Täällä kun kirjoitellaan paljon tyyliin "olenko homo/bi", niin tässäpä olisi hyvä juttu aiheesta luettavaksi: http://www.nickyee.com/ponder/social_construction.html
Veikkaan, että harva jaksaa tuota lukea, mutta se mitä ajan takaa on seuraavaa on kiteytetty ehkä tässä selkeimmin: "The general sense is that if someone figures out that they are gay today, then they must have been gay when they were born, and they will be gay for the rest of their life. But there is simply not much empirical data that supports the position that sexual preference is a life-long predisposition that never wavers or changes because there are such strong social norms to identify with being straight, gay or bisexual. It is also unclear how many people would choose to have sex with both genders if there were not cultural norms for sexual preferences for one gender. Think about it this way. When someone realizes they are strongly attracted to Asians as sexual partners, they do not have to deal with the anxiety of wondering whether they will only like Asians for the rest of their life because there is no strong social norm for racial preference. But when someone thinks that they are attracted to someone of the same gender, they are suddenly forced to deal with a life-long decision."
Eli kulttuuri pakottaa meidät miettimään, olemmekos nyt sitten homoja, jos ollaan kiinnostuneita samasta sukupuolesta... Mutta jos olen vaikka kiinnostunut tietyn rotuisista tai pituisista tai tyylisistä ihmisistä, niin ei tarttekaan miettiä sellaista. ("We could have defined people as being “rigid and set” in their sexual preference versus people who are “flexible and adaptable”. We could have defined people as being attracted to people of their same ethnicity or someone of a different ethnicity.") Eli siis "seksuaalinen suuntautuminen" voisi yhtä hyvin tarkoittaa sitä, onko pidättyiväinen vaiko innokas seksissä. Ja kun pitäisi määritellä oma seksuaalisuus, niin tuo olisi se määrittely. Ei varmaan yhtään huonompi tapa määritellä kuin nykyinenkään homo/hetero/bi.
Mitäs olette mieltä?
Veikkaan, että harva jaksaa tuota lukea, mutta se mitä ajan takaa on seuraavaa on kiteytetty ehkä tässä selkeimmin: "The general sense is that if someone figures out that they are gay today, then they must have been gay when they were born, and they will be gay for the rest of their life. But there is simply not much empirical data that supports the position that sexual preference is a life-long predisposition that never wavers or changes because there are such strong social norms to identify with being straight, gay or bisexual. It is also unclear how many people would choose to have sex with both genders if there were not cultural norms for sexual preferences for one gender. Think about it this way. When someone realizes they are strongly attracted to Asians as sexual partners, they do not have to deal with the anxiety of wondering whether they will only like Asians for the rest of their life because there is no strong social norm for racial preference. But when someone thinks that they are attracted to someone of the same gender, they are suddenly forced to deal with a life-long decision."
Eli kulttuuri pakottaa meidät miettimään, olemmekos nyt sitten homoja, jos ollaan kiinnostuneita samasta sukupuolesta... Mutta jos olen vaikka kiinnostunut tietyn rotuisista tai pituisista tai tyylisistä ihmisistä, niin ei tarttekaan miettiä sellaista. ("We could have defined people as being “rigid and set” in their sexual preference versus people who are “flexible and adaptable”. We could have defined people as being attracted to people of their same ethnicity or someone of a different ethnicity.") Eli siis "seksuaalinen suuntautuminen" voisi yhtä hyvin tarkoittaa sitä, onko pidättyiväinen vaiko innokas seksissä. Ja kun pitäisi määritellä oma seksuaalisuus, niin tuo olisi se määrittely. Ei varmaan yhtään huonompi tapa määritellä kuin nykyinenkään homo/hetero/bi.
Mitäs olette mieltä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sukupuolinen suuntautuminen ja seksuaalinen identiteetti ovat kaksi eri asiaa; ihminen voi olla heteroavioliitossa ja hänellä voi olla lapsia ja siten toteuttaa kaikkia niitä "velvollisuuksia", mitä yhteiskunta häneltä ja hänen elämältään odottaa. Tämä on siis se (hetero)identiteetti. Sen lisäksi henkilö voi haaveilla seksistä samaa sukupuolta olevan kanssa ja jossain vaiheessa elämäänsä ymmärtää, että hänen elämästään "puuttuu" jotain tärkeää. Tällöin hän myöntää itselleen olevansa homoseksuaalinen (vain miehet) tai se on ollut koko ajan biseksuaalinen (sekä miehet ja naiset). Osa tekee tälle jotain, toiset eivät koskaan mitään. Elämä ilman todellista rakkautta, seksi vain suvunjatkamista varten ja elämä kopiotuna muiden vastaavasta on kuin selibaatti ja ihminen kuin kone. Ilmankos homoseksuaaleja olikin aikoinaan paljon luostareissa... Kyllä minuakin v*tuttaisi katella muiden onnea vierestä.
Pitää ymmärtää, että identiteetti on sosiaalinen ja kulttuurillinen luomus, kun taas seksuaalinen suuntautuminen on biologista alkuperää. Mitenkään muuten ei ole ymmärrettävää se, että ihmiset siitä huolimatta, että ovat syntyneet heteroperheeseen ja kasvaneet erittäin homovastaisessa kulttuurissa, tuntevat niin eroottista kuin tunnetason kiinnostusta samaan sukupuoleen. Ja mikä vielä merkittävempää; tämä ilmiö nimeltään homoseksuaalisuus, kiinnostus samaan sukupuoleen, tunnetaan kaikissa maailman kulttuureissa, riippumatta perhemuodoista ja sun muista yksilön psyykkeen vaikuttavista ympäristötekijöistä. Nature vs. nurture on tämän kysymyksen suhteen selvä; kyse on 101% varmuudella naturesta - ei nurturesta. Sorry vaan humanistit. Sillä on myös selkeä biologinen pohja, mistä todistavat lukuisat lääketieteelliset tutkimukset, aivan kuten skitsofrenialla, joka tunnetaan kaikista kulttuureista ja se voidaan tunnistaa aivojen rakenteesta/toiminnasta, mutta toisin kuin skitsofreenikko, homoseksuaali voi elää täysipainoista elämää, mutta riippuen ympäristöstä/kulttuurista kuitenkaan osa ei hyväksy homoseksuaalisuutta (seksuaalisen käyttäytymisen rajoittamisella on selvä historiallinen tausta kristinuskossa).
Homoseksuaalisuuden vainoissa ei siis ole sairaudesta/halusta parantaa vaan laajemmasta, ihmispopulaatiota koskevasta vallankäytöstä, josta tämäkin keskustelu on selvä osoitus. Patriarkaattiset uskonnot ovat olleet lähes poikkeuksetta erittäin seksuaalikielteisiä, mikä on sidoksissa siihen, että vallanpitäjät ovat tarvinneet mahdollisimman paljon työläisiä pelloille, tehtaisiin ja sotiin (vanhan testamentin masturbaatiokielto). Suvunjatkaminen, perhe ja sitä myöten yksilöiden seksuaalinen ekspressio ovat olleet suurennuslasin alla aina. Homoseksuaaleja ja "vanhoja piikoja", jotka ovat kieltäytyneet lapsentekotalkoista, ei ole katsottu hyvällä vallanpitäjien taholta, näin ollen aborttikielto ja homoseksuaalisuuden vastustaminen kulkevat esim. kirkon taholta ihan luonnostaan käsi kädessä. Elämäähän mm. luterilainen kirkko on ollut kovastikin "suojaamassa" sodissa vrt. sotilaspapit :D
Jälleen kerran pitää kuitenkin muistaa, että vaikka homoseksuaalista käytöstä on tavattu kaikkialla, mutta sillä voi olla useita eri muotoja; homoseksuaalinen identiteetti on siis jälleen kerran sosiaalinen konstruktio tai luomus aivan kuten se kaponen ydinperhe koti-kirkko-isänmaa- yhteiskunnassa. Antiikin kreikkalaisten tuntema homoseksuaalisuus ei ollut samaa kuin 60-luvun seksuaalivallankumouksen jälkimaineissa syntynyt homoliike, eikä 90-luvulta lähtien homoliikkeessa koventuneet vaatimukset parisuhteesta ja adoptiosta vastaa välttämättä niitä ideaaleja, mitä 60-luvun radikaaleilla oli perheen tai pikemminkin yhteisön ja "vapaan rakkauden" suhteen. Monet vanhemman sukupolven homoseksuaalit ovat kyseenalaistaneet nykyiset keskiluokkaisten konservatiivihomojen pyrkimykset saada homoille ja lesboille avioliitto-oikeus, koska avioliittoinstituutio on henkitoreissaan (yli puolet päätyy eroon ja uusperheet yleisempiä kuin ne perinteiset). On siis todellakin olemassa homoja ja homoja ja identiteetti antaa enemmän tai vähemmän liikkumavaraa oman itsensä/valintojen kanssa.
Tämä dilemma muistuttaa jossain määrin transseksuaalien tilannetta, jossa seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat kaksi eri asiaa. Monelle heterolle - ja varsinkin miehille - on käsittämätön sellainen tilanne, jossa mies haluaa korjata sukupuolensa naiseksi, mutta on siitä huolimatta kiinnostunut vain ja ainoastaan naisista. Eikö olisi helpompaa olla vain kiinnostunut naisista ilman mitään lesboiluja? Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat siis kaksi eri asiaa - ja biologiset faktat eivät siitä miksikään muutu humanistis-uskonnollisella jankkaamisella.
Ihan tosi on kaikki mitä kirjoitit, mutta puhut nyt ehkä hiukan eri asiasta kuin mitä tarkoitin.
Jos nyt puhutaan tuosta seksuaalisesta suuntautumisesta, eli siitä mitä jokainen on "luonnostaan", niin tarkoitin että eikös homo/hetero/bi-jaottelu ole vain yksi osa sitä? Entä jos kokee olevansa moniavioinen? Mutta ei vaan voi toteuttaa sitä. Samaten kai suuntautumiseen voi kuulua se, että jotkut haluavat vain "perinteistä" seksiä, kun taas toiset ovat kokeilunhaluisia - joko saman tai eri partnerien kanssa. Ja nämä ovat taas erillään siitä, onko homo- vai heteroseksuaalinen. Ja näin ollen voi olla esimerkiksi joku, joka on homoseksuaalinen, moniavioisesti suuntautunut ja kiinnostunut lähinnä mustaihoisista miehistä, onkin todellisuudessa naimisissa valkoihoisen naisen kanssa....
Meinaan vaan, että onhan se jokaiselle tärkeää itse tietää, mitä on seksuaalisesti. Mutta yhteiskunta vaatii meitä miettimään sitä lähinnä vain siltä kannalta, kummasta sukupuolesta olemme kiinnostuneita. Ei niinkään muulta kannalta, vaikka mielestäni "seksuaaliseen suuntautumiseen" kuuluu niin paljon muitakin asioita, joista tuossa yritin antaa esimerkkejä.
Kyllä tämä ihan asiaa tuntuu olevan. Itselläni on ainakin ollut kiinnostusta sekä tyttöihin että poikiin (ja kaikkiin siltä väliltä) enkä ole jaksanut paljoa miettiä, kuinka monella prosentilla sitten pidän kestäkin. Loppujen lopuksi uskon kaikkien ihmisten olevan pohjimmiltaan panseksuaaleja, eli ihastuminen kehen tahansa on mahdollista.
Erityisesti tämän takia pidän kaikenlaisen seksuaalisuuden perusteella syrjimistä naurettavana.