Huomaan, että tällä palstalla oleviin keskusteluaiheisiin vastaavat enimmäkseen vain ns. vakikirjoittajat, jotka snobbailuillaan ja omahyväisillä "nokannostoillaan" suorastaan peloittavat pois todellisesta keskusteluaiheesta kiinnostuvat lukijat ja kirjoittajat. Moni hyvä aihe, joka on nostettu otsikoksi, on pilattu turhaksi alkuperäisaiheesta poikkeavaksi löpinäksi, jossa ei ole muuta kuin puuta heinää.Luovuutta kirjoituksiin, pyydän!
Luovuuteen tarvitaan vain rohkeutta
Mietiskelijätär
6276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Hiljaisuudessa suuret ajatukset kypsyvät."
Olen ajoittain saanut nauttia hiljaisuuden ja yksinäisyyden tuomasta ylellisyydestä. Sisäinen tuska on ajoittain raastavaa. Luulen ymmärtäväni ihmisiä, jotka ovat paenneet yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen, sitä tämän päivän ihmiset tuntuvat pelkäävän. Hiljaisuudestakin tehdään riitti. Kokoonnutaan sankoin joukoin kirkkoon tai muuhun paikkaan "hiljentymään". Minun jumalani ei puhu siellä.
Päästäpä edes muutamaksi viikoksi johonkin todella rauhaisaan paikkaan. Saattaisi käydä, etten enää kaipaisikaan kaupungin hälinää.
Tehtävää ei pidä ajatella. Riittää kun on valmis.
Usein vaikeuksien näkeminen riittää estämään toimeen tarttumisen.
Mietiskelijättären kanssa olen samaa mieltä, että meidän suurin ongelmamme on henkinen ja hengellinen tyhjyys, jota yritämme karkoittaa kaikenlaisilla keinotekoisilla "palvontamenoilla"
palvellaksemme "jumalaamme", jolle voimme antaa mitä merkillisimpiä "nikkejä" tuntematta sitäkään vähää mitä täällä keskusteluissa keskustelukumppaneistamme.
"Uskolla" ratsastetaan mitä kummallisimmin "riitein." Tabut hallitsevat elämäämme kovin lujasti. Tarvitaan lapsenomaista luomisen iloa ja uteliaisuutta herättämään meidät todelliseen elämään.
Lapsihan se sadussakin ensimmäisenä loihe ihmettelmään; "Eihän keisarilla ole vaatteita ensinkään ?"
Miten löytäisin ja saisin edes itsessäni esiin sen uteliaan, tiedonhaluisen, etsivän, kokeilevan,ihmettelevän ja
- luovan lapseuden ?
kukas muu tääl vois vastatakkaa ko ne jotka tääl on. hyvin harvoin tänne eksyy kukkaa ohi kulkija vastailee, se vissii karsii tuo ikä65 . nyt täällä näkkyy olevan uusia kirjoittajia ja se on mukavaa sillohan saahaan uusia ajatuksia ja aiheita.
mie en kyl oo sammaa mieltä et tääl olis mittää ylpeilijöitä. onha niitäkin elämäs, mutta ei kyl tääl oo tullu vastaa.päin vastoin, oon saannu kuvan et tääl viihtyy herkät ja jutteluhaluiset ihmiset,kute siekin joka perräät luovuutta. en tiiä mitä tuo snobbailu on josko se liittyy tuoho ylpeilyyn kun siitä puhuit.
sanotaa et ihmisen pittää olla nöyrä, nöyrä elämää kohtaa, mut se ei tarkota et pittää nöyristellä ihmisten eessä. minust tääl ihmiset sannoo mielipiteensä ja niin pittääkin. joskus tullee sanaharkaa, mut eipä siinkää mitää kummallista oo,niihä sitä tulee eläväs elämäskii isojen herrojenkin kesken. pittää vaa osata sopia,eikä tehhä siitä tappelua ja joka päivästä.
tuota luovuutta mie oon monast pohtinu.tykkäisin siitä puhhuu ihmisten kanssa ja kuulis mitä hyö tykkää, mitä se luovuus on.sanonta luovuus ja hulluus mitä sekkii tarkottaa? sie sanot et siin tarvitaa rohkeutta. minul ei puutu rohkeutta, mutta en vaa saa itestäin mittää luovuutta irti, semmosena ko sen oon oppinu käsittämää.
liitän sen ain taiteellisuutee, pitäs siis osata tehhä jottain uutta. minun kohal on niin ,en ossaa maalata ,en säveltää en runoja kirjottaa en lauluja luoda. tääl luovuus pitäs vissii olla kirjottajan lahjakkuutena .
mie ko en tiiä muust elämäst mittää ,ko omast niin siit on puhuttava. sitte tiiän mitä lehest on lukenu mutta sen ootte lukennu työkin. niin mie ylleensä kirjotan omast elämästäin ja nykypäivien tapahtumista. entistä en välitä kirjottaa ko niis ei paljoo herkuu ollu.
en oo lukenu paljoo mittää tietopuolista jote minul asiapohjakin on heikko. koulukirjoja oli aapinen,uskonto,historia,laskento,maantieto ja siin ne oli.eikä niitkää montaa vuotta tullu luettuu.
aikuisena tällä nyky järjellä aateltuna oisin voinnu opiskella vaik mitä. jalmari-vainaa olis kyl antanu sen tehhä. mutta sillo ei tullu mieleenkää oli vaa päässä et, lehmät on lypsetty,heinät seipäällä,vilja puitu ja kuivattu,talven polttopuut kasas ja lehmän poikimiset.siin koko elämä.
jos oisin lukenu tietopuolista, voisin nyt ottaa täälkii puheen aiheeks vaik mitä ja osasin varmaa sannoo asiallisii mielipitteitä.ymmärtäsin kirjotettuu paremmin.
oon yritänny tääl puhhuu politikkaa, joka minnuu kiinnostaa, mut on tullu sanottuu semmosta ,et sit on tehny mieli painuu maan alle häppeestä, ko ihmiset kauhistuu. jote varon ilmasemast kovin hanakasti mielipitteitä. mut sitte ko on hyvä keskustelu käynnis, sit mie unohan varotoimenpitteet, ku niin tekkee mieli osallistuu ja olla mukana.
'
mutta kyl mie luulen, et jos myö aletaan luovuutta vaatimaa sillo ei montaa kirjottajaa oo tääl. monel olis lahjojakkii mut hyö ei ite arvosta taitojaa,eikä rohkene kirjottaa.
mie oon se löpisijä. eihä sitä ennää oo tapahtunnu, oon hyvin varovainen etten enää mene pölisemmää toisten aiheisiin muust asiast.kun on tämmönen hidas järkinen ,niin en sitä asiaa alus ymmärtänny,ja olin siit hyvin häppeissäni, mut nyt mie oon käsitänt mite loukkaavaa se on toist kohtaa.
tahtosin olla mukana joukossa, vaik sitä luovuutta ei löydy, rohkeutta kirjottaa kyllä ,eikös se riittäs.;)
mukavaa pyhää sinulle ja kaikille lukijoille.
Senora, tieräkkö mitä on nisumaito. Sun kiriootukses on mulle ku nisumaitua. Olikohan joku kotopuolen kiriaalia, joka antoo teoksellensa sen päällekiriootukseksiki.
Tohoriin ottaa tämän kotoosen murtehen takaasi käyttöhön ainaki ku vastaan Sulle. Tämä olokohon pienenä kunnianosootuksena ja nöyränä kiitoksena sulle, jotta saamma lukia Sun ajatuksias.
"Kaikki syrämmellä tehty on nättiä vajavaasenaki," sanoo yks kiinalaanen ruukkumestari oppipoijallensa.
Häjypoijaksi mua jokku puhutteloo. On hyvä ku tunnetahan tällä "laihnakaakillaki" kopukoores.
Jos ootta saanu präntistä jotaki tolokkua niin voiisin joskus vastaalla ainaki Sulle Senora Lyyli tällä omalla laillani.
Terveesiä kaikille - Sulle erikooosesti !
Kaidepuulle!KIrjoita ilman murretta mieluummin.On vaikea saada murteestasi "selvää". Mitä murretta se muuten on? Karjalan murre on meille niin tuttua kun sitä kuulee ympäri Suomen , mutta nämä paikalliset murteet ,varsinkin pohojalaaset murteet on vaikeitaymmärtää. Ette saisi selvää jos minäkin rupean kirjoittamaan Savon murteella
se kun on kirjoitettuna ( jos lie puhuttunakin)
ruman kuulosta. Kaikella ystävyydellä!
Muistan elävästi tapauksen eräältä hiilivalkealta, jossa keskustelija arveli tunnistavansa Simon Johanneksenpojan ... "kielimurteesikin ilmaisee sinut." Murteen käyttäminen aloittaessani näillä palstoilla oli "tavaramerkkini", koska eräät muutkin kirjoittivat kotoisella kielellään.
"Pohojalaaset toimitteloo" ei kuitenkaan alkanut kantaa toivottua tulosta, eikä sitä juuri millään nettipalstoilla käytetä ainakaan puhtaana.
Murteetkin ovat usein jopa yhden pitäjän alueelle kovin erilaisia. Esimerkkinä Etelä-Pohjanmaalta Lapua, jossa Heikki Salon kotikylillä Ruhassa puhutaan eri tavalla, Jussi Aron ja Sinnemäkien Hellanmaassa tulee härmäläisyys esiin, Pehkorannan "Mattokylässä" on järviseudun savolaismurre, ja "kylälle" päin tultaessarunsas kymmennen kilometriä tullaan Anneli Jäätteenmäen kotitanhuville ja täysin erilainen on puheen nuotti. Tiistellä ja Ylikylässä saattaa olla jo sekoitusta Kuortaneen Heikki Klemetin (alkuaan toki Lapuan Klemettilästä juuret ?. Muualta muuttaneet "verenkuliettamat" ja Karjalasta tullut siirtoväki ovat tuoneet siihen vielä omat lisämausteensa. Taitaa olla murteiden suhteen parhaita osoituksia "Baabelin kieltensekoituksesta."
Otin vain tämän aivan kuin esimerkkinä siitä rikkaudesta, mitä tälläkin alueella on. Emme voi puhua, jonkun puhuvan pohojalaasta murretta kun yhdessä pitäjässäkin on näinkin paljon erilaisia murrealueita.
Miltäs tämä "höpinä" kuulosti ?
Tällä nimimerkillä kirjoittavalle on viesti edellisellä sivulla Aika riisua/Naamiot pois.
Lyhyesti tähän vielä viestistä. Kirjailija, filosofi Hélène Cixous piti esitelmän taannoin aiheenaan "Teatteri riisuu naamioitaan" ja hän on merkittävä naistutkija ja näytelmäkirjailija.
Hän sanoo, että "kirjoittajalla on aina mahdollisuus tunnistaa pahan uudet naamiot kärsimyksen kautta." (YO 9/03 s. 39 Tyyne Pennanen))
Luovuuteen kuuluu aina tuskaa, kärsimystä, yksinäisyyttä, ymmärtämättömyyttä, mutta myös rohkeutta ja aina jonkun läheisen ystävän kannustusta.