Olen kesäharjoitteluduunissa parhaillaan työskentelevä, 25-vuotias ensi vuonne neljännen vuotensa AMK:ssa aloittava mies. Työhöni kuuluu lähinnä ohjelmointityötä, ja työtäni pidän mielenkiintoisena.
Mutta työ ja IT ei ole koko elämäni. Eivätkä ne edes ole ensimmäisellä sijalla elämässäni tällä hetkellä. Tärkeintä minulle elämässäni ovat usko ja ihmissuhteet, sekä omasta hyvinvoinnista ja kunnosta huolehtiminen. Olen funtsinut asiat seuraavaan malliin:
Ykkönen minulle on Jeesus Kristus, jota pidän henkilökohtaisena Vapahtajani ja elämäni Herrana, ja joka joskus antaa minulle iankaikkisen elämän. Tähän uskoon oikeastaan pohjautuu koko elämäni ja tapa ajatella eri asioista ja laittaa niitä tärkeysjärjestykseen.
Myös oma hyvinvointini on minulle tärkeä juttu. Lenkkeilen ja käyn salilla aktiivisesti. Pidän erämaavaelluksesta ja saan siitä paljon sisältöä elämääni. Ravintooni kiinnitän huomiota. Huolehdin tarvittavien vitamiinien ja hivenaineiden saannista, enkä sorru roskaruokaan kuin ehkä kerran tai pari viikossa.
IT ja työ ovat vain osa tätä kokonaisuutta. Minulle ei olisi henkilökohtainen katastrofi, jos vaikka jäisin työttömäksi valmistauduttuani. Tietenkään en tätä halua, ja teen kaikkeni jotta työllistyisin valmistuttuani, mutta jos asiat menevät siten että työtä en saa, niin pyyhettä en sen takia heitä kehään. Elämässä on paljon muuta mukavaa ja arvokasta.
Ehkä IT-alalla jollakin tapaa korostuu työn asema. Ala on sellainen, että omaan osaamiseen todella tulee panostaa, jotta töitä löytyisi. Lisäksi ainakin ohjelmointipuolella tarvitaan jopa intohimoista suhtautumista työhön, jotta kehittyisi sille asteelle, että saisi aikaan jotain uutta ja hyödyllistä.
Mutta tässä kaikessa on silti hyvä muistaa asioiden oikea arvojärjestys. Ensimmäisenä minulla on suhde Jumalaan. Jos se on kunnossa, niin periaatteessa kaikki muukin on silloin kunnossa. Sanotaan, että ilman Jumalaa elävä vaivainen ja raskautettu on onnettomin kaikista ihmisistä, mutta köyhä ja vaivainen Jumalan lapsi kaikista autuain, sillä hän on perivä taivasten valtakunnan. No en tee tästä saarnasta tämän pidempää, koska tuskin kukaan silloin sitä jaksaisi enää lukea =).
Mutta kehoitan kaikkia IT-alan ihmisiä funtsimaan asioita syvällisemmin. Elämä ei pyöri IT:n ympärillä. Kun vanhenemme ja menetämme elämänvoimamme, niin silloin hyvästä ohjelmointitaidosta tai tietoliikennetekniikan tuntemuksesta ei ole mitään hyötyä. Tämä ei siis ole kehoitus laiskuuteen ja välinpitämättömyyteen, vaan enemmänkin lohdutus niille, joita elämä potkii päähän mm. työttömyyden muodossa. Ja myös pieni näpäys niille, joille työ ja IT on kaikki kaikessa.
Älkää tuhlatko elämäänne pelkkään raatamiseen.
Mutta työ ja IT ei ole koko elämäni. Eivätkä ne edes ole ensimmäisellä sijalla elämässäni tällä hetkellä. Tärkeintä minulle elämässäni ovat usko ja ihmissuhteet, sekä omasta hyvinvoinnista ja kunnosta huolehtiminen. Olen funtsinut asiat seuraavaan malliin:
Ykkönen minulle on Jeesus Kristus, jota pidän henkilökohtaisena Vapahtajani ja elämäni Herrana, ja joka joskus antaa minulle iankaikkisen elämän. Tähän uskoon oikeastaan pohjautuu koko elämäni ja tapa ajatella eri asioista ja laittaa niitä tärkeysjärjestykseen.
Myös oma hyvinvointini on minulle tärkeä juttu. Lenkkeilen ja käyn salilla aktiivisesti. Pidän erämaavaelluksesta ja saan siitä paljon sisältöä elämääni. Ravintooni kiinnitän huomiota. Huolehdin tarvittavien vitamiinien ja hivenaineiden saannista, enkä sorru roskaruokaan kuin ehkä kerran tai pari viikossa.
IT ja työ ovat vain osa tätä kokonaisuutta. Minulle ei olisi henkilökohtainen katastrofi, jos vaikka jäisin työttömäksi valmistauduttuani. Tietenkään en tätä halua, ja teen kaikkeni jotta työllistyisin valmistuttuani, mutta jos asiat menevät siten että työtä en saa, niin pyyhettä en sen takia heitä kehään. Elämässä on paljon muuta mukavaa ja arvokasta.
Ehkä IT-alalla jollakin tapaa korostuu työn asema. Ala on sellainen, että omaan osaamiseen todella tulee panostaa, jotta töitä löytyisi. Lisäksi ainakin ohjelmointipuolella tarvitaan jopa intohimoista suhtautumista työhön, jotta kehittyisi sille asteelle, että saisi aikaan jotain uutta ja hyödyllistä.
Mutta tässä kaikessa on silti hyvä muistaa asioiden oikea arvojärjestys. Ensimmäisenä minulla on suhde Jumalaan. Jos se on kunnossa, niin periaatteessa kaikki muukin on silloin kunnossa. Sanotaan, että ilman Jumalaa elävä vaivainen ja raskautettu on onnettomin kaikista ihmisistä, mutta köyhä ja vaivainen Jumalan lapsi kaikista autuain, sillä hän on perivä taivasten valtakunnan. No en tee tästä saarnasta tämän pidempää, koska tuskin kukaan silloin sitä jaksaisi enää lukea =).
Mutta kehoitan kaikkia IT-alan ihmisiä funtsimaan asioita syvällisemmin. Elämä ei pyöri IT:n ympärillä. Kun vanhenemme ja menetämme elämänvoimamme, niin silloin hyvästä ohjelmointitaidosta tai tietoliikennetekniikan tuntemuksesta ei ole mitään hyötyä. Tämä ei siis ole kehoitus laiskuuteen ja välinpitämättömyyteen, vaan enemmänkin lohdutus niille, joita elämä potkii päähän mm. työttömyyden muodossa. Ja myös pieni näpäys niille, joille työ ja IT on kaikki kaikessa.
Älkää tuhlatko elämäänne pelkkään raatamiseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
näin puhuu tyyppi jolle
veronmaksaja maksaa tukea.
sanoppa jollekin jonka perhe tarvitsee
työssäkäyvän isän , että relaa vähän....
Kyllä aika moni joutuu tekemään pitkää päivää koska eivät halua joutua työttömäksi, sitten joku hintti/työharjoittelija täällä kirjoittelee lässytiläätä kuinka pitäisi ottaa rennommin.
kyllä teikäkin oppii oikeaan työelämään siirryttyäsi että missä mennään....
"näin puhuu tyyppi jolle
veronmaksaja maksaa tukea."
Sinunkin opintosi maksettiin palkansaajien verorahoista.
"sanoppa jollekin jonka perhe tarvitsee
työssäkäyvän isän , että relaa vähän...."
Lue viestini tarkemmin. En kehoittanut laiskuuteen, vaan asioiden laittamiseen oikeaan tärkeysjärjestykseen.
"Sinunkin opintosi maksettiin palkansaajien verorahoista. "
valitettavasti olen maksanut opintoni itse työtä tekemällä. toki peruskoulusta ja lukiosta kiitän veronmaksajia.
kyllä se nyt on vaan aika vaikea sillä hyvällä suhteella jumalaan ruokkia/elättää kaksi lasta ja vaimo.
hanki kuule sinäkin vaan perhe ja asuntovelkaa, niin varmasti tuo arvojärjestys muuttuu...
Nyky-yhteiskunnassa on hyvin tärkeää, että saa riittävän toimeentulon perheelleen. Asuminen, eläminen ja liikkuminen on nykyään niin tuhottoman kallista, että hyvän palkan ja työpaikan merkitys korostuu entisestään.
Olen kuitenkin nim.merkki "Pete":n kanssa samaa mieltä, että työstä ei kuitenkaan saa tehdä elämää. Työtä tehdään sitä varten, että saadaan mahdollisuudet elämiseen!
Etenkin It -alalla tuntuu olevan muodissa se, että työn statusarvo ja siitä saatava palkka on suoraan verrannollinen elämänlaatuun. Eli selkeemmin sanottuna elvistellään hienolla työpaikalla ja vaihdetaan entistäkin komeempaa mersua pihalle tuon tuostakin ja kuvitellaan samalla, että nyt elämä on onnellista ja tasapainoista. Samaan aikaan uuden mersun kiiltäessä pihalla avioliitto rakoilee ja lapset ovat vailla vanhempien ohjausta.
Toki yllämainittu tilanne oli jonkin verran kärjistetty eikä koske läheskään suurinta osaa it -alalla työskenteleviä, mutta valitettavasti totta mm. monien tuntemieni henkilöiden kohdalla.
Kohta joku haukkuu minut kuitenkin verorahoilla elätettäväksi sosiaalipummiksi tai it-henkilöitä kadehtivaksi luuseriksi, joten mainitsen, että olen itsekin töissä nokia networksilla it -hommissa joten tiedän tasan tarkkaan mistä puhun.
>Etenkin It -alalla tuntuu olevan muodissa se, että työn statusarvo ja siitä saatava palkka on suoraan verrannollinen elämänlaatuun. Eli selkeemmin sanottuna elvistellään hienolla työpaikalla ja vaihdetaan entistäkin komeempaa mersua pihalle tuon tuostakin ja kuvitellaan samalla, että nyt elämä on onnellista ja tasapainoista. Samaan aikaan uuden mersun kiiltäessä pihalla avioliitto rakoilee ja lapset ovat vailla vanhempien ohjausta.
Avioliitot rakoilee monella joka tapauksessa ja kakarat ottaa päähän. Lasten kasvatus on toki tullut enemmän muotiin kuin esimerkiksi 5-10 vuotta sitten, minkä takia nykynuoriso on varsin kunnollista.
Kyllä kaverinkin kersan käytöshäiriöt loppui siihen paikkaan, kun kaveri ei enää keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin alkaa kasvattaa jässikkää.
>Toki yllämainittu tilanne oli jonkin verran kärjistetty eikä koske läheskään suurinta osaa it -alalla työskenteleviä, mutta valitettavasti totta mm. monien tuntemieni henkilöiden kohdalla.
Yhä? Teillähän on siellä kerran vuodessa irtisanomisuhka päällä, markkinat ei vedä, ja talo on myynnissä. Luulisi sellaisen realisoivan menoa?
mutta eikös kaikkein tärkeintä ole tuo riittävän toimeentulon hankkiminen perheelle?
itse henkilökohtaisesti olin huomattavasti onnellisempi pc-tukihenkilön tointa hoitaessani mutta nyt on pakko toimia erittäin vastuullisessa hommassa, että lapset ja vaimo saavat ruoan ja katon päänsä päälle...
työ ei siis tosiaankaan ole elämä vaan perhe ja sen hyvinvointi. valitettavasti tämän päivän suomessa hyvinvointia tuntuu saavan vain rahalla...
Minä en suostuisi koskaan uhraamaan mukavaa elämää perheen ja vaimon alttarille. Jäisi perhe ja vaimo hankkimatta, jos se edellyttäisi raatamista hommissa, joissa en viihdy.
Huomaa 24/7: olet itse valinnut tilanteesi. Kukaan ei ole käskenyt hankkia niitä lapsia tai kallista asuntoa.
Nörttiä taas ihailen. Juuri tuollaisin perustein se oma uravalinta kannattaakin tehdä. IT-alan vain vetää puoeleensa paljon myös näitä rahan perässä tallaajia.
- Lapseton, 41M2 -
>Minä en suostuisi koskaan uhraamaan mukavaa elämää perheen ja vaimon alttarille. Jäisi perhe ja vaimo hankkimatta, jos se edellyttäisi raatamista hommissa, joissa en viihdy.
Semmoisesta akasta ei ole mihinkään, joka ei tuo taloon rahaa vaan haluaa olla kotirouva. Kaverin akka on yllättävän kädetön kotitöissä ja lasten hoidossa, mutta onneksi sentään käy töissä.
... se koodin vääntäminen sattuu olemaan sekä työ että mieluisin harrastus? Softan tekeminen itsessään on hauskaa, mutta jos siitä vielä maksetaan palkkaakin, niin en valita.
Joillekin työ 24/7 on ainoa vaihtoehto. Kyseessä on nk. luuserit, joiden tehtävänä on kustantaa johdon voitot hyvinä vuosina. Tai sitten laiskan eukon elämä. Kun eukko on kähminyt riittävästi rahaa niin se jättää. Johto antaa vastaavasti palkintona lojaalisuudesta potkun persauksiin.
Moni on siirretty johtotehtäviin motivaationsa (lue: ahneutensa) ja koodauskyvyttömyytensä vuoksi. IT-alalla ei kannata osata liikaa ainakaan toisen palveluksessa eikä kuvitella sen olevan tie menestykseen. Tai jos on itse yrittäjä niin sitten voi olla mahdollisuuksia tehdä Bill Gatesit. Liikaa narsismia kannattaa varoa, koska sen avulla ihmisiä vedätetään. Säälittävää. IT-alan ihmiset on keskimääräistä naivimpia.
Jos ei osaa niin voi saada potkut, mutta huomioideni mukaan useimmissa paikoissa ei ole ensimmäisten pois potkittavien joukossa. Tämä on tosin pikku hiljaa alkanut muuttua. Töitä saattaa tosin joutua tekemään - tai ainakin koheltamaan.