Meillä kuuluu hyviin tapoihin olla puuttumatta toisten asioihin. Käännämme mieluummin selkämme kuin otamme kriittisesti kantaa.
Onko aina viisasta pitää asiat omana tietonaan?
Onko aina viisasta pitää asiat omana tietonaan?
NOKKA TOISTEN ASIOIHIN
KaidePuu
281038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Saksalaisista kerrotaan,että he osaavat kritisoida toistensa tekemisiä niin, että se ärsyttää siihen tottumatonta.
Käytöstapoihinkin puututan hyvin kerkeästi.
sellaista yhteisöllisyyttä, missä ihmiset ovat positiivisesti kiinnostuneita toisista sekä valmiita tarjoamaan tukeaan ja auttamaan.
Saksalaisilta ei todellakaan kannattaisi ottaa oppia. Ainakin minua kyllästyttää välillä se, että siellä joutuu niin usein kohtaamaan ihmisiä, joiden kanssa on pakko olla jämäkkä ja esittää tiukkoja vaatimuksia saadakseen ihmiset toimimaan ja arvostamaan itseään. Tosin sitä ei työelämän kuvioissa tarvitse toistaa montaa kertaa saman ihmisen kanssa saadakseen asiat sujumaan ihan hyvin. ;))
Vähittäiskaupoissa olen useinkin törmännyt ilmiöön, että jos pyytää kohteliaasti ja ystävällisesti hymyillen palvelua, myyjä saattaa heittäytyä epäkohteliaaksi, mutta muuttaa tyylinsä nöyristeleväksi heti seuraavassa hetkessä, jos asiakas ottaa tiukemman, vaativan linjan. - On siellä tietysti myös toisenlaisia, ystävällisiä ja palvelualttiita ihmisiä, mutta vaikutelmakseni on jäänyt, että he ovat vähemmistönä siellä(kin). Minusta on aikamoinen paradoksi, että saat ystävällisyyttä osaksesi vasta, kun vaadit sitä.
Meilläkin on kulttuurieroja omassa maassamme.
- Ei meirän lapset vaan nuo krannin kakarat.
keneltä riittää joka paikkaan ystävällisyyttä.
kyllä se on usein vain puhistava
oman kuoren sisällä,
niin kaikki jatkuu kuten on sen suunnitellut.
"Onko aina viisasta pitää asiat omana tietonaan?"
On viisasta, ainakin harkita pitkään,
asioissa joissa on aikaa.
Minulle kävi tuolla eräässä keskustelussa niin,
että avaaja sanoi minun poistuneen tältä sivulta loukkaantuneena eräästä kirjoittelusta.Näin
ei ole,mutta teksti oli hyvin vakuuttava.Herää pelko mitä kaikkea ilkeää täällä voi tehdä toiselle,jos haluaa.Ja miten sen voi torjua?Jos taustalla
on nimimerkki,profiili ja vakuuttava esitys?
Jos nousee kohu,voi vaan sulkea profiilin.Kohde
sitten vain selittelee parhaansa mukaan.
Eli totta tuo on.Jos kovin painavasta aiheesta,niin kuin minä,perheväkivallasta,käy keskustelua,voi käydä näin.Viisainta siis pitää suu kiinni? Ja pysyttäytyä keveämmissä
aiheissa.Vaikea valinta tuo,kun mieluusti ajattelee,että voisi välistä vakavastikkin keskustella.
Joitain merkillisyyksiä on meidänkin kulttuurissamme. Tulipalot olivat ennen jokapäiväisiä uutisia.
Tuo Jokelan tapaus pani hämmästellen miettimään:
- Miksi aseiden ja ammuksien myyntiä ja hallussapitoa ei valvota paremmin.
Paljolta säästyisimme kun niitten hallussapitokin olisi rangaistavaa muualla kuin ampumaradoilla ja metsästyksessä kun lupa sallii.
Emme katso asiaksemme puuttua edes siihen kun naapuri menee humalassa autonrattiin...
Täällä Helsingissä oli paikallislehdessä uutinen kun kolme nuorta oli yleisellä paikalla,ihmis vilinässä,potkineet neljännen nuoren hengiltä.
Kukaan ei ollut puuttunut asiaan.Mistä moinen?
Oletkos miettinyt? Onko se itsekkyyttä,pelkoa, vain välinpitämättömyyttä?Eikö vaan välitetä?Haetaanko aina se meille helpoin ratkaisu,että oma nahka
säästyy? Eikö haluta,uskalleta,laittaa itseä
peliin?Mihin vetää moraalisen rajan,että
turvallisuuteni riskilläkin minun on puututtava?
Onko terveyden ja hengen vaara se raja?Onko
sellaista rajaa?Vaikka henki näyttäisi menevän,
minä en puutu?Jotenkin tuossa Jokelan ampumisessa on samoja piirteitä,kun oireet oli näkyvillä ja jutut netissä luettavissa.Videot nähtävänä.
Mitä pitäisi sinusta tehdä tai muuttaa?
Koulussa jotain? Kotona?
Nyt alkaa työt,öitä sinulle.
henkilökohtaista huomiota, rakkautta, välittämistä ja aikaa pitäisi varmaan meidän kaikkien antaa kaikille lähellä eläville ihmisillemme enemmän.
Tuntuu, että nykyään vaan suoritetaan erilaisia tehtäviä perheissäkin, on koko ajan kiire, eikä todellisille ihmisten välisille kohtaamisille riitä enää aikaa. Välillä tehdään ihan kivojakin asioita yhdessä, muttei yhtään tiedetä, mitä ihmisen pään sisällä liikkuu, millaisia ajatuksia, huolia, paineita, iloja tai tuskaa hän kantaa mielessään.
Henkilökohtaiset keskustelut ja muu kuin fyysinen läheisyys vaativat kiireetöntä yhdessäolon aikaa. Joskus tuntuu siltä, että ihmiset suorittavat koko ajan erilaisia tehtäviä voidakseen välttyä ajattelemasta ja kokemasta todellista läheisyyttä.
Ajatus tuli taas kerran mieleeni, kun vietin pitkästä aikaa muutamia päiviä yhden läheisen sukulaispariskunnan vieraana. Tiesin, että heillä oli keskinäisiä ongelmia ja oletin heidän haluavan puhua niistäkin kanssani. (Olemme ehtineet vuosien varrella käydä molempien kanssa monia yksityisiä luottamuksellisia keskusteluita.) Nyt me teimme kaikenlaista "kivaa" yhdessä, ja iltaisin, kun olisi ollut rauhallista aikaa jutella, rouva kaivoi seurapelejä esille. Päivällä haettiin lapsenlapsia mukaan ulkoiluretkille, ja rouva puuhasteli tavallista aktiivisemmin kaikenlaista kotona ja keittiössä, ryhtyi leipomaan ellei muuta keksinyt. (Hän ei ole koskaan ollut varsinainen talousihminen.)
Aina välillä tulee tunne, että olemme tavanneet ja viettäneet pitempiäkin aikoja yhdessä ystävien kanssa kohtaamatta ihmisinä ihan oikeasti. Onneksi on myös niitä toisenlaisia tapaamisia ja kohtaamisia.
voisi tehdä? Kännykällä ei saa riittävän nopeasti apua paikalle, enkä uskaltaisi henkilökohtaisesti sekaantua tilanteeseen. Tunnustan, että kiiruhdan turvallisen välimatkan päähän, kun näen nuorisojoukon riehuvan. Saatan jäädä kauempaa seuraamaan pitäisikö soittaa poliisille, ja yritän painaa tuntomerkkejä riehujista mieleeni.
Mitä kuvamassasi tapauksessa voisi tehdä? Jos olisi hyvä toimintamalli tiedossa, voisi toimia sen mukaan.
Anteeksi ettei ollut enää yöllä kone aikaa ja
vastaukseni viipyi.Varmaan olet sinäkin joutunut miettimään,että miksi enään ei niin paljon kohdata tista,toisia ihmsiä.Rauhoituta ja käydä syvällisiä kesusteluja.Ja jos olisi aikaa,niin keksitään kaikenlaista tekemistä,ettei tarvitse syventyä kesusteluun.Onko syynä kyvyttömyys keskustella?
Haluttomuus? Tai pelko? Olemmeko niin kiireen syömiä,että kyky olla syvällinen,on kadonnut?
Vai onko vain halua keskustella kadonnut?Ei vain haluta laittaa itseä peliin ja olla syvällisiä?
Vai pelkäämmekö ilmaista jotain negatiivista itsestämme ja sulkeudummeko kun simpukat?
Muistan lapsuudessa kyläkauppa kulttuurin,kun ihmisillä oli aikaa juoruta.Ei ollut kiire kotiin.Varmaan silloin ihmissuhteita yleensäkin
hallitsi kiireettömyys.Oli aikaa kuunnella ja seurustella.Sitä kautta ihmiset oli stressittömiä ja ehkä avoimempia.Ehkä ongelmiakin oli
vähemmän.Oltiin onnellisia siinä omassa arjessa.
Ehkä silloin ihmiset oli myös kaikki oikeastaan aika tasapuolisesti samassa tilanteessa.Pieni,
puinen omakotitalo.Vähän maata,pieni puutarha,ulkoraklennus ym.Ei ollut eroja ihmisten olemisen välillä.Ehkä se rakensi
yhteenkuuluvuuden tunnetta.Monet työt tehtiin
talkoilla ja naapureita ei tarvinnut pyytää.
Oli tapana mennä auttamaan pyytämättä.
Maailma on nyt erilainen ja asiat säilötään tuonne korvienväliin.Ja kun siellä alkaa olemaan täyttä,tavalla tai toisella se purkautuu.
Siksi tuo sinun ajatus on hyvä.Pitäisi keskustella,seurustella ja joka päivä
vähän ulkoistaa kulloisiakin tuntoja
En tahdo miltään neuvojalta tai opettajalta kuulostaa.En mikää semmoinen ole.Tuli vain
mieleen noista sinun ajatuksista,että noin se olisi hyvä.Hyvä kun jokaisella olisi läheisiä,
joiden kanssa voisi seurustella myös syvällisesti.
Olisi luottamus ja tukeva jalansija toisiin
tai toiseen ,ihmiseen.
Nyt pitää syödä jotain ja mennä nukkumaan.
Kovasti kivaa päivää sinulle Orvokki.
"Jos kovin painavasta aiheesta,niin kuin minä,perheväkivallasta,käy keskustelua,voi käydä näin.Viisainta siis pitää suu kiinni? Ja pysyttäytyä keveämmissä
aiheissa."
Älä viitsi valehdella. Sinua ei kehotettu vaikenemaan, vaan sinä kielsit meitä keskustelemasta avauksesta, joka ei sinua kiinnostanut, ja pilasitkin hyvän aloituksen.
Keskustelussa, joka oli mielestäsi liian kevyt, aiheena oli, miten islaamilainen laki kohtelee naista. Moninkertaisten raiskausten jälkeen uhrit tuomitaan milloin kivitettäviksi, milloin kunniamurhattaviksi. Aihepiiriin liittyvät myös tyttöjen sukuelinten silpomiset jne. Nämäkö ovat niitä kevyitä aiheita???
(Islamilaisuus nousee maihin mustien vävyjen kautta, ja muutamille naisille islamiin liittyvät keskustelut saattavat tulla ikävän lähelle, ja on mukavampaa haukkua kotimaisia miehiä.)
Olisi kiva, jos puhuttaisiin totta. Keskustelu on yhä luettavissa.
Itselläni tulee mieleen tuossa tilanteessa,kun
ihmisiä on vilisemällä.Pitäisi ottaa hihasta kiinni muita miehiä ja sanoa,että tulkaa nyt ihmeessä
apuu.Tuossahan on ihmishenki kyseessä.Yksin on
iso riski mennä sekaan,mutta 2-3 ihmistä apuna
se loppuisi ja sen jälkeen voisi kutsua poliisin ja mahdollisesti ambulanssin.Tämä minulle tuli
mieleen.
Täällä Helsingissä ainakin ovat huumeissa olevat henkilöt ongelma.Humalaisen jotenkin tietää,miten hän käyttäytyy.Mutta huumeinen on todella vaarallinen.Hänen käytöstään ei voi ennakoida.
He ovat usein myös vähintään teräaseella varustautuneet.Eli tämäkin on eräs ihmisten
varovaisuuden syy.
Kyllä minusta tuntuu,en mikään opettaja tahdo
olla,että tuo muista ihmisistä avun saaminen on se jotenkin se malli.Yksin ei kannata väliin mennä.
En kieltänyt.Totesin että ei tarvitse matkustaa
Saudi Arabiaan,löytääkseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa,raiskauksia.Sitä löytyy täältäkin.
Kun keskustelu käännetään rajojemme ulkopuolelle,oma maa,omat ongelmat pyyhitään ikäänkuin piiloon.Koska
kiistämättä perheväkivalta meillä on piiloteltu ilmiö.Ja siitä on suomea huomautettu muiden
maiden taholta.
En minä sanallakaan kyseenalaistanut sitä aloittajan esille tuomaa ongelmaa.Totesin vain että meitä lähempänä on iso ongelma piiloteltuna.
Ja liittyy samoin naiseen ja naisen koskemattomuuteenväkivaltaisessa mielessä.
Se miten islamilaisuus kohtelee naista ja
mitä seislamistisuus on.Se vaatisi tavattomasti reaaliaikaista,konkreettista, tietoa.Onko
sitä meillä olemassa?Kuinka moni Suomalainen on
lukenut läpi Koraanin?
On aika vaikea muuttaa tai vaikuttaa johonkin
asiaan,ellei tunne koko taustaa.Seurauksia on vaikea poistaa,jos ei tunne syitä.Tuomitseminen
pelkästään ei poista ongelmaa,vaikka se kuulostaa
hienolta.Syihin pitää vaikuttaa.
Islam leviää kulovalkean tavoin tällä hetkellä.
Kyllä sen itäkeskuksessa konkreettisesti kuule
äänekkäinä rukouksina.Se on pelottava ilmiö.
Miten suomi ja suomalaiset voivat vaikuttaa siihen,miten Islam kohtelee naisia,tyttöjä?
YK minusta nyt lähinnä on se elin,jonka pitäisi asiaan puuttua.
Suurin osa miestä Suomalaisista miehistä on jopa maailmallakin tunnettuja kunnollisesta ja
rehdistä käytöksestään.Mutta perheväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta on olemassa.Siitä
pitää uslataa puhua.Ja siinä yhteydessä missä
naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta
puhutaan.
Yhtä kauhealta se raiskaus tuntuu.Tapahtui se sitten Saudeissa tai meillä.Samanlainen
elinikäinen vamma siitä jää.En minä osaa
tähän rajaa vetää.
Jos Suomalaisen naisen raiskauksesta puhuminen pilaa jonkun keskustelun,missä puhutaan naisiin
kohdistuvasta väkivallasta,En jaksa tuota
uskoa.
Mutta nyt menee silmä kiinni ja on päästä nukkumaan.Mukavaa päivää sinulle!
Suora lainaus keskustelun ensimmäisestä kirjoituksestasi:
"...jos olet huolissasi naisten ihmisoikeuksista,
ei sinun Saudi Arabiaan asti tarvitse mennä.Meillä täällä on aivan kylliksi tekemistä."
Sinun mielestäsi arabien ihmisoikeuksista ei saa puhua, kunnes täällä Suomessa ei enää avioliitoissa raiskata ja hakata. Eli saamme keskustella vain suomalaisista raiskauksista ja niistäkin vain perhepiirissä tapahtuneista. Saakohan edes lasten pahoinpitelyistä puhua, kun niihin me naiset olemme useimmiten vikapäitä?
Täällä raiskauksen määritelmä on toinen kuin Arabimaissa, missä omaa vaimoa ei voi raiskata. Islamilaisissa maissa puhutaan siis täysin eri asiasta. Siellä vääryys on laissa, ei ihmisessä, kun siellä raiskattu nainen voidaan ruoskia, kivitettää tai kunniamurhata.
Mutta siitähän meillä ei ole oikeutta puhua kun emme ole Koraania lukeneet.
Minusta raiskaus,naiseen tai lapseen kohdistuva väkivalta,on aina tuomittavaa.Oli valtio tai
uskonto mikä hyvänsä.Mikään kulttuuri tai
sukonto ei saa sellaista hyväksyä.Mutta tämä
on vain kolikon toinen puoli.
Mitä tehdä,että tuollainen loppuisi.Pelkkä
tuomitseminen ei riitä tai puhuminen,keskustelu
asiasta.Huolissaan oleminen.YK on Saudi Arabian
suhteen lähinnä se elin,jonka pitäisi vaikuttaa.
Raiskaus on väkisinmakaaminen.Naisen pakottaminen
sukupuoli yhteyteen.Kyllä kai tämä määritelmä
pätee kaikkialla.Oli uskonto,kulttuuri,mikä hyvänsä,niin oikeutusta se ei voi tuolle teolle antaa.Näin minä ainakin ajattelen aivan
ihmisoiudelliselta kannalta.
Jos tätä määritelmää joku kulttuuri muuttaa niin,että se tekee väkisinmakaamisesta
laillisen teon,niin se on ihmisoikeuksien
vastainen laki.Ei minusta ihmisoikeuksien vastaisia tekoja saa asettaa kulttuurin sisälle siten,että niistä rakennetaan hyväksyttyjä.
Mutta tärkeää onminusta todella,että nämä arvot
kautta maapallon toteutetaan.Eikä niistä vain keskustella.Ja todella,meillä koti-suomessa
on myös tekemistä.Minä otin keskustelussa tämä osa myös esiin ja eivät ne toisiaan sulje pois.
Siis toisaalta keskustelu meidän ongelmista tai Saudien ongelmista.Molemmista voidaan
puhua.
Mukavaa iltaa sinulle.
"Minusta raiskaus,naiseen tai lapseen kohdistuva väkivalta,on aina tuomittavaa."
Ei tuon kauniimmin voisi mies ilmaista itseään!
Olen aina hakenut juuri tuollaista miestä, joka ei pidä hyvänä naisten raiskaamista eikä myöskään hyväksy naisten ruumiillista kuritusta. Mutta eihän niitä mistään löydä, ainakaan Suomesta.
Suomalaisten miesten sairauslistan kärjessä lienee puhumattomuus. Millaista henkistä väkivaltaa hän on saattanut kärsiä vuosikausia ennenkuin on sulkeutunut?
Kiitos vain sinulle!
Toivon mukaan tässä meidän keskustelussa
ymmärretään,että puhumalla asiat selviää.Olimme hyvin kaukana toisistamme,mutta keskustelimme ja asiat selvisi.
Kanssasi on mukava keskustella.Olet sopivasti
ärhäkkä ja pörhäkkä nainen.Kyllä meitä samoin ajattelevia miehiä suomessa on paljon.Tässä
jo yksi suomalainen mies.
Ei kurittamalla minusta ikinä saavuta mitään hyvää.Kyllä isänä ja miehenä uskon pehmeään
tapaan selvittää erimielisyydet.Pehmeä mies ei ole heikko välttämättä tai lammas.Lähestyy vain asioita ihmisenä,ei vallan keskittymänä.
Toivottavasti jatkossakin keskustelemme,
se olisi minulle kuin Joululahja..
Niin,ei nuo minulta olleet mitään opetuksia.Ihan vain omia ajatuksia.Ehkä hyvinkin vääriä,mutta ajtuksia kuitenkin.
Meidän sukupolvemme aikana on tapahtunut suuria muutoksia. Elämämme on privatisoitunnut.
Ennen kylähullut tunnettiin, mutta nyt on mummoillakin omat "lääkekaappinsa" joihin
mummon mussukatkin saavat mennä tai saavat ainakin mania.
järjellä päällystety vaisto kertoo milloin pitää puuttua ja milloinka ei=) pus pus!
Asustan täällä ylhäällä tornissa ankä puutu toisten asioihin. Yhdessä me lennellään taivaalla kaikki naakat ja tehdään hienoja ilma harjoituksiamme. Yhteisestä sopimuksesta yksi jää torniin vahtimaan että kaikki palaa lähtöruutuun.
on joissakin piireissä kovaa valuuttaa.
Ja minä olen samaa mieltä.
Ainakaan minä en halua vasikaksi, sellainen ihminen on lähimpänä aidalla roikkuvaa jätkän räkää.
Mutta olisihan se ihan mukavaa juoruta ja katsoa miten kaverin, naapurin, kerhon jne. porukan naama vääntyisi kun totuus tulee esiin.
Kerro vainen minunkin salaisuuteni ihan parhain päin kuten Luteerus katkismuksessan neuvoo.
sellaisen johon vaatimattomat kykyni ei riitä alkuunkaan.
Itse olen pitänyt hyvänä lausetta:
"Olkaatte te kuumat tai kylmät mutta ei välinpitämättömät."
Kenen se sitten onkaan.
tiedä ja en muutenkaan ota kantaa.
Minulla tässä kerrostalossa on yksi naapuri ärsyttävän utelijas,aina jotain utelee ja kertoo muitten tkemisistä mutta ei vahingossakaan omista.
No minä olin kerran taas autoon jotain remppaa tekemässä,pakoputkiako vaihdoin kun tää naapuri tuli taas ja sanoi"mitä sä taas teet", mua jotenki sieppasi niin vastasin että"kysyjän perseeseen tappia"niin naapuri tuumasi vain"jaa"eikä milloinkaan ole sen jälkeen morjenstanyu,,olipa hyvä konsti päästä siitä eroon.
Merkillistä, että aivan ministeritasolla on puututtu hieromalaitosten palveluihin.
Kukaan ei ota kantaa siihen miten ompeluseuramummot käyttäytyvät päästessään aurinkorannoille. Miehiset matkaoppaat kertovat olevansa liemessä kun joutuvat hätistämään mummoja kun nuoret rantaleijonat he omisivat oitis itselleen.
mikä on gigolon suomalainen vastine?
Hän on "rannikon aarre"!;)
Hämmästyttävintä on näitten "ompeluseuramummojen" käyttäytymisen muutos kun pääsevät yksinään elämänsä ensimmäiselle lomamatkalle.
Tästä lienee paljon dokumentoitua tietoa...
Ei niistä kuitenkaan nosteta "vanhasia" eli oikeusjuttuja.