Nyt alkaa meidän suhteessamme loppulaskenta, ilmeisesti?
Olemme n.50 avopari.Olemme tähän vuoteen saakka asuneet minun asunnossani, jonne mies muutti parin kassin ja likapyykin kera.
Tänä kesänä ostimme yhteisen oktalon.Poikani on asunut koko ajan kanssamme( asui luonani jo silloin kun mies sinne muutti) mutta on jo senverran vanha että lähtee ensi vuonna armeijaan, mutta asuu vielä kotona ja kerää rahaa töissä käymällä.
Miehellä 18v poika joka lähtee armeijaan 2009v, mutta asuu nyt äitinsä luona n.200km:n päässä.Poika ei tähän päivään mennessä ole töitä tehhnyt(nytkin isä kysyi 25.11, että oletko hakenut töitä, niin poika vastasi et nyt on liian aikaista hakea kesätöitä) ja muutenkin on sellainen, että kaikkien pitäisi "palvella häntä ja hän sanoo sit mitä tehdään" muuten alkaa huuto ja sadattelu.Tällaista se on ollut meilläkin vkl:n.Ei oikein tule poikani kanssa toimeen..
Nyt mies ja hänen poikansa ovat keksineet että poika tulee ensi kesänä meille asumaan(koulu loppuu) kun oma poikani lähtee armeijaan.Olin jo "iloinnut" tavallaan että kerrankin olemme kahden.Taidan pitää kesälomani ensivuoden joulukuussa ja siirtää osan lomastani vuoteen 2009.Ja mies tulee kyllä huomaamaan myös minun käytökseni jos tämä uhkavisio toteutuu.
Mies ei puhu minulle näistä suunnitelmista mitään vaan poika sanelee ja isä sit van hyväksyy.Eikö mulla ole mitään sanottavaa tässä asiassa, ja eikö minua tarvitse kuunnella? Ja eikö miehen pitäisi keskustella tästä asiasta myös minun kanssani?
Ja muutenkin, meillä on velkaa siinä suhteessa että mulla sitä on vähän ja miehellä erittäin paljon.Nytkään ei rahat riitä ja sit tulisi vielä lisää porukkaa.Poikani maksaa ruokarahaa kotiin, mutta milläs luulette tämän saavan maksamaan mitään? Ja jos maksaa niin sit sanelee mitä ostetaan; sellainen on meininki?
Todella vaikea persoona tämä poika; on näet tottunut saamaan aina kaiken periksi , mitä sitten ikinä haluaakin..!
Olemme n.50 avopari.Olemme tähän vuoteen saakka asuneet minun asunnossani, jonne mies muutti parin kassin ja likapyykin kera.
Tänä kesänä ostimme yhteisen oktalon.Poikani on asunut koko ajan kanssamme( asui luonani jo silloin kun mies sinne muutti) mutta on jo senverran vanha että lähtee ensi vuonna armeijaan, mutta asuu vielä kotona ja kerää rahaa töissä käymällä.
Miehellä 18v poika joka lähtee armeijaan 2009v, mutta asuu nyt äitinsä luona n.200km:n päässä.Poika ei tähän päivään mennessä ole töitä tehhnyt(nytkin isä kysyi 25.11, että oletko hakenut töitä, niin poika vastasi et nyt on liian aikaista hakea kesätöitä) ja muutenkin on sellainen, että kaikkien pitäisi "palvella häntä ja hän sanoo sit mitä tehdään" muuten alkaa huuto ja sadattelu.Tällaista se on ollut meilläkin vkl:n.Ei oikein tule poikani kanssa toimeen..
Nyt mies ja hänen poikansa ovat keksineet että poika tulee ensi kesänä meille asumaan(koulu loppuu) kun oma poikani lähtee armeijaan.Olin jo "iloinnut" tavallaan että kerrankin olemme kahden.Taidan pitää kesälomani ensivuoden joulukuussa ja siirtää osan lomastani vuoteen 2009.Ja mies tulee kyllä huomaamaan myös minun käytökseni jos tämä uhkavisio toteutuu.
Mies ei puhu minulle näistä suunnitelmista mitään vaan poika sanelee ja isä sit van hyväksyy.Eikö mulla ole mitään sanottavaa tässä asiassa, ja eikö minua tarvitse kuunnella? Ja eikö miehen pitäisi keskustella tästä asiasta myös minun kanssani?
Ja muutenkin, meillä on velkaa siinä suhteessa että mulla sitä on vähän ja miehellä erittäin paljon.Nytkään ei rahat riitä ja sit tulisi vielä lisää porukkaa.Poikani maksaa ruokarahaa kotiin, mutta milläs luulette tämän saavan maksamaan mitään? Ja jos maksaa niin sit sanelee mitä ostetaan; sellainen on meininki?
Todella vaikea persoona tämä poika; on näet tottunut saamaan aina kaiken periksi , mitä sitten ikinä haluaakin..!
Vastaukset 14
Vanhimmat
saatava järjestykseen;D meillä oli näin.. mieheni poika käytti hiukan avioeroa hyväkseen ja sanoi tahdon tota ja tota ja tota jatota... sitten minä sanoin miehelleni että sinun ei tarvitse palvella ja ostella kaikkea pojallesi "paikataksesi eroa" että lapset kyllä tottuu..
eikä kyseinen poika meinannut siivota ja "passattuna" osannutkaan saatikka tehdä ruokaa jne.. (toki minä sain mieheltäni sadatteluja niskaan kommenteistani).. kunnes hän kerran totesi että olen oikeassa näissä asioissa.
JA! nykyään poika siivoo jonkinverran kokeilee ruuan laittoa tekee jotakin rahansa eteen ja ei enää niin paljoa mangu kaikkea:)
on jopa ihan siedettävä/joskin mukavakin:D
tottahan se on että kaikki puolustelee lastaan mutta nosta rohkeasti kissa pöydälle ja sano miehellesi että tämä peli ei vetele:) taisto siitä varmasti tulee mutta kannattaa kokeilla:D
JA pistä se tenava vaan kuriin omassa kotonasi yksikään lapsi ei sinua määrää:)
Joo, yritetty on ja haistatteluja ym. saatu niskaan niin et ropisee.Isä vain naureskelee, et tommonen se on aina ollut!!! Mun sit tarttis heidän kasvatuksensa tulos hyväksyä sellaisenaan, sillä eihän tuonikäistä saa ruotuun enää millään.Jos eletään kuin pellossa, niin eläkööt siellä missä on elänyt tähänkin asti...
Olen sen verran jo "iällä pilattu", että en jaksa enää tällaista!Mut, mitäs teet miehelle? Kun sanon mitä vaan, niin mikään ei ota vastakaikua, ja asioista ei edes jutella!Onko asia vain niin..et hyväksyttävä on?
Mut voinhan mä sanoa, et poika tuo sitten omat tavarat myös kotoaan...tietsikat, pöydät ym:t.Voi olla, että tuolloin jo rvaex puuttuu hommaan?Koska isällä ei ollut mitään huonekaluja tänne muuttaessaan en minä hänen jälkikasvulleen mitään osta. Täytyy ruveta todella itsekkääksi!!
mutta ei sitä koskaan tiedä tosiaankaan vaikka jos tilanteen pakosta muuttuisi:) kannattaa katsoa miten menee tai sanoa ihan suoraan että eipä käy tollasen loisen tuleminen tähän huusholliin:)
käyttäytyvät juuri niin että sinulla ei ole kuin kaksi mahdollisuutta: olla joko nalkuttaja tai marttyyri. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto. Mutta hei, onhan sinulla tosiaan se mahdollisuus että otat asian puheeksi samalla tavalla kuin otit sen puheeksi täällä.
Asia vaivaa sinua joten siitä pitää keskustella, pidä vaan visusti mielessä että keskustelu tarkoittaa puhumista ja kuuntelemista. Ja kuulemista. Huutaminen tai toisen näkemysten mitätöinti ei ole keskustelemista. Vaikuttaa vähän siltä että sinä olet koko joukon ainoa aikuinen ja sinulta ehkä odotetaankin sitä tönäisyä että ryhtiliike tapahtuisi.
Joo, juuri niin.Miehellä nuo keskustelutaidot tuppaavat siihen" että P haluaa tulla" meille! Eli vetoaa siihen että eikös tämä nyt voisi tulla, kun hän ei ole ikinä lapsiaan kieltänyt meille tulemasta.
Ja sitten kun perustelen miksi ei, niin sitten alkaa huuto ja syyttely kun estän hänen lapsiaan isäänsä tapaamasta.Mies ei ymmärrä että tämä koko kodinhoito ja ruoanlaitto pyykinpesusta ym:sta on aina pelkästään minun varassani(teemme taloomme remppaa samalla).Jos minun aikuiset lapseni tulevat tänne, ei mies on mitään loihdi pöytään ja tarjoa; minun se on tehtävä!
Kyllä minä tykkään että nuoret meillä käy, mutta kun olen tässä taloudessa niiiiiin yksin.Mies ei auta muutoin kuin syömisessä!
Mies tekee remppaa, ja jos todellakin olen näinä hänen "lapsivkl" ollut sohvalla TV:tä katsomassa miltei koko päivän(jos on vapaapv) niin sitten tullaan multa kysymään mitä syödään?Se on aina sama juttu.Sanon etten vaan tiedä, katos itte mitä voit tehdä? Mut sit mies vetoaa että hän tekee remppaa ei hän ehdi ruokaa tekemään, mut mun täytyy ainoa vapaa-aikani antaa heille! Olenko ainoa YLEISKONE tässä firmassa?
Minä olen todellakin omat lapseni kasvattanut enkä todellakaan jaksa enää ottaa mitään "hyyryläisiä" passattavaksi.
Oma lapsesi on elätetty ja aloittaa oma elämän. Miksi enää jäisitkään??
Et ole miehesi ja miehesi pojan taloudenhoitaja. Sanele säännöt, jos miehesi poika todella tulee teidän huusholliinne asustelemaan. Laita se poika töihin! Pakota poika vähintäänkin kesätöihin jonnekin ja vaadi ruokaraha. Vaadi osallistumaan kotitöihin, myös miehesi kuuluu niitä tehdä.
Jos homma ei toimi, niin lopeta tuollainen parisuhde ja maksa mies pihalle talosta.
Oletteko naimisissa? Onko avioehtoa?
Ei olla naimisissa...eikä vissiin olla menossakaan? Mies kyllä naimisiin haluaisi(ollut 2* ennenkin aviossa)
Jos naimisiin mentäisiin avioehto on ehdoton!
Ainakin saat pitää omaisuutesi, jos eroatte!
MINUN lapsi on kyllä ok, mutta miehen lapsi on ihan perseestä???
Miltä sinusta tuntuisi jos miehesi ei hyväksyisi sinun poikaasi?
Kaikki vastaajat voisivat kääntää tilanteen toisinpäin. Että kyse olisi isästä, joka ei hyväksy äidin lasta niin johan kaikki haukkuisi alkuperäistä...
Ja minä ymmärrän, että marraskuussa on vähän vaikea hakea kesätöitä...
Lapset on eri vanhempien ja kaikilla omat kasvatustapansa.Miehen ja ex:sä kasvatustapaa olen miettinyt moasti.Miksi opettaa lapsille että raha kasvaa puussa? Kun itselläkään sitä rahaa ei heillä ole?Työtä tehdään niin saadaan rahaa.
Ja olen omat lapseni jo aikuisiksi saanut, miksi pitää taas uuteen rumbaan lähteä?
Joo, niin on töitä maaliskuussakin vaikea hakea, ovat jo työpaikat menneet? Näin on käynyt joka vuosi.....lusmu, mikä lusmu..
Maaliskuun ja marraskuun välillä on muutama kuukausi... Eikös???
Itse joskus soitellut kesätyöpaikkoja marrakuussa ja kyllä silloin on vaan naureskeltu...
Ja uuteen rumbaan lähdet, koska miehelläsi on lapsia. Miksi erottelet omat ja miehesi lapset tuolla tavalla? He eivät ole osa SINUN perhettäsi? Mutta sinun lapsesi on osa miehesi perhettä vai?
Kyse onkin paremmin siitä että EDES hakee töitä!Kun ei kiinnosta hakea sitä, odotetaan vaan että joku tulee kotiin töitä tarjoomaan....Eli, ajoissa on oltava liikkeellä, jos jotain töitä haluaa.Tämä oli villakoiran ydin!
Kun mies muutti luokseni(yksin) asuimme poikani kanssa kahdestaan (miehen lapset äidillään).Ei ollut puhettakaan että miehen lapset olisivat meille muuttaneet.En ole koskaan ottanut näitä miehen lapsia "meidän perheeksi", koska mieskään ei ole tänä aikana noteerannut omaa poikaani mitenkään..Siis, miksi pitäisi?
Yksinkertaisesti: Olen niin kauan odottanut(ja 4 lasta aikuiseksi kasvattanut) että saadaan olla kahdestaan,elää arkea.Ilman että joutuu koko ajan täyttämään jääkaappia ja keräämään likaisia kuppeja ja vaatteita ympäri huushollia....