Mitähän sitä tekisi. Ongelmani on se että, nautin olostani hetken kun olen naisten vaatteissa, mutta yhtäkkiä ns. havahdun ja huomaan mitä teen. Sen jälkeen tulee syvä viha minua itseäni kohtaan ja häpeä. En osaa olla tämän asian kanssa.
Ja se alkaa tappaa kerta kerralta enemmän itsetuntoani ja minua.
Ja se alkaa tappaa kerta kerralta enemmän itsetuntoani ja minua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikki transvestiitit käyvät läpi noita samoja tuntemuksia jossain elämänsä vaiheessa. Monella kehityskaari menee jotenkuten näin: jo lapsena tulee halu kokeilla naisten vaatteita ja pukeudutaan satunnaisesti äidin tai siskojen vaatteisiin, murrosiässä saattaa tulla hyvinkin vahvoja syyllisyyden ja epänormaaliuden tunteita ja pukeutumista selitellään itselle parhain päin,
"en ole homo koska tykkään tytöistä", "pukeudun, koska se on kiihottavaa", verrataan itseä kavereihin ja heidän mielipiteitään erilaisuudesta kuunnellaan hieman liiankin tarkalla korvalla. Monella seurustelukumppanin etsintä aiheuttaa päänvaivaa ja pohdintaa siitä, miten kukaan nainen voisi hyväksyä taipumuksen. Yritetään päästä taipumuksesta hävittämällä mahdollisesti hankitut vaatteet, meikit yms. Tarve on kuitenkin niin vahva, että pukeutuminen tulee kuvioihin ennen pitkää jossain määrin.
Suurin osa transvestiiteista kuitenkin hyväksynee itsensä jossain vaiheessa elämäänsä. Jos siihen kykenee, elämä helpottuu huomattavasti. Sinulla on ilmeisesti tuo prosessi vielä kesken. Oletko miettinyt, mitkä syyt aiheuttavat sinulle syyllisyyden ja kuvailemasi "havahtumisen" tunteen? Ovatko ne kenties ystävä- ja tuttavapiiriesi mielipiteet erilaisuutta kohtaan vai peräti omat mielipiteesi? Miksi et saisi pukeutua, jos se tuottaa sinulle iloa? Yleinen mielipide voi olla se, että kaikki normista poikkeava on sairasta ja kuvottavaa mutta siitä mielipiteestä ei ole pakko olla kiinnostunut. Itse en ainakaan välitä tippaakaan siitä mikä yleinen suhtautuminen asiaan on.
"Kaikki transvestiitit käyvät läpi noita samoja tuntemuksia jossain elämänsä vaiheessa. Monella kehityskaari menee jotenkuten näin:"
Aivan erinomaisesti kirjoitettu tiitin elämänkaari! Allekirjoitan.
Koska transvestisuus on "meille tavan" ihmiselle niin kovin käsittämätöntä, on täysin ymmärrettävää, että sukupuolisuuden tunne ja seksuaalisuus helposti sotketaan toisiinsa.
Kiitos, oli hyvin vastattu kummaltakin.
Mutta ajattelen sitä oman parhaani kannalta, mietin tulevaisuutta ja minulla menee niin hyvin naisten kanssa, toivottavasti ymmärrätte ;)
Ja en koskaan haluaisi hajottaa perhettä, jos sellainen joskus minulla tulee olemaan tämän ongelman/salaisuuden takia, jos se paljastuisi. Ja muille sitä en rupea kertomaan.
Eikä kukaan tulisi enää katsomaan minua samana ihmisenä kuin olin, jos se paljastuisi.
Toivottavasti tämä menenee ohi...
Kuka tietää mihin tämä johtaa..
Kukapa tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta yksi asia on varma. Se, ettei transvestisuus "mene ohi", mikäli sitä tarkoitit. Monilla tiiteillä on perheet; lapsille kertomisesta jokainen päättäköön itse. Jos tyttöilet kotonasi ja mahdollinen vaimosi tietää, muiden ei tarvitsekaan tietää. Joskus olen ihmetellyt sitä että tiitteys olisi suuri salaisuus tai valtava taakka. Sehän on yksityisasia, samoin kuin mikä tahansa perheen sisäinen asia. Eihän kukaan mene julkisesti toitottamaan esim. seksielämänsä yksityiskohtia tai ongelmia, pankkitilinsä saldoa, sairauksiaan ym. Silti kukaan ei varmasti koe kantavansa suurta salaisuutta vaikkei asioitaan levittelekään.
Korostaisin vielä, että sinulla itselläsi on avain omaan hyvinvointiisi. Ainoa tapa on hyväksyä se että olet transvestiitti ja sopeutua siihen. Täällä on paljon viestiketjuja ja kinastelua siitä, pitäisikö kumppanille kertoa, missä vaiheessa pitäisi kertoa, onko hyväksikäyttöä olla kertomatta heti jne. Saan taas lokaa niskaan mutta oma mielipiteeni on se, että todellista venäläistä rulettia on kertoa vaikka ensimmäisillä tai toisilla treffeillä tiitteydestään. Tässä vaiheessa tiet eroavat todennäköisesti, ellei nainen ole aivan poikkeuksellisen avarakatseinen. Jonkinlaisen tunnesiteen synnyttyä suhteen jatkumiselle on paremmat edellytykset, koska tiitteys on vain yksi ominaisuus ihmisessä. Se ei estä normaalia elämää, ellei siitä tehdä peikkoa suhteeseen. Tälläkin foorumilla jotkut katkeroituneet puolisot ovat syyllistäneet miehiään siitä, että he kertovat asian kenties vasta vuosien päästä. Kertominen ei todellakaan ole helppoa. Kuvitellaanpa, että mies treffailee nuoruudessaan vaikka kymmenen vuoden aikana kymmentä-viittätoista naista kumppania etsiessään ja kertoo jokaiselle heti alkuun olevansa transvestiitti. Mahdollisesti yksikään näistä naisista ei hyväksy taipumusta mutta tietää kuitenkin miehen arkaluontoisen "salaisuuden". Harva pitää tällaisen "herkullisen" uutisen omana tietonaan vaan kertoo ainakin "bestikselleen" joka taas kertoo omalle bestikselleen. Tietoa on helppo levittää; se on vain hauska vitsi, jolle voi nauraa porukalla koska tunnesidettä ei ollut vielä syntynyt. Kuitenkin tällainen saattaa olla todella vakavia seuraamuksia miehen elämään. Kertovatko nämä naiset sitten jokaisen yksityiskohdan omasta elämästään uuden ihmisen tavattuaan; en usko että kertovat mutta katsovat silti oikeudekseen vaatia sitä treffikumppaniltaan.
Ymmärtävän puolison löytäminen on transvestiitille melkoista trapetsitaiteilua, enkä usko että on vain yksi oikea menettelytapa.
Sitäkään en allekirjoita, ettei tiitillä olisi oikeutta saada itselleen puolisoa ja mahdollista perhettä. Molempien osapuolten reaktiot ja tuntemukset ovat silti täysin ymmärrettäviä, jos asia paljastuu puolisolle vaikkapa kymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Olen sitä mieltä että ehdottomasti puolisolle pitää kertoa sopivan ajan kuluttua. Mikä se sitten on, pitää jokaisen tunnustella omassa suhteessaan. Kertomisen kynnys kylläkin nousee kun aikaa kuluu vuosia tai vuosikymmeniä. Panokset vain ovat niin kovat ja mahdolliset menetykset niin suuria, ettei kaikilla rohkeus koskaan riitä kertomiseen.
Oli todella hyvää tekstiä.
Saa nähdä mitä omalla kohdalla tulee tapahtumaan, ja miten korttini pelaan.
Toivottavasti se ei johda mihinkään pahaan.
Voi tehdä niin kuin eräät ja lähteä liikkeelle ulkoilemalla tyttönä turvallisissa paikoissa (kahvilat, ravintolat, teatterit, DTM ja mitä näitä on).
Tiedän moneen näin tehneen ja löytäneen siten seurustelukumppaninsa, eikä ole tarvinuut kertoa kun homma on jo alusta alkaen selvä.
Itselläni ei rohkeus moiseen ulkoiluun olisi oikein riittänyt. ;)
Kiitos hyvistä ja rohkaisevista vastauksista. Itse olen pohdiskellut samaa.
Kiitos kaikista vastauksista.
Näillä eteenpäin, meni miten meni.
Toivottavasti muillekkin on ollut apua tästä keskustelusta. :)
Tämä viesti tulla tupsahtaa nyt täältä vuosien päästä tulevaisuudesta enkä tiedä lukeeko sitä enää kukaan. Minä olen sitten tuollainen harvinaisen avarakatseinen nainen, koska minua ei haittaisi yhtään, jos tapaisin miehen ja hän kertoisi, jopa jo aika pian, olevansa tiitti. Tämä minun tällainen suhtautuminen johtuu osaksi siitä, että olen aikoinani tuntenut tällaisen ihmisen ja tiedän mitä tämä asia tarkoittaa ja toiseksi siitä, että olen aina katsonut maailmaa myös enemmän tai vähemmän toisista näkövinkkeleistä. Kun tällainen ihminen (tiitti) on vasta prosessinsa alussa, on hyvin tärkeää, että hänellä olisi edes yksi tukihenkilö, joka haluaa auttaa häntä, sillä tuo vaihe on aika hankala, etten sanoisi kriittinen. Silloin, kun ei vielä olla oikein sinut itsensä ja ominaisuutensa kanssa eikä olla välttämättä kauheasti selvillä siitä mitä tämä asia merkitsee saattaa masennus/ahdistus ja itsetuhoiset ajatukset ottaa vallan. Siksi on hyvin tärkeää, ettei jäisi kokonaan yksin kipuilemaan asiansa kanssa. Tämä on asia, joka ei koskaan kokonaan lopu. Se on koko elämänajan mukana kulkeva seuralainen. Siksi on hyvin tärkeää, että tällainen henkilö yrittäisi tulla toimeen tämän asiansa kanssa. Hienointa on, jos pystyy olemaan sen kanssa täysin sinut ja kulkemaan myös ulkoilmassa (myös valoisaan aikaan, ei pelkästään pimeässä). Mutta pääseminen tuohon pisteeseen kysyy aikaa ja kärsivällisyyttä ja asian tutkimista ja työstämistä, mutta mitä aikaisemmin aloittaa tämän prosessin sitä paremmat mahdollisuudet on elää sovussa asian kanssa.
Sinä yks nainen kirjoita !
[email protected]