Olen vuodenpäivät ollut lukija tällä palstalla.Itse en ole mikään kirjoittaja,mutta nautin lukea näitä erilaisii sepustuksii.
Viimeisten kuukausien jälkeen(hajupojan tullessa kuvioihin)mielipiteitä tulee tulvimalla,mutta ikäväkseni pakko todeta,että koen nautintoni loppuneen lukemisen suhteen.
Ihmiset jotka aiemmin kirjoittelivat olivat juuri niitä,jotka sittisontiaistakin saatto seurata hymynkare suupielessä ja ihmetellä senkin olemassa oloa?
Tuskin tämä on paikka kovin proffien tasoisille keskusteluille,niitä käydään muualla tahoilla.Olen itse hieman nuori tänne,mutta ajatusmaailmaltani täysin kanssanne samaamieltä.Kirjoituksissa oli ehkä lainauksia,jotka eivät tasoa laskeneet,usein jokin lainaus on kuin nyrkki silmään osuva.Itse käytän mielelläni sanontoja(nekin lainauksia )
Hajupoika ymmärrän sinua todella..sinä olet ikävystyt ja olet tympääntynyt juttujen tasosta..ikävystyminen tekee sit ihmisestä kiukkuisen ja ärtyneen..Syy koska ei löydä samantason vastusta kirjoittajista.Se vaan nyt on niin,että laske tasoo,tai lopeta,mutta ole kiltti älä sotke,äläkä pilkkaa meidän huonompikynäisten kirjoittelua!
Anna jokaisen jatkaa omalla tyylillään..itsekkin kuvittelin,että jokupäivä uskaltaisin vetää korteni kekoon,et voisin kertoa pikku iloista ja pikku suruistakin.Huomaan ettei minusta ole tähän,arvostelusi repii verille.Kuinka se loukkaa monta muuta täällä olevaa.Jokaisella täällä kirjoittajalla on jo paljon elämänkokemusta ja elämäntuomaa viisautta. Sinä kuvittelet et repimällä haavoja ja puhkaisemalla paiseita saat meidät toiset elpymään..sinä todella loukkaat,tokko edes tajuat kuinka kovasti sanasi sattuu?"Laskee ku piru saalistansa--ja aina väheksyy"
Viimeisten kuukausien jälkeen(hajupojan tullessa kuvioihin)mielipiteitä tulee tulvimalla,mutta ikäväkseni pakko todeta,että koen nautintoni loppuneen lukemisen suhteen.
Ihmiset jotka aiemmin kirjoittelivat olivat juuri niitä,jotka sittisontiaistakin saatto seurata hymynkare suupielessä ja ihmetellä senkin olemassa oloa?
Tuskin tämä on paikka kovin proffien tasoisille keskusteluille,niitä käydään muualla tahoilla.Olen itse hieman nuori tänne,mutta ajatusmaailmaltani täysin kanssanne samaamieltä.Kirjoituksissa oli ehkä lainauksia,jotka eivät tasoa laskeneet,usein jokin lainaus on kuin nyrkki silmään osuva.Itse käytän mielelläni sanontoja(nekin lainauksia )
Hajupoika ymmärrän sinua todella..sinä olet ikävystyt ja olet tympääntynyt juttujen tasosta..ikävystyminen tekee sit ihmisestä kiukkuisen ja ärtyneen..Syy koska ei löydä samantason vastusta kirjoittajista.Se vaan nyt on niin,että laske tasoo,tai lopeta,mutta ole kiltti älä sotke,äläkä pilkkaa meidän huonompikynäisten kirjoittelua!
Anna jokaisen jatkaa omalla tyylillään..itsekkin kuvittelin,että jokupäivä uskaltaisin vetää korteni kekoon,et voisin kertoa pikku iloista ja pikku suruistakin.Huomaan ettei minusta ole tähän,arvostelusi repii verille.Kuinka se loukkaa monta muuta täällä olevaa.Jokaisella täällä kirjoittajalla on jo paljon elämänkokemusta ja elämäntuomaa viisautta. Sinä kuvittelet et repimällä haavoja ja puhkaisemalla paiseita saat meidät toiset elpymään..sinä todella loukkaat,tokko edes tajuat kuinka kovasti sanasi sattuu?"Laskee ku piru saalistansa--ja aina väheksyy"
Vastaukset 34
Vanhimmat
Rakkaudella
on sellainen sana, jota käytän hyvin säästeliäästi.Pelkään siihen sisältyviä tunnelatauksia.
Laitoin juuri "Kirsikalle" viestin, jossa kyselin näitä asioita. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." Käyn itse ja olen käynyt melkoista "Jaakopinpainia," ja tämä tapahtuu elävässä elämässä. Se heijastuu myös näissä keskusteluissa, koska kirjoitan spontaanisti ja pitkä kirjoittamattomuuteni näkyy.
Tämä keskustelupalsta on ollut itselleni jonkinlaista "sorminäppäryyden harjoitusta" positiivisessa mielessä.
Kun iän ja sairauksien sekä harjoittelemattomuuden takia tämä on todella työlästä, olen hämmästynyt siitä, että näinkin olen onnistunut ja se antaa uskoaja itseluottamusta.
Perimmäinen tarkoitukseni on kannustaa toisia ilmaisemaan itseään. Tässä huomaa vaan sen, että käyttämäni tavat tuovat eri tavalla palauttta ja otetaan hyvin eri tavalla vastaan. Se on ollut myös nikkeilyni eräänä merkittävänä syynä. Tutkia ja kokeilla eri tapoja ja aiheita.
Oppirakennelmat ja elävän elämän kokemuksista kertominen ovat asioita, jotka kypsyvät ja kantavat hedelmää jos ovat kantaakseen.
Nämä ovat ihmismielelle mystisiä asioita.
Juuri kävin melko voimallista "keskustelua" uskonasioista. Läheisten ihmistenkin kesken voi olla vaikeata avautua "perimmäisten kysymysten äärellä." Se on usein tuskallista.
Kun ihminen, oli se sitten minä tai Sinä, tuo valmiita raamatunlauseita eteen, ja toinen yrittää kysyä Lutherin katekismuksen selityksen tapaan; Mitä se on ? Vastauksena on uusia raamatunlauseita tai muita sitaatteja.
Me heittelemme niitä toisillemme ja saivartelemme toistemme hiuksenhienoilla oppieroavuuksilla.
Keskustelusta emme ole rakentuneet vaan on saattanut syntyä suuri riita.Tiedän loukkaavani vaikka se ei ole suinkaan perimmäinen tarkoitukseni. Huomaan kuitenkin keskinäisen kehumisenkin tukahduttavan keskustelu alkuunsa.
Olen opettelemassa täällä tämän alueen aakkosia, vaikka kirjoituksesta uhkuisi itseriittoisuus.
Keskusteluyhteydestä kanssasi kiitollisena.
Hyv yötä toivottaen
,,koska tuo kellohamekin alkanut osallistua kirjoittamalla. Lukijana olen ollut pitkään ja monet hyvät naurutkin saanut täällä. Kiitos kaikille sanansuoltajille.
Minusta jotkut kirjoittavat ehkä kärkevästi mutta
eihän tätä virtuaalimaailmaa tarvitse niin vakavasti ottaa. Jos tämä toimii katalysaattorina
kirjoittajalle niin mikäs siinä, olkaamme suvaitsevaisia lukijoita. Omasta asennoitumisesta on usein kiinni miten näemme kanssaihmisemme.
Eikö me olla kaikki samanlaisessa pitkänmatkanjuoksussa. Joku huomaa hikiset kainalot ja irvistävän katseen ja toinen taas mittaa sykettä ja laskee kilometrejä ja jollakin taas kalorit palavat. Laakeriseppeleitä täällä tuskin jaetaan mutta kaikki me voimme kukittaa toisemme antamalla kaikkien kukkien kukkia. Jokainen meistä on syntynyt originellina ja varmaan kuolee kopiona. Se pieni erillaisuus
ei suinkaan ole pahasta, jos sitä yleensä löytyy, vai onko?!
Itselleni elämä on ollut rikas ja värikäs seikkailu monine ylä- ja alamäkineen. Siihen on
mahtunut kolmekymmentä asuinpaikkaa, monta maata,
monenlaista matkaseuraa. Vierailu seurassanne on
joskus harmaan aamun pelastaja.
Pistetään kukka korvan taakse ja kieriskellään aamukasteessa, vaikka kuvannollisesti.
Olipa kiva tavata!!
Teretulloo isoÄiti joukkoon kirjavaan!!Minä tässä ihan rakkaudella korvallisilta tukistelen meidän sanasieppoomme..kun meinaa häneltä lipsuu ihan överiksi.Hyvän kauvan muistaa,paha ei mee koskaan miälestä poisä
Nautin kun "Isoäiti" tuli mukaan keskusteluun.
Erityisesti mainintasi "katalysaattorista" sai mieleni tai "suun messingille". Tekniikan termi sopii myös tähän keskusteluun Katalyysi on hajoittamista, jouduttamista katalysaattorin avulla, tämän näköjään siihen reaktioobn itse osallistumatta.
Eräälle mummille, joka suunnitteli auton hankintaa taisin äskettäin kertoa, että pyytää vain mukavan papan kanssa ajelulle, kehaisee kaaraa ja taitavaa kuskia ja vähän kyselee niitä näitä auton hevosvoimista, katalysaattorista niin pian auto ja pappa "hyrisee" tyytyväisinä ja mummikin alkaa yhtyä samaan hyrinään; onhan mummilla nyt oma auto, oma pappa ja
oma rakas !
Tämän kaiken hän sai vain osoittaessaan pientä uteliasta kiinnostusta pappaa kohtaa aiempien huomautusten ja naljailujen sijasta.
"Pidän paljon naisten seurasta;
pidän heidän kauneudestaan,
pidän heidän herkkyydestään,
pidän heidän eloisuudestaan,
pidän heidän vaitiolostaan."
Samuel Johnson
kovasti tervetulloo tänne mukavalle juttupalstalle. minult jäi melkee huomaamatta että uusi isoäiti on tullu. nykyää ko kirjotuksii on niin paljo kaikkii ei ehi lukkee. muute päivä menis konneen ääres istuen.
ja näin vanhan ko mie v76 pittää liikkuukin ettei veri pysähy. ja näin kesälle tahtoo muuteki olla menos.
mukava ko sie osallistut kirjottajanaki, on hauska kuulla uusista ihmisistä heiän mielipitteitään ja elämästää. sieki ko oot mones maas ollu ,sinulha olis varmaa mielenkiintosta kerrottavaa.
sanomasi, erilaisuus tekkee palstasta just mielenkiintosen, ja mielestäin pitää kannustaa omaperäisyytee.
sitte viel jos käyttää sammaa nimimerkii oppii tuntemaa toisen ja vähä varomaakin ko tietää ahaa, tuost hää pahastuu. tuolle taas voip sannoo vähä ronskimmin ja näin sitä oppii ja syntyy mielenkiintosii keskusteluja.
mutta on myös niitä jotka tahtoo kirjottaa muttei käyttää sammaa nimimerkii, hyö ei taho tutustuu, sekkii pittää hyväksyy, jokkainen tekkee niinko hänel itellee soppii.
tääl onkii monta isoäitii, ei sil nimel ,mutta muori, mummeli ja moni muukin on isoäiti vaikkei nimestä paljastukkaa.
minun elämäs suur onnettomuus on etten ole saant lapsii. se isoäidin onni on minult pois. mut oon mie saant niin paljo elämäst muuta sitte tilalle.
ja oon jo sen asian hyväksynny.
sanoit jokainen meistä syntyy orginellinä ja kopiona kuolee. oli se niin osuvasti sanottu, näin meille vahinko vaa käy.
sydämmest tervetuloo minunkii puolesta.
Mukava, että senorakin toivottaa uuden kirjoittajan tervetulleeksi mukaan juttupalstalle. Alan ymmärtää tuon oman yhden nikin käytön hyvätkin puolet, opitaan tuntemaan toisiamme ja näin tietää myös miten toiselle voi kertoa ja sanoa. Pitääkö "silkkihansikkain" silitellä vain saako sanoa, että "tuosta poikki ja pala larvaa."
Koneen ääressä tässä aika kuluu, joten toivottelen minäkin oikein hyvää yötä - tervetuloa uusin levännein ajatuksin uuteen päivään !
loppuneen näitä sinun juttujasi lukiessani.
Sinun viestisi oli rohkaiseva kannanilmaisusi innostaa jatkamaan. Kenties " minusta vielä tulee suuri taiteilija".
Olisi historian toistoa lopettaa ja sanoa;"Minkä
taiteilijan maailma minussa menettääkään ! "
Odotan kieli vyön alla Järjestysmiehen lupaamaa "loppuraporttia". Se tässä kuitenkin on ilmeisesti määräävä ja lopullinen. Minunlaiselleni olisi musertavaa lausuma etten voisi käyttää näitä luojan suomia armolahjoja suuren lukijajoukon kiusaksi !
on rauhoittava vaikutus.
Tämä palsta on tullut toimeen ilman sheriffiä jajärjestysmiestäkin pitkät tovit. Häjypoika kumppanaineen ovat joskus olleet nostamassa joidenkin niskakarvoja aavistuksen verran, mutta uskon sen vain pukevan useimpia.
Suaven ja Vitapointen lookki kuuluu sinne nuoruusaikaan...
Pyydän ystävällisesti kertomaan oikeutuksesi tehtävään. Perusteet "Järjestysmies" keskustelun poistamiseen. Tein siinä vain asiallisia kysymyksiä, kuten "Navan alle" keskustelussakin ?
Loppuraporttia ei ole kuulunut sähköpostiini eikä tällä palstalla kuten toivoin ja se luvattiin antaa. Järjestysmiehen toiminnalla saattaa olla yllätävän rauhoittava vaikutus ?
Tämänpäiväiset tapahtumat osoittavat, että rakkaudella ja ystävyydellä tulisi olla enemmän sijaa sydämissämme. Hajupoika/Kai de Puu/Odysseus voisi aloittaa puhdistautumisen itsestään.
Se tuntuu vaikealta kun on huomannut tässäkin "kanatarhassa" syntyneen pientä elämää kun on päästy oletettua kukkoilijaa oikein joukolla nokkimaan. Minä kyllä tämän kestän.
Huolissani olen niistä muutamista ystävistä, joitten mieltä tämä enemmän pahoittaa.
Kirjailija ei väitä elävänsä niinkuin hän opettaa ja viittaa sanoihin.
(Opetat toisille sitä mitä itse eniten tarvitsee oppia)
Entäpä jos tietoisuus rakkauden puutteesta onkin se maaperä jossa rakkaus kasvaa?
Se tietäisi sitä että rakkauden puute on myös rakkautta(lainattua)
Viime aikoina rakkaudesta, sen olemuksesta ja erilaisista rakkauden ilmenemismuoodoita olemme täällä keskustelleet paljonkin. Syvyyttä siihen keskusteluun tällaisilla palstoilla ei saa niinkuin henkilökohtaisessa keskustelussa ja parisuhteessakin keskinäinen rakkaus kehittyy jä kypsyy ajan myötä syvemmäksi ja täydemmäksi kun muistaa Paavalin kirjetää Korinton seurakunnalla 13. luvun loppua, joka on hyvä määritelmä
Rakkauteen kuuluu myös luopuminen - se ei milloinkaan saa olla "omistamista."
Tekstini tulee näissä keskusteluissa paatoksellista, koska mahdollisuuteni ovat rajalliset - hyvinkin rajalliset.
Kirjoitan aina senhetkisen mielentilani mukaan spontaanisti mitään korjaamatta, muuttamatta ja harvoin palaan kirjoittamaani tai saamiini vastauksiin. Tämä on suuri puute.
Toivon saavani rauhan, hiljaisuuden joka yksinäisyys on toivottu olotila.
Rakkaudesta puhutaan aivan liian paljon fyysisenä kokemuksena. Ihmisen henkinen kahlehdinta on usein julmaa ?
Moneen sammumiseen on kaksi syytä; polttoaineen tai hapen puute.
Millaista polttoainetta rakkaus loimutakseen tarvitsee ?
Hapen puute sammuttaa varmasti roihuavankin tulen. Mikä tukahduttaa orastavan rakkauden liekin ?
Seksi-sivuilta? Muihin vaikeuksiisi ehkä Kirjat & Novellit voisivat auttaa. Nämä töpöt eivät kuitenkaan tajua mitään. Ei sen enempää kutinaasi jalkojesi välissä kuin korviesi välissä.
"Saaman pitää jouluna piimää, vaikka saappaassa kirnuttaisiin."
Palokuntalaisena Sinä voisit joutessasi piirrellä "vitutuskäyrien" sijasta tai niiden lisäksi omia omasta elämästäsi käyrän siitä milloin seksielämä on tuntunut ja maistunut kaikkein parhaimmalta. Jos se on ollut lepotilassa jo pitkään niin mietipä miten sitä voisi elvyttää vaikka ihan "luonnollisella" tavalla. Kai de Puu ei tarvitse mitään fantasiaoita, mutta tiedä häntä; "vanhuus ei tule yksin ?"
"Hiljaa mäessä!" Nyt vaikka olisi alamäki niin.
Ei seuraa hyvää tällä vauhdinpidolla ! Ei, ei !
Rakkaus on rikkautta.
OLE TOISELLE SELLAINEN KUIN HALUAT HÄNEN SINULLE OLEVAN.
Joskus tuntuu kuin laihialaispojasta kun pyydettiin hyvää laihialaisvitsiä;"Mun mielestäni niitä kerrotahan liika palio." Joskus tuntuu kuin rakkaudestakin on tullut kuin kilisevä kulkunen tai helisevä vaski, kuinka sen isossa kirjassa Saulus Tarsiin poika kertoikaan.
Hellyyden ehdoilla jutellaan toisaalla. Sekin saisi kuulua meidän arkielämäämme aivan luonnollisena ja jokapäiväisenä asiana.
Lääkärien ja hoitajainkin työmäärää ja asiakkaita olisi vähemmän kun olisi enemmän toinen toistaan halaavia ja välittäviä ihmisiä.
Mistähän johtunee, mutta "päähän koskee ?"
Vauhdinpidosta tuskin on kysymys. Sieniretkikin jäi tekemättä. Olin valmistautunut, mutta...
Luulen, että huomenna, ei kun ensi viikolla alan taas tehdä pikkulenkkejä ja lähden vaikka sienimetsään, tutuille poluille, joilta olen vuosikaudet löytänyt hyviä tattipaikkoja. Kanttarellitkin ovat samoissa paikoissa ja niitä voi käydä vain hakemassa korillisen parin viikon välein koko kesän ?
Kirjoitin Senoralle kirjeen, jossa mainitsin lukevani juuri Smiley Blantonin kirjaa "Rakasta tai tuhoudu."
Rakkaus kuuluu oleellisena osana ihmiselämään. Me ajattelemme vain eroottista rakkautta, mutta sitä voi kokea ja saada vaikka luonnossa liikkumalla, siihenkin voi suhtautua rakkaudella. Rakkaus antaa voimaa elää myönteistä, iloista, onnellista elämää - nauttia jokaisesta hetkestä.
Yhdessä rakkaittensa kanssa - onnellinen on ihminen, joka rakastaa !
kyllä on tapana halata,kun tapaa hyvän ystävän,täällä en ole sitä niin huomannut usein tapatuvan,mutta kun kävin nyt lomailemassa tuolla entisillä asuin sijoillani,kaukana peräpohjolassa,niin kyllä siellä tultiin halaamaan.se on siellä aivan luonnollinen asia.
sitä en tiedä onko kaikkien keskuudessa,mutta ainakin minun tuntemien ihmisten.
ja meidän suvussa se tapa on kulkenut sukupolvesta toiseen.ei ole häpeä välittää toisesta ihmisestä,ikään ja rotuun katsomatta,oli sairas tai terve.
Uskoisin,että me ihmiset podemme kosketuksen puutetta ja hyväileviä sanoja.
Kotona halattiin,sillä kerrottiin se rakkaus,eihän siitä ääneen osattu sanoa edes lapsille.Mutta minä kun rakkauden nälkäinen olen aina ollut,kärsin ettei sitä ilmaistu ääneen myös.Sanoilla voi satuttaa kuolettavsti,mutta niillä voi myös hyväillä!
Miksiköhän se on niin vaikeaa kertoa toiselle että rakastaa.Siinähän meille olis uusi opinaihe-rakkauden näyttäminen sanoin.Meille on annettu kyky ilmaista itseämme sanoin,käytämme sitä kaikkeen muuhun,mutta emme siihen kaikkein tärkeimpään*Sanoja 'rakastaa ja rakkaus' voidaan kenties pitää epäselvinä ja epäajankohtaisina teknokraattisessa ympäristössä,mutta nämä sanat heijastavat todellisuutta josta ei voida rationalisoida pois,ei edes vaikka niin haluaisimmekin*
Rakkaus sekoitetaan helposti riippuvuuteen ja haluun omistaa ja kohdistaa hellän liekin kohde.
-olet kaikkeni
-Ilman sinua ei elämälläni ole merkitystä
-Me kaksi tulemme yhdeksi ja teemme kaiken yhdessä!
Jos rakastat minua näetminut sellaisena kuin olen ja hyväksyt sen minkä näet,yrittämättä muuttaa minua sellaiseksi jota ,mieluummin haluaisit rakastaa.Kuinka moni yrittää juuri toista muuttaamieleisekseen.Onnistumatta -sit fiksusti sanottuna kasvoimme erilleen!!
Huomaan, että Sinä Anu, olet liikkunut Pohjoisen ihmisten keskuudessa, jossa tuillaan välitömämmiksi samoin kuin Itä-Suomessakin. Nautin itsekin saadessani olla paikallisen maalaisväestön keskuudessa.
Kumma asia, että tilanne on samankaltainen kun menee Suomenlahden poikki Viroon. Se ylenpalttinen ystävällisyys, jota siellä kohtaa mykistää siihen tottumattoman. Matkailu avartaa muutenkin. Liikkuessani pyrin saamaan aina jonkinlaisen yhteyden paikallisiin asukkaisiin ja monesti saan kokea ja nauttia yllättävästä perinnerikkaudesta ja tietoisuuteni laajenee.
Pohjalaismiehelle halaaminen on ollut vaikeasti opittava asia. Läheisyydessä haliessa antaa ja saa itselleen paljon aivan kuin voimavirrat sekoittuisivat. Ensimmäinen halaus on vaikein.
Muistan Härmän kuntokeskuksen salin ovessa olleen
halaamisesta jonkun "huoneentaulun", josta siellä alkoi julkinen halaaminen, koska taulu lupasi halaajille jotain hyvää ?
"Sanat eivät riitä kertomaan..." Keskustelu kirjeitse oli ennen nuorena hyvin yleistä. Käsiala kertoi lähettäjästään ja siitä eri kirjeissä saattoi havaita mielentilankin, missä se oli kirjoitettu. Puhelinkeskustelujen yleistyessä tuli ääni, joka on itselle eräs merkittävä elementti. Joku ääni voi olla niin kaunis, että jää kuuntelemaan vain ääntä ja asia jää kuulematta. Radiossa Martti Silvennoinen oli eräs tällainen mies. Eräät naiskuuluttajat myös.
Sanoja olen itse käyttänyt "säilänä" ja myöhemmin huomanneeni satuttaneeni tarpeettoman kovasti - anteeksi vain harvoin pyydän.
Vaihtelua keskusteluun perimmältäni olen pyrkinyt tuomaan. Keskinäisen Kehumisen Kerhoksi joskus keskusteluja nimittänytkin olen. Se siksi, että
kehuminen myöskin mielistelynä menettää voimansa. Tuntuu etovaltakin.
Senora kertoo hyvin miehestään, rakastaminen näkyi teoissa, sanoilla ja tunteilla kertominen on monesti vaikeaa. Sen muurin yli kun pääsee,
rakkauteen tulee paljon uusia ulottuvuuksia.
"Orgasmi"-keskustelu jokin aika sitten oli sellainen. Pääsimme hieman avaamaan "tabuja" ja se on minusta hyvä asia.
Ei meidän ikääntymisemme ole vienyt mahdollisuutta vielä nauttia myös näistä asioista.
Ihminen saattaa vielä löytää sen onnen seitsemännen taivaan - uskon niin. Kun ihminen uskoo "edes sinapinsiemenen verran" niin se myös toteutuu.
"Mitä ikinä teettekin, tehkää se rakkaudella."
Naisilla näyttää olevan "äidinperintönään hänen sanansa tyttärilleen;" kaikki miehet ovat hirviöitä !" Sen ketjun soisi päättyvän.
Rakkaudella "häjypoika"
Takavuosina keskutelin erään naisen kanssa (emme koskaan tavanneet) tästä aiheesta hyvinkin paljon ja pääsimme pintaa syvemmälle juuri tässä "rakastan - omistan" suhteessa ja sen sekoittamisessa toisiinsta.
Rakkaudessa "mielen kypsyys merkitsee paljon.
Useitten avioliittojen epäonnistumisen syynä on , että "rakkaus esiintyy naamioituna vihan välikappaleena" ja tämä on ihmisten välisissä suhteissa eräs suurimmista ristiriidoista "rakkaus - viha !"(S.B.Rakasta...)
"Elämässä on jokaisen katsottava silmiin järkähtämättömiä tosiasioita, noudatettava totuutta, joka ei muutu vaihtelevien mielijohteiden mukaan, ja elämänohjeita, joilla mitataan ihmisen kunto ja kunnia." (Tuomas Akvinolainen)
Uskoni ja toivoni on, että me vielä tässä iässä kykenemme uudistumaan ja kokemaan todellista rakkautta ja nauttimaan sen hyvistä hedelmistä ?
Kasvamaan yhdessä, mutta emme muuttamaan toista ihmistä ykdeksi oman mielemme mukaiseksi, vaan nauttimaan erilaisuuden rikkaudesta. Kaiku ei ole kiva kaveri kauan ?
meidät on lapsesta asti opetettu kunnioittamaan vanhoja ihmisiä.meidän piti teititellä,mutta se on jäänyt minulta vähän alitajunnassa sellaisiin kysymyksiin,että miksi meidän piti äitiäkin teititellä siis sanoa teiksi.esimerkiksi,jos jotain äidiltä pyysi niin sanottiin ,saanko minä teiltä tuon ja tuon.isää meidän ei tarvinnut teititellä,kysyinkin kerran sitä äidiltä,ja hän vastasi,että se on vanhempien kunnioittamista,hänen perheessään ennen teititeltiin molempia vanhempia.se on ollut sitä vanhan ajan kasvatusta,niin siellä kylällä tehtiin joka perheessä.mutta tuskinpa enää.
Olen syvästi liikuttuneena pannut merkille Sinun, Senoran ja Kellohameen lämpimät ajatukset Kai de Puuta kohtaan.
Olikohan tarinalla "Myrskytuuli ja päivänpaiste" osuutta asiaan. Sillä ei ole väliä vaan sillä, että olemme vihdoin pääsemässä "perimmäisten kysymysten äärelle."
Kunnioitusta voi osoittaa hyvin monin tavoin. Muistan aina kotiseurakunnan vanhan rovastin, joka esitti nuorelle pojalle lähempää tuttavuutta eli "sinunkauppoja." Kahden kesken käytin tätä, mutta ollessamme muiden keskuudessa, jossa häntä teititeltiin käytin myös teitittelymuotoa.
Äitini hautajasissa hän oli siunauksen toimittaja ja tuli sen jälkeen vielä seuroihin pitäen puheen. Sen jälkeen kiitellessäni, rovasti sanoi; "..emmkös me, Pentti, olet tehneet sinunkaupat ..."
Yhteisössä, jossa paljon olen, vanhemmat mummot ja papat edelleen teitittelevät toisiaan - minuakin ? Tapa on hyvin lujassa edelleen vanhuksilla.
Mitä tällainen kirjoitus kertoo kirjoittajastaan ja mitkä ovat kirjoittajan vaikuttimet eli motiivi kirjoittaa tämä keskustelun avaukseksi ?
Olen kysynyt monesti arvostelijoiltani, miksi luette ja vastaatte niihin ?
Minä en ole katkera vaan, te jotka jauhatte tällaista olematonta, kuka on kulloinkin kenenkin kanssa.
Anu kirjoitti "yksi on poissa, Sven Tuuvaa ei näy."
Olen kertonut lukevani mielelläni ja nämä aiheet koen tuoda myös tänne keskusteluun.
Totean edelleen, että tällä palstalla olevat ovat ikäkin huomioon ottaen hyvin näköalattomia ja kun "kellohame" tuo chattailun esiin, se entisestään latistaa vaikka sen pitäisi olla juuri kanava virikkeisiin.
Arvelin oikein hänen tarkoittaneen Sinua ja poistumista. Siksi kysymykseni. Jos loukannut lien, mutta asiahan on teillä "omistaminen" omiminen kuten katkerilla ihmisillä usein on.
Tunsin tultuasi kuvioihin,et jotain tarvitaan et sorsiminen loppuis taholtasi.Siksi yritin mahdollisemman nätisti tuoda asiat esille,loukkaamatta silti Sinua.Vaikka itse ruoskit kaikenaikaa täällä jokaista"kehut kirjoituksillas ja pröystäilet lukijamääräällä"Nämä oli ne mistä halusin sinua taas hiukka muistuttaa.Nyt olet taas muistamaton,kuten yleensä tuppaa käymään?
Minä voin rakastaa jokaista ihmistä,en sillä sanalla sinua seksuaalisesti lähestynyt..käytän sitä puheissani ihan normaalisti. (yleistä on aloittaa esim kirje sanoin Dear Kai de puu)Ihmettelen,ettet voi ottaa vastaan kauniita ilmaisuja,ilkeet olis mieluisempia? Pyydettävä anteeksi,jos liian tuttavalliseksi heittäydyin kanssasi.Olen välitön ja suora,en koe yhtäkään ihmistä toistaan paremmaksi,kaikki olemme samanarvoisia!!
mistä nämä kiukkuiset kirjoitukset taas johtuvat oli niin kauan leppöisia keskusteluja,toivon että jatketaan niitä.rakastakaa lähimmäisiänne,ja olkaa rakastettuja.
Munkkilatinaa on tuo Keskinäisen Kehumisen Kerhon "paskanjauhaminen" ja hymistely.
Ei tuolla eksustelulla mitään rakenneta - mutta sehän ei ole minun päänsärkyni.
"Joka leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön."
Ruuneperillä tuli jo kolmannen kerran housuihin muutaman päivän sisällä.
Yritän oppia tätä teidän käyttämäänne kansankieltä,
jota te omasta mielestänne ymmäärrätte "kirjaviisautta" paremmin.
Tekin saatte lainailla ja kopsailla mielenne mukaan, mutta kun yritän lainaukset erottaa ja mainita lähteen niin siitä naljaillaan.
Ei hyvältä näytä.
Kerrot ja jauhat, kuten toisetkin minun kehumisillani ja toisten mollaamisella.
En todellakaan yllä kummassakaan asiassa teidän tasollenne, en alkuunkaan.
Kinailu asioista ei johda mihinkään.
"Asia ei ole niin kuin se on vaan niinkuin sen uskotaan olevan." Tätä siteerausta olen toistanut, mutta Sinunkaan käsitystäsi ei mikään tosiasia muuksi muuta. Kanakin ymmärtää olla nokkimatta laumaan kuulumattomia. Te ette.
Siis, jos totta sanon - miksi soimaat. Osoita kirjoituksistani jotain paikkansapitämätöntä faktaa. Aloita jälleen Espanja-keskustelusta kirjoitus kirjoitukselta ja merkitse muistiin huomiosi. Hämmästyt !