olemassakaan, vaikka valvontayhtiöt sellaisesta unta näkevätkin.
2. JULKISTA PAKKOVALTAA EI VOI OTTAA ITSELLE TAI SIIRTÄÄ TOISELLE SOPIMUKSELLA
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käyttö kuuluu vain virkavastuulla toimivalle viranomaiselle. Julkisen vallan käyttöön kuuluvia tehtäviä voidaan siirtää muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla.
Laissa ja asetuksissa rangaistaviksi säädettyjen tekojen valvonta ja itsenäiseen harkintaan perustuva, rangaistusluontoisten maksujen määrääminen ovat kiistatta julkisen pakkovallan käytön ydinaluetta.
Perustuslain pakottavasta säännöksestä ei ole mahdollista yksityisoikeudellisin sopimuksin poiketa. Yksityinen yritys ei voi harjoittaa pysäköinninvalvontaa ja määrätä rangaistusluonteisia maksuja teoista, jotka viranomaisvalvonnassa johtaisivat rangaistusseuraamukseen. Muunlainen tulkinta johtaisi perustuslain vastaiseen julkisen pakkovallan yksityistymiseen.
Kaksi oikeustieteen professoria on ottanut julkisuudessa yllä kuvatun kannan.
Edelleen tämän tulkinnan on vahvistanut Helsingin hallinto-oikeus tuoreessa päätöksessään, jonka mukaan yksityisen vartiointiliikkeen työntekijällä ei ollut oikeutta määrätä pysäköintivirhemaksua, vaikka kunnallinen pysäköinnivalvoja oli hänet tähän valtuuttanut.
3. MIKSI YKSITYINEN PYSÄKÖINNINVALVONTAMAKSU ON LAITON VALELASKU?
Kun valvontayhtiöt laskuttavat autoilijoilta näitä pysäköinninvalvontamaksuja, ne vetoavat sellaiseen sopimukseen, jota
A) ei ole sopimusoikeudellisesti syntynyt, ja
B) ei perustuslain mukaan edes voisi syntyä.
Näin ne pyrkivät taloudellista hyötyä saadakseen erehdyttämään autoilijan maksamaan perusteettoman maksun. Oikeudellisesti tarkasteltuna kyseessä on valelaskutus, joka täyttää petoksen tunnusmerkistön. Edelleen valvontayhtiöt, ryhtymällä toimeen jonka vain asianomainen viranomainen saa suorittaa, syyllistyvät rikoslain tarkoittamaan virkavallan anastukseen.
Tahallista erehdyttämistarkoitusta osoittaa se, että oikeudellista osaamista osoittava reklamointi maksuvaatimuksiin johtaa aina perinnästä luopumiseen. Jos asiakasta ei onnistuta erehdyttämään, asia jätetään sillensä.
Valvontayhtiöt eivät ryhdy perintätoimiin tuomioistuinteitse, KOSKA SIIHEN EI OIKEASTI OLE PERUSTEITA. Vain häviävän pieni osa maksamattomista valelaskuista on viety oikeuteen ja silloinkin on pyritty valikoimaan "uhrit" siten, että he eivät kannetta vastustaisi.
Tämä on tyypillistä valelaskuttajan toimintaa; homma perustuu siihen, että aina joku maksaa. Kuinka monta rehellisesti toimivaa yritystä tiedätte, jotka eivät peri saataviaan?
KEHOTAN KAIKKIA YKSITYISOIKEUDELLISEN PYSÄKÖINNINVALVONTAMAKSUKEHOTUKSEN SAANEITA VIEMÄÄN SEN LÄHIMMÄLLE POLIISIASEMALLE JA TEKEMÄÄN RIKOSILMOITUKSEN LAITTOMASTA VALELASKUSTA.
Ylläolevia perusteluita saa vapaasti lainata.
Tässä viestissä kerron, miksi yksityisen "parkkisakon" määrääminen on lain vastaista.
1.AUTOMAATTISOPIMUSTA EI OLE OLEMASSAKAAN
Sopimuksen syntymiselle ei laissa ole asetettu mitään määrämuotoa. Sopimus voidaan tehdä esimerkiksi kirjallisesti, suullisesti, sähköisesti tai hiljaisesti. Oleellista on luotettavasti osoitettavissa oleva SOPIMUSTAHDON ILMAUS. Oikeuskirjallisuuden huomattavan yksimielinen kanta on, että kuluttajaa sitova sopimus EI VOI SYNTYÄ PELKÄSTÄÄN KULUTTAJAN PASSIIVISUUTEEN PERUSTUEN.
Kuluttajalla on aina mahdollisuus valita, sitoutuuko hän tarjottuun sopimukseen vai ei. Kuluttajaa ei siis voi pakottaa sopimukseen. KULUTTAJA EI KOSKAAN TULE SELLAISEN SOPIMUKSEN SITOMAKSI, JOHON HÄN EI ITSE NIMENOMAISESTI HALUA SITOUTUA.
Yksityiselle pysäköintialueelle on mahdollista pysäköidä joko alueen haltijan tarjoama sopimus hyväksyen, taikka luvatta. Jonkun pysäköidessä luvatta, pysäköintialueen haltija voi vaikkapa kutsua poliisin paikalle, joka voi lain suomin valtuuksin hinata auton muualle sen kuljettajan kustannuksella.
Ajoneuvon kuljettaja voi siis valita, haluaako hän ostaa pysäköintialuepalveluita – esimerkiksi pysäköinnin valvontaa – sellaista tarjoavalta yritykseltä vai ei. Valvontayhtiöitten kyltit pysäköintialueitten sisäänajoväylillä ovat oikeudelliselta luonteeltaan mainoksia. KULUTTAJA EI KOSKAAN TULE AUTOMAATTISESTI KYLTISSÄ TARJOTUN SOPIMUKSEN SITOMAKSI, ellei hän sitä halua.
Tämän kannan on vahvistanut mm. Kuluttajavirasto Oy ParkCom Ab:ta koskeneessa päätöksessään.
Mitään automaattisopimusta ei siis ole olemassakaan, vaikka valvontayhtiöt sellaisesta unta näkevätkin.
2. JULKISTA PAKKOVALTAA EI VOI OTTAA ITSELLE TAI SIIRTÄÄ TOISELLE SOPIMUKSELLA
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käyttö kuuluu vain virkavastuulla toimivalle viranomaiselle. Julkisen vallan käyttöön kuuluvia tehtäviä voidaan siirtää muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla.
Laissa ja asetuksissa rangaistaviksi säädettyjen tekojen valvonta ja itsenäiseen harkintaan perustuva, rangaistusluontoisten maksujen määrääminen ovat kiistatta julkisen pakkovallan käytön ydinaluetta.
Perustuslain pakottavasta säännöksestä ei ole mahdollista yksityisoikeudellisin sopimuksin poiketa. Yksityinen yritys ei voi harjoittaa pysäköinninvalvontaa ja määrätä rangaistusluonteisia maksuja teoista, jotka viranomaisvalvonnassa johtaisivat rangaistusseuraamukseen. Muunlainen tulkinta johtaisi perustuslain vastaiseen julkisen pakkovallan yksityistymiseen.
Kaksi oikeustieteen professoria on ottanut julkisuudessa yllä kuvatun kannan.
Edelleen tämän tulkinnan on vahvistanut Helsingin hallinto-oikeus tuoreessa päätöksessään, jonka mukaan yksityisen vartiointiliikkeen työntekijällä ei ollut oikeutta määrätä pysäköintivirhemaksua, vaikka kunnallinen pysäköinnivalvoja oli hänet tähän valtuuttanut.
3. MIKSI YKSITYINEN PYSÄKÖINNINVALVONTAMAKSU ON LAITON VALELASKU?
Kun valvontayhtiöt laskuttavat autoilijoilta näitä pysäköinninvalvontamaksuja, ne vetoavat sellaiseen sopimukseen, jota
A) ei ole sopimusoikeudellisesti syntynyt, ja
B) ei perustuslain mukaan edes voisi syntyä.
Näin ne pyrkivät taloudellista hyötyä saadakseen erehdyttämään autoilijan maksamaan perusteettoman maksun. Oikeudellisesti tarkasteltuna kyseessä on valelaskutus, joka täyttää petoksen tunnusmerkistön. Edelleen valvontayhtiöt, ryhtymällä toimeen jonka vain asianomainen viranomainen saa suorittaa, syyllistyvät rikoslain tarkoittamaan virkavallan anastukseen.
Tahallista erehdyttämistarkoitusta osoittaa se, että oikeudellista osaamista osoittava reklamointi maksuvaatimuksiin johtaa aina perinnästä luopumiseen. Jos asiakasta ei onnistuta erehdyttämään, asia jätetään sillensä.
Valvontayhtiöt eivät ryhdy perintätoimiin tuomioistuinteitse, KOSKA SIIHEN EI OIKEASTI OLE PERUSTEITA. Vain häviävän pieni osa maksamattomista valelaskuista on viety oikeuteen ja silloinkin on pyritty valikoimaan "uhrit" siten, että he eivät kannetta vastustaisi.
Tämä on tyypillistä valelaskuttajan toimintaa; homma perustuu siihen, että aina joku maksaa. Kuinka monta rehellisesti toimivaa yritystä tiedätte, jotka eivät peri saataviaan?
KEHOTAN KAIKKIA YKSITYISOIKEUDELLISEN PYSÄKÖINNINVALVONTAMAKSUKEHOTUKSEN SAANEITA VIEMÄÄN SEN LÄHIMMÄLLE POLIISIASEMALLE JA TEKEMÄÄN RIKOSILMOITUKSEN LAITTOMASTA VALELASKUSTA.
Ylläolevia perusteluita saa vapaasti lainata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nytkä vasta tajuat?
Tattista vaan. :)