meidän ihana prinsessa joka täytti juuri vuoden on erittäin kiltti kunnes alkaa vaipan vaihto. ei pysy paikalla huutaa potkii jne... lelut tutit pullot lentää kun niitä yrittää antaa mikään ei ole hyvin. Eli siis miten saan lapselle vaipan vaihdosta miellyttävää???
laitanpa samaan viestiin vielä lapsen itsepäisyydestä. jos ei pääse syliin, leikkiä jollakin äidin tai isin tavaralla niin alkaa huuto. enkä viitti aina antaa periksi kuuntelenko teko itkua sitte vain???
laitanpa samaan viestiin vielä lapsen itsepäisyydestä. jos ei pääse syliin, leikkiä jollakin äidin tai isin tavaralla niin alkaa huuto. enkä viitti aina antaa periksi kuuntelenko teko itkua sitte vain???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Asento-ongelma tuo kai yleensä on? Koitatko vielä vaihtaa vaipan laittamalla lapsen makaamaan? Se harvemmin onnistuu tuonikäisen kanssa.
Meillä on pitkään puettu vaippa lapsen seistessä tai ollessa kontillaan (meillä on kestoja jotka kiinnitetään sivulle), ja siinä vaipan laitto onnistuu nopeasti ja ärsyyntymättä.
Sylissä kannattaa varmaan koittaa pukea, tarravaipankin saa polvella istuvan lapsen päälle pienellä opettelulla ja housuvaipat on helppoja.
tai makuultaan... molemmissa vaikeaa. pitää kokeilla tota seisonta juttua... Kiitti vinkeistä :D
Meillä auttaa asioiden selitys ääneen eli koko ajan kertoo mitä tekee ja mitä sitten. Joskus puetaan leikin, lorun, jumapan ja kutittelujen kanssa. Hassuin juttu oli se, kun taapero ei suostunut tulemaan vaipanlaittoon ja uhkasin laittaa vaipan meidän koiralle, niin johan ryntäsi äkkiä paikalle "hänen vaippaa ei muille laiteta". Sama toimii myös pehmolelujen kanssa: "okei, äiti laittaa sitten vaipan Nasulle" ja silmänräpäyksessä lapsi on paikalla.
Lapsi oppii helposti, että huutamalla saa tahtonsa periksi.
Mikäli jotain kiellätte, pitäkää se, vaikka lapsi huutaisi miten paljon. Tämän säännön noudattamisen hedelmät tulette löytämään edestänne.
Esimerkkinä meillä: 1-vuotiaana tytön kärsivällisyys ei millään meinannut riittää aamu/iltapuuron odottamiseen. Hän seisoi keittiössä ja huusi mikron tai hellan edessä. Selitin, että puuro kiehuu ja on poppa, sitten kun jäähtyy, niin syödään. Tulin itse pois keittiöstä (otin kupin kahvia ja katsoin aamu-uutisia) ja annoin huutajan huutaa. Tinkaan sitä jatkui reilun viikonkin, mutta lapsi oppi, että puuro tulee kun se on valmis - huutamalla tai ilman. Eikä viisas lapsi turhaa energiaa enää huutamiseen tuhlannut, kun ei sillä mitään voittanut.
Samaa johdonmukaisuutta kaikkeen kiellettyyn ja pian huutaminen jäi. Äidin puhelimella leikkimisen sijaan tuo sen nyt ylpeänä äidin taskuun (kun tietää kenen se on ja missä sen kuuluu olla) jne. Reilun vuoden ikäinen osaa myös jo hillitä itseään esim. ruokailun voi aloittaa vasta sen jälkeen, kun on lopettanut huutamasta jne.
Pahimman pettymyksen purkauduttua voi ohjata mielenkiintoa muualle - niin kuin sanoit, tavaroiden tarjoaminen ei välttämättä toimi, mutta jos sanoo, että "äitipä alkaa tässä laittamaan palikoita laatikkoon (tai vaikka mainospostia koriin) haluutko tulla auttamaan", niin pian voi paha mieli unohtua.
Tsemppiä, muistan miten ite tuli otettua monta puhelua omalle äidille ja pohdittua "koirakoulu" -meininkiä ja sen järkevyyttä, mutta onneksi sieltä tuli tuli tukea pysyä johdonmukaisena ja se kannatti.
käytetään ainoastaan housuvaippoja ja pujotan vaipan makuulteen nilkoihin ja sitten seisomaan ja ylös asti