Liika on liikaa.
Mulla tää menee niin, et yritän pitää koko hel**tin paketin kasassa, teen liikaa asioita, ja sitä myötä vääriä ratkaisuja, "tehot" laskee, ja yhtäkkiä en enää vaan jaksakkaan.
Monet asiat, tärkeätkin, tulee hoidettua sellaisella "viimeisellä nipistyksellä", revitän siis itsestäni irti vaikken jaksaisikaan, viimehetken herätys et "nyt on pakko" ja sit mennään taas.
Ongelma tuleekin sitten nää tyhjät kohdat, kun ei enää vaan onnistukaan. Sitten astuu pelko ja jännitys kuvaan, enkä enää saa itsestäni mitään irti, ts, en vain tee.
Tiedostan että paremmin valmisteltuna, vähemmän väsyneenä asiat onnistuis, mutta,,,
Oon niin sekaisin kun en osaa määritellä missä sitten menee raja?????????!!!!!!!!!!!!!!!
Eli ennakoida, ja ottaa asioita huomioon. No, itselle tärkeät ja läheiset asiat tulee hoidettua tietenkin helpommin.
Kompastuskivi taitaa olla mulla opiskelu, sitä olisi enää vain piirun verran jäljellä, mutta kun se ei kiinnosta, niin silloin en välttämättä saa siihen liittyviä asioita hoidettua, kuten tänään. Ymmärrän että jälkeenpäin niiden hoitaminen on entistä vaikeampaa, mutta siltikään en aina onnistu.
Ja moneen otteeseen esim miesystävä sanonut että "jätä se opiskelu, älä kiusaa itseäs." Se olis ratkaisu pahaan oloon, mutta, * kun sitä on enää niin vähän jäljellä, * raha, kun sitä pitäisi töitäkin saada. Ja sitten olen niin saa**nan saamaton, etten pysty, jaksa, inhoan itseäni!
Mulla tää menee niin, et yritän pitää koko hel**tin paketin kasassa, teen liikaa asioita, ja sitä myötä vääriä ratkaisuja, "tehot" laskee, ja yhtäkkiä en enää vaan jaksakkaan.
Monet asiat, tärkeätkin, tulee hoidettua sellaisella "viimeisellä nipistyksellä", revitän siis itsestäni irti vaikken jaksaisikaan, viimehetken herätys et "nyt on pakko" ja sit mennään taas.
Ongelma tuleekin sitten nää tyhjät kohdat, kun ei enää vaan onnistukaan. Sitten astuu pelko ja jännitys kuvaan, enkä enää saa itsestäni mitään irti, ts, en vain tee.
Tiedostan että paremmin valmisteltuna, vähemmän väsyneenä asiat onnistuis, mutta,,,
Oon niin sekaisin kun en osaa määritellä missä sitten menee raja?????????!!!!!!!!!!!!!!!
Eli ennakoida, ja ottaa asioita huomioon. No, itselle tärkeät ja läheiset asiat tulee hoidettua tietenkin helpommin.
Kompastuskivi taitaa olla mulla opiskelu, sitä olisi enää vain piirun verran jäljellä, mutta kun se ei kiinnosta, niin silloin en välttämättä saa siihen liittyviä asioita hoidettua, kuten tänään. Ymmärrän että jälkeenpäin niiden hoitaminen on entistä vaikeampaa, mutta siltikään en aina onnistu.
Ja moneen otteeseen esim miesystävä sanonut että "jätä se opiskelu, älä kiusaa itseäs." Se olis ratkaisu pahaan oloon, mutta, * kun sitä on enää niin vähän jäljellä, * raha, kun sitä pitäisi töitäkin saada. Ja sitten olen niin saa**nan saamaton, etten pysty, jaksa, inhoan itseäni!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.