ei minulla vaan vanhemmillani, Isäni lymfooma uusiutui ja oli ensimmäisen hoitokerran jälkeen sairaalassa infektion vuoksi.Nyt on saanut 2.hoidon ja ei halua nähdä minua tai 2-vuotiasta lastani, koska pelkää saavansa meiltä jonkun taudin. Itse pidän kyllä huolen, että lapseni ei mene isäni lähelle, jos on flunssainen.. mutta... Ennen nähtiin viikoittain ja lapseni oli viikoittain mummolassa.. nyt kyselee mummoa ja pappaa ja lähes joka päivä haluaisi mennä isovanhempiaan katsomaan..ikävä on hänelläkin. Joulukin tulossa ja oltiin suunniteltu että vietettäisiin sitä yhdessä, mutta ilmeisesti sekin pitää perua meidän "kantamien" bakteereiden vuoksi...
Ymmärrän vanhempieni huolen, mutta joku raja sen sijaan on oltava... Miten toimisitte minun tilanteessa?
Ymmärrän vanhempieni huolen, mutta joku raja sen sijaan on oltava... Miten toimisitte minun tilanteessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Infektiopelko on toisaalta ihan asiallinen, ellei siitä tule kohtuuton. Syöpähoitojen, sytostaattien, saaminen jo sinällään on enemmän tai vähemmän (tarkoitan siis paitsi fyysisesti myös henkisesti) rankka kokemus. Näihin liittyy myös se, että veriarvot lääkityksen johdosta menevät hoitojen välillä tosi alas. Silloin, veriarvojen ollessa alhaalla, on erityisen herkkä saamaan erilaisia infektioita ja tulehduksia. Eikä sellainen tietenkään ole tervetullutta, kun potilas muutenkin on heikommassa kunnossa kuin tavallisesti, vaikkei se päällepäin siltä näyttäisikään.
Minulle sanottiin aikanaan, että tuolloin hoitojen aikana tulisi välttää suuria ihmisjoukkoja juuri tuon infektioherkkyyden takia. Joukkoliikennevälineillä kulkemisen lopetin tyystin, muuten kyllä tapailin perhettä ja tuttuja edellyttäen, ettei ollut mitään esim. flunssaa näköpiirissä tai tulollaan. Puhuin asiasta heidän kanssaan ja he olivat hyvinkin ymmärtäväisiä, sillä väliaikaisiahan ne hoidot olivat, vaikkakin kestivät 6*3 viikkoa (18 viikkoa eli reilut neljä kuukautta).
Mitäpä, jos keskustelisitte asiasta perhepiirissä ihan kaikessa rauhassa. Varmaksihan en tiedä, mutta ei kai perheen ja lapsen tapaamisessa pitäisi olla esteitä, jos mitään nuhaa tai sen tapaista ei ole olemassa. Ja jos tapaaminen ei lähiaikoina onnistuisikaan, niin, onnhan se sitten hoitojen jälkeen mahdollista. Eihän ne hoidot loputtomiin kestä, vaikka nyt onkin ehkä sellainen epävarma jakso.
Tuli mieleeni sekin, että kukapa sitä tietää, jos vaikka vanhempasi tässä infektiopelossaan ajattelevat nimenomaan tulevaisuutta, ja sitä, että isäsi saisi käydä hoidot kaikessa rauhassa läpi ja sitten hoitojakson jälkeen olisi parmmassa kunnossa tapailemaan perhettäsi ja sitä 2-vuotiasta lastasi.
Toivon jaksamista ja ymmärrystä Teille kaikille.
Tuskin pieni tauko tapaamisten kohdalla aiheuttaisi vahinkoa ja voittehan sitäpaitsi olla yhteyksissä ehkä muutenkin kuin henkilökohtaisesti.
tilanne on tosi ahdistava. Nimittäin isäni sairastaa 3syöpää elämänsä aikana (AML,NHL -04,-07). Ensimmäiseen hän sairastui, silloin kun itse olin 4-vuotias. En päässyt isääni katsomaan puolen vuoden aikana kuin n.3kertaa ja koko sen ajan olin sukulaisten nurkissa...mieleen jääneet liian vahvasti nuo ajat. Nyt tulee samanlainen hyljätty olo lapseni puolesta, kuin itse olen lapsuudessani saanut kokea... Ja nämä voi olla niitä viimeisiä kuukausia isäni elämässä,mutta toisaalta on tärkeä välttää kaikkea ylimääräistä..että saa lisääaikaa.Hoitojen purevuudesta ei ole mitään takuita, varsinkin kun on saanut jo monenlaisia sytostaatteja ja maximit sädehoitoja.
Yleensä ovat aina piristyneet kun saavat nähdä meitä, mutta nyt tuntuu että olemme vain tiellä.
Jos itse sairastaisin,niin haluaisin pitää läheiset lähelläni, heistä saisin voimaa... mutta enhän tiedä miltä sairastuneesta oikeasti tuntuu.. .
pelkää, jos on valkosolut matalalla ja on jo aiemmin saanut hankalia sairaalaan vieviä infektioita. Hänelle on varmaan sanottukin tuo, että matalilla soluilla pitäisi vältellä runsaita ihmiskontakteja ruuhkabusseissa jne, ja onhan pikkulapsilla flunssaa tämän tästä. Vaikea tilanne. Ehkä jos kyselisit häneltä, milloin solut ovat tosi matalalla ja silloin ette menisi. Tosiasiahan on, että infektiokomplikaatiot myöskin usein aiheuttavat sen, että seuraavaa sytostaattihoitoa joudutaan lykkäämään, ja hän ehkä pelkää tuota uusiutunutta tautiaan niin ettei halua ottaa mitään riskejä.