haluaisin tässä vain kertoa oman tarinani, ajattelin että jos jollakulla on samankaltaisia kokemuksia meneillään tai takana, niin kuulisin niitä mielelläni tai ehkä vähän neuvojakin miten olette selvinneet tällaisesta.
Eli siis.. olen nuori nainen ja ollut viimeiset 4 vuotta aivan onnettoman pohjattoman rakastunut erääseen poikaan. olemme seurustelleet parisen vuotta sitten pari kertaa, se oli uskomattoman upeaa aikaa, en ole koskaan ennen ollut niin onnellinen ja rakastunut. voisin puhua hänestä ensirakkautenani. noh, ensimmäisellä kerralla hän sitten lopulta jätti minut, koska meille alkoi tulla hankaluuksia ja olimme muutenkin liian nuoria osataksemme seurustella toimivasti. tämän jälkeen minulla meni hyvin huonosti, en päivin ja öin ajatellut mitään muutakuin häntä ja olin hyvin masentunut. noh, pari vuotta tästä hieman aikuistuneenamme aloimme taas olla yhdessä, mutta minä jätin hänet koska viimein tuli sellainen tunne etten enää rakasta häntä, olin päässyt yli jo siitä miten hän viimeksi jätti minut tylysti. tämän jälkeen meillä oli yhtä sun toista säätöä, välit poikki jne, mutta kaiken soveimme ja olemme olleet jo parinvuoden päivät hyvin läheisiä ystäviä. ainoa asia on että olen taas ollut n. vuoden ihan rakastunut häneen. juuri kun luulin päässeeni yli ! olen kertonut hänelle tunteistani, mutta hän sanoi ettei enää rakasta minua sillä tavalla, mutta ystävänä kyllä ja haluaa että voimme puhua mistä asioista tahansa. tämähän on varmasti joillekkin iha unelmaero, mutta ei suinkaan minulle. tuottaa suurta tuskaa kun olemme samassa koulussa, samoissa kaveripiireissä ja samassa harrastuksessa, niin miten ikinä voisin unohtaa hänet ja päästä eteenpäin, koska hän on oikeasti minulle niiin järjettömän rakas, ystävänäkin, en pystyisi ikinä luopumaan hänestä täysin. olen väsynyt näihin latteuksiin " unohda se jätkä, lähde ulos elämään " kyllä olen lähtenyt mutta mitä se auttaa , hän on sydämessäni silti vaikka yrittäisin paeta häntä, eikä unohtaminen tapahdu sormia napsauttamalla. olen jo pikkuhiljaa luopunut siitä haaveesta että meistä enää koskaan tulisi yhtään mitään mutta miten pääsen yli ja voin jatkaa elämää? pelastaako tie eksyneen joka kerta?
Eli siis.. olen nuori nainen ja ollut viimeiset 4 vuotta aivan onnettoman pohjattoman rakastunut erääseen poikaan. olemme seurustelleet parisen vuotta sitten pari kertaa, se oli uskomattoman upeaa aikaa, en ole koskaan ennen ollut niin onnellinen ja rakastunut. voisin puhua hänestä ensirakkautenani. noh, ensimmäisellä kerralla hän sitten lopulta jätti minut, koska meille alkoi tulla hankaluuksia ja olimme muutenkin liian nuoria osataksemme seurustella toimivasti. tämän jälkeen minulla meni hyvin huonosti, en päivin ja öin ajatellut mitään muutakuin häntä ja olin hyvin masentunut. noh, pari vuotta tästä hieman aikuistuneenamme aloimme taas olla yhdessä, mutta minä jätin hänet koska viimein tuli sellainen tunne etten enää rakasta häntä, olin päässyt yli jo siitä miten hän viimeksi jätti minut tylysti. tämän jälkeen meillä oli yhtä sun toista säätöä, välit poikki jne, mutta kaiken soveimme ja olemme olleet jo parinvuoden päivät hyvin läheisiä ystäviä. ainoa asia on että olen taas ollut n. vuoden ihan rakastunut häneen. juuri kun luulin päässeeni yli ! olen kertonut hänelle tunteistani, mutta hän sanoi ettei enää rakasta minua sillä tavalla, mutta ystävänä kyllä ja haluaa että voimme puhua mistä asioista tahansa. tämähän on varmasti joillekkin iha unelmaero, mutta ei suinkaan minulle. tuottaa suurta tuskaa kun olemme samassa koulussa, samoissa kaveripiireissä ja samassa harrastuksessa, niin miten ikinä voisin unohtaa hänet ja päästä eteenpäin, koska hän on oikeasti minulle niiin järjettömän rakas, ystävänäkin, en pystyisi ikinä luopumaan hänestä täysin. olen väsynyt näihin latteuksiin " unohda se jätkä, lähde ulos elämään " kyllä olen lähtenyt mutta mitä se auttaa , hän on sydämessäni silti vaikka yrittäisin paeta häntä, eikä unohtaminen tapahdu sormia napsauttamalla. olen jo pikkuhiljaa luopunut siitä haaveesta että meistä enää koskaan tulisi yhtään mitään mutta miten pääsen yli ja voin jatkaa elämää? pelastaako tie eksyneen joka kerta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on niin paljon samoja tunteita kuin sulla on. Muo vaan sattuu kun kaikki sanoo, että " elämä jatkuu ja unohda se sun muijas ". Mä en muuta haluakkaan kun elää vain tämän kanssa. Sun suhtees kuullostaa vähän mutkikkaammalta kylläkin.
Loppujen lopuksi muo sattuu kun tämä mun exäni haluaa olla yhä hyvä ystäväni. Tottakai mäkin haluan olla edes sitä, loppujen lopuks mulle on tärkeintä että se on onnellinen. Mulla vaan on hirveän kova ikävä sitä ja meiän yhteistä aikaa. Jos vaan vois muuttaa aikaa niin muuttaisin kaiken.
Olette siis jutelleet nyt ihan avoimesti ja hän on päässyt susta jo yli, mutta sulla on yhä tunteita häntä kohtaan. Noin pitkän yhteisen ajan jälkeen varmasti täytyy olla vielä jotain :\.
Ehkä sun pitäs nyt vaan saada voitettua sen rakkaus taas itsellesi! Ethkän sä loppupeleissä häviä mitään ?
Ei muuta ku tsemppiä sulle :) !