Elämässä on mennyt suunnilleen kuten olen suunnitellut. olen alle neljäkymppinen nainen, osannut ottaa iisisti kaiken - koulun - jossa en edes pärjännyt - työpaikoilla - joita ei ole mitenkään runsain mitoin ollut ja taloudellisesti tulen toimeen, älkää kysykö miten.
Mutta:
kun syöpä pelottaa. Niin maan penteleesti.
Pelkään joka oireen olevan syöpä-
tutkimuksissa en juurikaan ole käynyt.
ei meidän perheessä käy kukaan - ei papa eikä juuri muissakaan syystä että on inhottavaa kun toiset ronkkii.
että miten voisin silti varmistua, ettei ole syöpää jossakin?
Mutta:
kun syöpä pelottaa. Niin maan penteleesti.
Pelkään joka oireen olevan syöpä-
tutkimuksissa en juurikaan ole käynyt.
ei meidän perheessä käy kukaan - ei papa eikä juuri muissakaan syystä että on inhottavaa kun toiset ronkkii.
että miten voisin silti varmistua, ettei ole syöpää jossakin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinkuin et mitään muutakaan tautia.
Ja nelikymppisen tulisi kyllä käydä otattamassa papa-näyte säännöllisesti. Ei sinua kukaan huviksensa "ronki", vaan näyte otetaan nopeasti ja asiallisesti.
Et mitenkään voi varmistua, ettei syöpää ole missään, jos et kerran suostu tutkimuksiin. Papa-kokeisiin nyt ainakin kannattaisi mennä säännöllisin väliajoin ja antaa samalla ammattilaisen tunnustella myös rinnat. Kronkkimiseen tottuu melkoisen nopeasti.
Toisaalta maailmassa on niin paljon erilaisia sairauksia, ettei kaikkia voi mitenkään säännöllisin väliajoin tutkia, ei syöpä ole ainoa vaarallinen tauti. Muutenkaan asioita ei pitäisi murehtia niin paljon, että unohtaa elää tänään, koska huomisen tulemisesta kukaan meistä ei ihan oikeasti tiedä. Voihan sitä vaikka jäädä auton alle...
Sinuna yrittäisin myös pohtia, mikä juuri syövässä pelottaa? Syöpää ei kauhean paljon alle nelikymppisillä ole ja voin itse kokemuksesta kertoa (sairastuin 23-vuotiaana) että elämää on syöpädiagnoosin jälkeenkin ja oikein hyvää ja laadukasta sellaista.
Suvussa on runsaasti syöpiä mm rintasyöpää ja leukemiaa.
niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi osallistua noihin joukkotukimukseiin, jotta asiasta päästäisiin selville riittävän ajoissa. Tutkimuksissa käyminen ei tietenkään välttämättä tarkoita sitä, että sinulla olisi syöpä. Päinvastoin, jos sitä ei löydetä, niin saat mielenrauhan itsellesi. Silloin ei tuota ainakaan vähään aikaan tarvitse miettiä.
ovat kuolleet syöpään ja suvussamme on muitakin syöpään sairastuneita ja kuolleita. Niinpä minulla on lapsesta asti ollut hirveä syövän pelko. Jokaista pattia kanssa luullut syöväksi ja odotellut meneekö pois itsestään. Tutkimuksiin en uskaltanut mennä, kun pelkäsin että en kestä, jos minulle sanotaan, että sairastan syöpää. No, viime keväänä tämän diagnoosin sain ja kummasti sitä löytyy ihmisestä voimia kestää kaikki koettelemukset. Itseasiassa pahemmalta on tuntunut, kun on kuullut läheisten sairastuneen. Kaikki kiireet lakkasivat siihen paikkaan ja aloin elämään päivän kerrallaan. Nyt on takana sädehoidot ja kaksi leikkausta. Ennustekin näyttää hyvältä. Sen opin, että tutkimuksiin kannattaa mennä, jos vähänkin on epäilyttäviä oireita.
Pelkäätkö kuolemaa vai kipua? Itse olen juuri nelikymppinen jo kaksi eri syöpää seitsemän vuoden aikana sairastanut. Minua ei oikeastaan enää pelota muu kuin mahdollinen syöpien uusiminen ja loppuajan kipu. Toki läheisistä luopuminen tuntuisi kamalalta kuoleman koittaessa, mutta enhän minä siitä enää mitään tietäisi. Enemmän kärsisivät läheiseni.
Muista se, että syöpä on sairaus muiden sairauksien joukossa ja enemmän ihmiset kuolee sydän- ja verisuonisairauksiin kuin syöpään...