Siis nyt ottaa aivoon perkele!
Olen niin laiska, mulla olisi ollut koko lokakuu ja marraskuu aikaa tehdä oparia mut nyt vasta viime viikolla aloin tekemään kunnolla. Tänäänkin olen tehnyt 11 tuntia melkein putkeen tätä paskatyötä.
Pakko rutistaa kaikki loput mehut 14.12 mennessä, jos aioin valmistua helmikuussa. Ahdistaa, nukkumisesta ei tuu mitään kun koko ajan mietin tätä työtä. Sitten on vielä yksi tentti uusinnassa... En tajuu mikä on kun ei saa itsestään irti mitään vasta kun infernaalinen ahdistus ja stressi ottaa vallan.
Toisaalta, viime viikolla ja tänään sain tehtyä jo aika paljon. Tutkimustulokset ovat melkein jo analysoitu (onneksi edes sain kesä-syyskuussa hoidettua ne) ja teoriaosuus alkaa olla pulkassa. Vielä pohdintaa ynnä muuta pikkunäperrys rukkausta mitä vihaan yli kaiken!
Ohjaajani on kyllä hieman pelottava, pelkään että tää loppusekoiluni ei mene läpi! Ja pelkään, etten löydä opponenttia raportointiseminaariin. Mitäs muuten sitten, jos ei löydä opponoijaa? Voiko raportoinnin pitää ilman sitä, jos ei todellakaan löydy?
No helpotti vähäsen mutta vertaistukea muilta laiskoilta kaipailisin...
Olen niin laiska, mulla olisi ollut koko lokakuu ja marraskuu aikaa tehdä oparia mut nyt vasta viime viikolla aloin tekemään kunnolla. Tänäänkin olen tehnyt 11 tuntia melkein putkeen tätä paskatyötä.
Pakko rutistaa kaikki loput mehut 14.12 mennessä, jos aioin valmistua helmikuussa. Ahdistaa, nukkumisesta ei tuu mitään kun koko ajan mietin tätä työtä. Sitten on vielä yksi tentti uusinnassa... En tajuu mikä on kun ei saa itsestään irti mitään vasta kun infernaalinen ahdistus ja stressi ottaa vallan.
Toisaalta, viime viikolla ja tänään sain tehtyä jo aika paljon. Tutkimustulokset ovat melkein jo analysoitu (onneksi edes sain kesä-syyskuussa hoidettua ne) ja teoriaosuus alkaa olla pulkassa. Vielä pohdintaa ynnä muuta pikkunäperrys rukkausta mitä vihaan yli kaiken!
Ohjaajani on kyllä hieman pelottava, pelkään että tää loppusekoiluni ei mene läpi! Ja pelkään, etten löydä opponenttia raportointiseminaariin. Mitäs muuten sitten, jos ei löydä opponoijaa? Voiko raportoinnin pitää ilman sitä, jos ei todellakaan löydy?
No helpotti vähäsen mutta vertaistukea muilta laiskoilta kaipailisin...
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun "dedlain" lähestyy!
Mulla on ainakin niin,kaikki viime tippaan ja vitosiakin jopa!
Joo, sama täällä, ei jaksa eikä viitsi, ei okein vieläkään, vaikka koko syksyn oon odottanu sitä inspiraatiota. Älä välitä, et ole yksin!
Sullahan on identtisen 99%:sesti sama tilanne päällä kuin itselläni. Onnitteluni.
on paras muusa - ja usein ainoa.
Inspiraatio ei tule odottamalla. Se tulee, jos on tullakseen, pakertamalla. Ja ellei tule, niin ainakin työ valmistuu, ja sinä myös.
Onnea käyt. kats. valmiin opinnäytteen ja valmistumisen johdosta!
että ohjaajat voivat olla pelottavia, omanikin oli, mutta pitää muistaa että nekin haluaa että valmistut ja vielä hyvin arvosanoin.
Graduaika oli kyllä tunteikasta aikaa, meinaan (=tarkotan) että välillä oli olo kuin lopun edellä että "eihän tästä ikinä mitään tule, ja että pitää vielä olla näin tyhmäkin". Taisin jopa tirauttaa pari kyyneltä. Toisinaan taas, että "hitsi vieköön mä osaan kirjottaa älykästä tekstiä ja voi että että olen fiksu". Fiilikset hipoivat siis jo jakomielitautia. Parasta kuitenkin oli silloin kun tunsi että oli hyödyntänyt koko päivän ja sai jotain aikaankin. En tiedä miten kokosin itseni aina joka päivä uudelleen kasaan. Mentaliteettini oli "teen joka päivä jotain graduni eteen".
Loppujen lopuksi sain puristettua graduni kasaan yhdessä lukuvuodessa. Gradun jälkeen tuntuu siltä, että koko gradunteon haastavuutta yleisesti liioitellaan. Lainatakseni erästä prohfessoria, joka puhui graduaan juuri tekeville: "minä poltin oman graduni, se oli niin hitsin huono". (Ei muuten ihan paras neuvo.)
Ite olen amiksessa sähköalalla, ja olen opinnäytetyökseni tehnyt "miljonääritason" omakotitaloa, siis sähköistystä, ja otsikoita on mm. nettipistokkeet, pistokkeet, valaistus, painonapit, ulkovalaistus, olkupistokkeet, maalämpöpumppu, keskus ja antenni
Onko minulla liian hyvä ulosantai tai oletteko TE vain huono, mulle ei tuota mitään ongelmaa kirjoittaa 1-4 sivua jokaisesta noista, kertoo vaan pilkuntarkkaan mitä on tehnyt missäkin, ei kuitenkaan jaarittelua.
Miksi JOKAPAIKASSA on kamala painostus että päättötyö on jumalattoman vaikea ja sen tekemiseen menee kuukausia
mut jos amiksella tarkoitat toisen asteen koulutusta(ammattikoulu) etkä korkeakoulua(ammattikorkeakoulu) niin niillä päättötöillä on ero kun yöllä ja päivällä. näin jälkeen päin ajatellen olihan nuo ylioppilaskirjoituksetkin ihan piece of cake, et sopii kehua itseään sitten kun varsinaisia päättötöitä joutuu tekemään. muuten jos olen väärässä, ja olet jo korkeakoulu tasolla, niin onnitteluni että olet siitä harvinainen yksilö, jotta älykkydelläsi loistat lampunlailla sähköalalla... muille jotka kokevat opinnäytetyön tuskaa tällä hetkellä niin kovasti tsemppiä, itselläni dead-lineen on enä pari viikkoa ja kyllä ahdistaa :) mut pakko vaan jaksaa
Saattaa olla, että joutuu ottaan jatko-aikaa, kun aihetta ei saa miltää firmalta.
Haettu sitä aihetta kyllä on ja tekisin, muttakun ei pääse paskassa alkuun laisinkaan. PERSEESTÄ
Nyt vasta joulukuussa sain toimeksiannon, ja siinäkin kävi aikamoinen tuuri. Nyt vaan itse aktiivisesti otat yhteyttä eri firmoihin (mahdollisesti semmosiin mihin olet tehnyt aiemmin oppimistehtäviä) tai sitten käyt juttelemassa jonkun ohjaajan kanssa. Joskus yritykset ilmottaa kouluille toimeksiantoja, ja ne menee yleiseen hakuun. Siinä nopeat syö hitaat, joten omaa aktiivisuutta tarvitaan. Mikäli motivaatio on hakusessa, kannattaa miettiä aihe mikä oikeasti kiinnostaa, niin prosessi lähtee jouhevammin käyntiin.
P.S. Itse opiskelen jo viidennellä vuodella ja opinto- oikeus loppuu tuossa heinäkuun lopulla, mutta meinaan siksi valmistua. Kannattaa hakea jatkoaikaa mikäli siitä on kiinni.
Tsemppiä sulle!
Itsellä oli sama ongelma. Yöunet lähti, kumma ahdistus painoi päälle: en oo koskaan voinut henkisesti yhtä huonosti kuin opparia tehdessä. Itsellä auttoi ajatus: kunhan se on läpi, ei numeroa kukaan kysele.
Eikä ole kysellyt. Se fiilis kun sai paperit! Ajattele sitä! On kuin olisi vankilasta vapautunut.
tsemppiä!