Teinpäs todella tyhmästi, kun erosin n. puoli vuotta sitten tyttöystävästäni. Silloin olin niin sekaisin, että luulin sen olleen paras ratkaisu.. Erosin hänestä kaiken lisäksi toisen takia ja luulin, että se, mitä tämän toisen tytön/naisen kanssa on, olisi ainutlaatuista ja kaunista. Toisin kävi. Nyt, kun olen selvittänyt pääni, haluaisin vaan exäni takaisin. Hän on ihaninta mitä minulla koskaan on ollut. Seurustelimme n. vuoden ennen eroa. Olen niin maassa..
Mokasin ja pahasti!
katuva
111989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei parisuhteen karikot ja alamäet muutu sitä kumppania vaihtamalla, ne on joka suhteessa. Niistä selvitään tekemällä töitä parisuhteen eteen, suhdetta sanotaan parisuhteeksi koska siinä olisi tarkoitus jakaa enemmänkin kuin se "vähän tuntuu nyt kivalle hei!"-fiilis joka kestää sen alkuhuuman.
Nyt kun olet oppinut sen läksyn ettei ikinä koskaan kannata luovuttaa suhdetta kun siinä alkaa ongelmat, niin etsi uusi suhde.
Turhaan sä nyt teet toisen virheen ja kuvittelet että sun elämänrakkaus oli ja meni ja roikut jossain pölyttyneissä muistoissa loput elämästäsi.
Ihmisen onni on aika pitkälle rakennettavissa, et sä tietty voi ottaa ekaa joka tulee vastaa ja sen kanssa onnistua. Mutta melkein;)
Muista nyt että rakkaus ei ole se joka sitoo teidät ikuisesti yhteen, rakkaus on perusta jolle te yhdessä rakennatte teille sopivan linnan, se vaatii työtä, kopromisseja, ja taas työtä. Mutta se on vähän kuin koskea laskisi, kun kuohut on ohi, alkaa se mukava kyyti, kaikki soljuu kuin itsetsään eteenpäin ja se työ minkä teit, kantaa nyt hedelmän.
Onneen ei ole oikotietä, eikä mihinkään muuhunkaan menestykseen.
Nyt pois siis masikset ja syyttelyt ja kohti uutta, muista tuo oppi minkä olet saanut, muista mitä virheitä olet tehnyt,ja korjaa ne seuraavassa suhteeessa. Näin sä kuljet kohti sitä mikä tulee muuttamaan sun koko maailman. Taakse älä katso,siellä ei ole sun tulevaisuus, siellä on vain siemenet sun tulevaisuuteen.
Ihmisen järki ei ain käy samal tasol ko tunteet. valitettavasti.
mitä se toinen haluu ?
haluuko se sua enään...
koskaan ei voi tietää ......
turha toivo. Joskus on vaan kestettävä se, että joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset, vaikka olisi kuin hapokasta.
Kuule. Mielestäni voisit hakea kulttuuriministerin paikkaa.
Eiköhän ne suhteet sitten taas siitä.
"Teinpäs todella tyhmästi, kun erosin n. puoli vuotta sitten tyttöystävästäni. Silloin olin niin sekaisin, että luulin sen olleen paras ratkaisu.."
- Sehän oli paras ratkaisu! =)Halusit kurkkia muualle ja erosit varmasti tiedostaen, että paluuta entiseen ei välttämättä ole.
Itsekin harmittelen illoin vuosi sitten jättämän tytön perään vastaavanlaisesta tilanteesta johtuen. Vaikka mulla ei käynyt tyhjä arpa, niin kyllä se harmittaa edelleen.
Jättäjän rooliin kuuluu omat kujeensa.
jos se vielä rakastaa sua. Luultavasti rakastaa.
luuleeko nämä jättäjät olevansa jotain a-luokan kansalaisia? mut on joskus jätetty, itkin perään kauan mut löyty sellanen helmi kun vaan osaa kuvitella. unohtu jättäjä enkä ole kaivannu. soitteli joskus ikävissään, tahtoi takas. oli tajunnut sitä sun tätä, olin sittenkin parasta sun muuta. tä? siinähän sai maistaa omaa lääkettään sanoin suoraan,, ei kiitos, olen onnellinen nyt. hiljseks meni. silläkin olis mahiksensa ollu kun vielä kaipasin, mut eipä kuulunu. sit se onki jo liian myöhästä. enkä oo ainut jolle tälleen on käyny.
miten sitten pääsit yli siitä exästäsi? kauanko kesti? mut jätettiin just vähän aikaa sitten ja olis kiva tietää muiden kokemuksia ja selviytymistarinoita..
älä kaipaa ihmistä joka ei ole sun arvoses. anna mennä omia teitään. ansaistest paljon parempaa kun sellasen joka kääntää sulle selkäsi. äläkä ala sen ystäväks, mikä ystävä se sulle olis, sellanen joka käänsi jo selkänsä ja jätti sut? unohda! ei ystävätkään käännä selkäänsä, ei sellasen kanssa kannata alkaa mitään kaverileikkejä leikkimään. tekis saman sulle kaverinakin, mä ainakin sanoisin että ei kiitos. eri asia olis jos erottu ystävinä ja molempien tahdosta. sit vois olla eri juttu, mut ei silleen et on jättäjä/jätetty asetelma. ei toimi ja miks pitäis? mä en ainaka vois olla sellasen kaveri joka mut on jättäny enkä ilkeis kaveerata jos olisin jättäny. en mä vois kattoo toista ja muistaa miten pahasti oon tenhy. ei vaan mitään järkee. jos pitäs alkaa kaveeraamaan, miksei sit suoraan vois palata kimppaan jos toisen seura kuitenki niin vetää puoleensa. mee eteenpäin ja unohda koko tyyppi. voimia!
erottiin aika sopuisasti kyllä. tiedän että exä välittää musta ja silläkin on paha olla. seurustelu ei vaan onnistunu. toivottavasti ystävyys onnistuis. arvostetaan kyllä molemmat toisiamme. nyt pitää pitää hieman taukoa yhteydenpidossa, mut tulevaisuus näyttää, et miten sitten..