Menneisyys ja siitä oppiminen

3-kymppinen kirjoitti:

Nyt kun näistä hoitokokousjutuista on alettu puhumaan, niin olen tajunnut millainen mätäpaise on puhkeamassa tai ehkä jopa puhjennutkin jo.

Hämärät ja salaperäiset asiat menneisyydessä ovat saaneet nimen ja oma elämäni on sillätavalla selkeytynyt. Olen syntynyt 70-luvun puolivälin jälkeen ja muistan lapsuudesta hämäräperäisiä asioita-ahdistaviakin. Kun olen seurannut keskustelua näistä hoitokokusasioista, niin monet hämärät asiat ovat selkiytyneet minulle.

Itse asiassa olen sitä mieltä, että tämä asia on koskenut ja koskettaa yllättävän isoa joukkoa ihmisiä ja on tavallaan eräänlainen yhteisesti koettu trauma, josta varmaan tulevaisuudessa tullaan puhumaan enemmän ja enemmän.

Odotan jo sitä, milloin alkaa ilmestyä asiaa sivuavia romaaneja tai muuta kirjallisuutta, sitähn on jo ilmestynytkin, muttei vielä nuoremman polven silmin katsottuna.

Minulle vanhoillislestadiolaisuus merkitsee hengellistä väkivaltaa ja tietynlaista armottomuutta ja suvaitsemattomuutta. Olen kuitenkin alkanut ymmärtämään, että tällaista nyt vaan elämässä välillä tapahtuu, mutta tulavaisuudessa voidaan sama estää, jos asiasta puhutaan ja sitä käsitellään.

Kaikki SRK:n miesten selittelyt asiasta tuntuvat lähinnä kiusallisilta. Ikäänkuin syy olisi jossain muualla kuin "meissä". Syy löydetään aina "eriseurasta" tai "yhteiskunnasta" mutta ei koskaan "meistä itsestämme". Asiaa sinänsä ei enää kiistetä, vaikka vielä muutama vuosi sitten kiistettin ja leimattiin mielenterveysongelmaiseksi jos asin otti puheeksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä