sanoin pahaa

pahaa tyylikkäästi?

toiselle sanoa kirjoitti:

pahaa tyylikkäästi?

ei voi, mutta sanoa toiselle, että itsellä on paha olla. Eikä jaksa enää syyllistämättä toista siitä omasta pahasta olostaan.

Syyllistin sitten oikein olan takaa. Toki pyysin anteeksi, muttei sanomisiaan enää voi perua. Oltiin loppupeleissä samaa mieltä itse asiasta. Sekin tuntuu pahalta.

paha mies kirjoitti:

ei voi, mutta sanoa toiselle, että itsellä on paha olla. Eikä jaksa enää syyllistämättä toista siitä omasta pahasta olostaan.

Syyllistin sitten oikein olan takaa. Toki pyysin anteeksi, muttei sanomisiaan enää voi perua. Oltiin loppupeleissä samaa mieltä itse asiasta. Sekin tuntuu pahalta.

miksi pitää antaa oikein olan takaa? Eikö vähempikin pahanolon näyttäminen riittäisi? Niin pienessä hetkessä kun kerkeää sanomaan liian paljon sellaista, mitä on todella vaikea korjata jälkikäteen. Sen jälkeen kaikki on toisin, tiedän kokemuksesta.

Olen tälaisen purkauksen yhteydessä kuullut olevani h**ra, ruma, läski, vastenmielinen ja ja ja, lista on loputon, kaikki mitä mieleen juolahtaa, henkilökohtaisia asioita myöten. En olisi ikinä voinut kuvitella, että toinen ihminen voi tahallaan niin paljon loukata ja satuttaa.

Annoin anteeksi, mutta eihän ne pahat sanat sillä mihinkään katoa, ne jäävät ilmaan leijumaan. Vaikea kuvitella että joku ihan ohimennen sanoisi/huutaisi ne kaikki asiat, ilman että olisi miettinyt niitä pidempään. Itselleni ei tulisi edes puoliakaan mieleen vaikka miettisin, enkä siltikään ikinä loukkaisi ketään samalla lailla, koskaan.

Kaikesta huolimatta toivon että hän olisi oppinut jotain ja löytäisi rinnalleen ihmisen jota kunnioittaa ja rakastaa. Mikä tärkeintä, olisi onnellinen.

ymmärrä, kirjoitti:

miksi pitää antaa oikein olan takaa? Eikö vähempikin pahanolon näyttäminen riittäisi? Niin pienessä hetkessä kun kerkeää sanomaan liian paljon sellaista, mitä on todella vaikea korjata jälkikäteen. Sen jälkeen kaikki on toisin, tiedän kokemuksesta.

Olen tälaisen purkauksen yhteydessä kuullut olevani h**ra, ruma, läski, vastenmielinen ja ja ja, lista on loputon, kaikki mitä mieleen juolahtaa, henkilökohtaisia asioita myöten. En olisi ikinä voinut kuvitella, että toinen ihminen voi tahallaan niin paljon loukata ja satuttaa.

Annoin anteeksi, mutta eihän ne pahat sanat sillä mihinkään katoa, ne jäävät ilmaan leijumaan. Vaikea kuvitella että joku ihan ohimennen sanoisi/huutaisi ne kaikki asiat, ilman että olisi miettinyt niitä pidempään. Itselleni ei tulisi edes puoliakaan mieleen vaikka miettisin, enkä siltikään ikinä loukkaisi ketään samalla lailla, koskaan.

Kaikesta huolimatta toivon että hän olisi oppinut jotain ja löytäisi rinnalleen ihmisen jota kunnioittaa ja rakastaa. Mikä tärkeintä, olisi onnellinen.

tiedän, en käyttänyt noita sanoja sentään..
mutta kuitenkin, väitin ettei hän rakasta, eikä välitä.

Lopputulos toki olisi ollut sama arvostelematta itse henkilöä. Täytyy vain itse elää ja jaksaa asian kanssa ja toivoa, että molemminpuolinen kunnioitus vielä jostain löytyy. Vaikka mistään suhteesta on turha haaveillakaan.